Toivottelee Rassi ja isäntäväki...lippu liehuen, kuinkas muuten :) Kiitämme sotiemme veteraaneja.
Tänä itsenäisyyspäivänä jäi jopa niinkin kovalti patriootilta kuin itseltäni Tuntematon sotilas katsomatta, kun huhkittiin Jannen kanssa porraskäytävän maalauksen kimpussa. Niin vain taas loiskahti kymmenen litraa maalia seinille ja silti tuntuu, että homma on vasta puolivälissä. Sotkettiin portaatkin siihen kuntoon, että nyt ne täytyisi saada maalattua pikimmiten. Hommaa siis riittää.
Rassonen ymmärsi ihmeen hyvin pystellä pois maalareiden tieltä ja se veteli mojovat päikkärit aina maalauksen aikana. Muutoin Rassonen on superrasittava nykyään, kun se haluaisi lenkkeillä ihan koko ajan. Se piipitttelee koko päivän siihen asti, kunnes sen kanssa lähtee lenkkeilemään. Ehkä joku lähistön tyttökoiruleista tuoksuu tällä hetkellä erityisen hyvälle...? Päästän Rampon yleensä pihaan odottamaan, kun vielä itse laitan vaatteita niskaan. Sitten, kun avaan ulko-oven, Rassi vilkaisee välittömästi mun käsiin, että onko remmi mukana. Jos on, niin alkaa hyppiminen tasajalkaa "Jipii, juhuu, jihaa, ratkeeeen riemusta!" On se pöhkö. Tänäänkin rämmin (kirjaimellisesti) sen kanssa kinoksissa reilut 1,5 tuntia ja sen jälkeen se vihdoin väsähti hetkeksi.
Torstain agit menivät taas ihan mukavasti. Tosin tällä kertaa emäntä oli itse vähän vaisu, kun edellisen illan pikkujoulut painoivat vielä hieman jaloissa. Rassi sai taas tehdä alkuverkat Hupin kanssa ja oletettavasti tuo alkulämmittely oli yksi Rampoliinin viikon kohokohtia. Itse treeneissä Hupilla oli pientä teiniliisailua ilmassa ja se kävikin muutaman kerran pyörähtelemässä Rassin luona sen näköisenä, että joskos pistettäisiin leikit pystyyn. Lopulta suunnitelma onnistui ja Raimonen onnistui livahtamaan mun valvovan silmän alta. Niinpä kaksi nausterinnulikkaa viiletti ympäri hallia hyvin onnellisen näköisenä. Hyppäsivätpä ne pari estettäkin yhtä aikaa - agitreeneissä, kun kerran oltiin.
Lauantain snakukerhon tokovuorolla huomasin vasta lopuksi, että mulla oli ollut koira koko ajan irti. Ilman mitään ongelmaa, woohoo. Tätä ei voi uskoa todeksi! Paikallamakuu tosin tökkii edelleen. Rassi ei vaan pysty kykenemään makaamaan maassa, jos sen vieressä on joku toinen koira. Käykö se jotenkin sen luonteen päälle, kun joutuu makaamaan niin, että muut näkee vai mikä piru siinä on?? Kun otin paikkamakuuta uudelleen kentän toisella laidalla ja Hupi teki luoksetuloja toisella laidalla, Rassi pysyi maassa. Mutta auta armias, jos sen laittaa muiden kanssa riviin, niin sieltä on ihan pakkopakkopakko nousta istumaan. Grrrrrr. Ehkä sitä paikallamakuuta täytyisi treenata muulloinkin kuin aina silloin tällöin launtaisin, niin se saattaisi jopa alkaa sujua. Näin ne väittää. ;)
Lopuksi pääsemmekin viime talven lempiaiheeseen. Lumeen. Siis voi töttöröö. Meillä on taas ihan mukavasti tuota lunta ja lisää tulee tälläkin hetkellä. Tässä näkymä ulko-ovelta etupihan terassille. Ja tämä on vasta aamupäivän saldoa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti