Jälkikoululainen

Rassi sai viime viikon maanantaina uudet lääkkeet uudelleen alkaneeseen oksenteluun ja pysyikin niillä hyvässä jamassa aina lauantaiaamuun saakka. Niinpä pääsimme osallistumaan jälkikurssille, joka oli tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina tehtiin tonnikalajälki ja keskiviikkona makkara. Tiistai meni vähän huonosti ja Rassonen ei oikein hiffannut, että mistä oli kyse. Kaiken lisäksi jäljen päässä ollut palkka oli varastettu lintujen toimesta vaikka laitoin sen rasiaan ja kannen päälle. Pah. No, kurssin vetäjä heitti sinne nopeasti uudet herkut ja koiruus sai palkkionsa. Keskiviikon makkarajälki menikin sitten tosi tosi hyvin ja Rassi meni kuin vanha tekijä. Makkaran ihmeellinen voima tuli jälleen todettua.

Alla mennään tonnikalan voimin.

Jee jee, täällähän on herkkuja! Linnun pirulaiset veivät parilta muultakin koiralta palkat, vaikka yritettin niitä kuinka hyvin piilotella.

Oli muuten kauhea järkytys huomata, että metsässä on hyttysiä. Inhottavia iniseviä ja pistäviä hyttysiä. Niin vain on maalaistyttö kaupunkilaistunut, kun moiseen yllätykseen törmäsin. Rassia hyttyset(kään) eivät haittaa.

Torstaina käytiin vielä agilityssa ja siellä meni tosi kivasti. Nyt pidin Rassia irti ja se teki nätisti kaikki mitä pyydettiin. Toivottavasti päästään syksyllä jollekin agikurssille...sitä odotellessa.

Jäljestys on sen verran fyysisesti kevyttä, että mentiin sinne myös tällä viikolla. Tiistaina oli vuorossa lihaliemijälki, jolla Rassin sinnikkyys pääsi vihdoin oikeuksiinsa. Tähän asti sinnikkyydestähän on ollut vain riesaa, kun tuo otus ei anna missään asiassa milliäkään periksi. Lihaliemijälki oli sen verran hankala ja hankalassa maastossa, että Rassi hukkasi jäljen parinkymmenen metrin matkalla reilut viisi kertaa...mutta se haki sen niin sinnikkäästi aina uudelleen ja uudelleen, että loppupalkka löytyi. Alkoi ihan naurattaa, kun katsoi Rassin työskentelyä, siinä oli niin paljon tekemisen meinikiä ja periksiantamattomuutta! Kerrankin siitä yleensä rasittavasta luonteenpiirteestä oli hyötyä :)

Tänään verijäljellä Rassi meni sellaista vauhtia, että kurssin vetäjäkin sanoi vain, että "No huh huh", kun juostiin hippulat vinkuen koiran perässä. Multa lensi liinakin käsistä, kun Rassonen sai luvan lähteä jäljelle, sen verran lujaa se tempaisi itsensä vauhtiin. Tästähän taisi siis löytyä mieleinen laji!