Missikoirat

Lauantain iltatokot menivät molemmilla koirilla hyvin. Jaden kanssa tehtiin seisomista, hyppyä ja kontaktitreeniä. Jaguli teki ihan nätisti hommia. Mun täytyy vaan vähän miettiä, että miten mä palkkaan sen erityisesti seisomisesta, kun siinä Jaksu lähtee helposti hipsimään paikoiltaan etenkin, kun mä palaan sen viereen. Hyppyä se teki hyvin samoin kuin kontakti pysyy hyvin häiriöstä huolimatta.

Rassin kanssa kokeilin ekaa kertaa luoksetulon pysäytystä takapalkalla. Se ei sujunut kovinkaan hyvin. Tein sitten ihan yhdessä "hengaillessa" pysätyksiä, joista nopea vapautus takapalkalle. Se sujui tosi hyvin. Ehkä sen voi vielä joskus saada toimimaan siinä luoksetulossakin. Nyt Rassonen näytti lähinnä siltä, että "Enhän mää ees meinannut karata, että miks mun pitää pysähtyä??" Kokeilin hengailusta pysäytystä ja takapalkkaa myös Jadelle ja se toimi Jaksullekin mukavasti vaikka Jade onkin niin sählä heti, kun se tietää, että namia on jossain tarjolla. Sitten tein vielä kummankin kanssa hyppyä ja molemmat tekivät sen hienosti pitkältä matkalta ilman palkkaa esteen takana. Hyvä parrat! Rassin seuraaminen oli myös aika hyvää, varmaan osittain siksi, että meidän kentän puolella ei ollut ketään muuta. Tein loppuun pari luoksetuloa ja Rassonen kävi joka kerta hyppäämässä hyppyesteen tullessaan, vaikka este ei mitenkään ollut herran matkan varrella. Itkeä vai nauraa? En oikein osannut päättää.

Sunnuntaina pyörähdettiin Lahdessa jalostustarkastuksessa. 

Rassonen pääsi Anneli Alftanin ja Reijo Latvalan syyniin. Lienee päivänselvää mikä Rassosen _suuri_ ongelma on, mutta muutoin se sai käsittääkseni ihan hyvän tuomion. Eniten keskustelua tuomareiden välille tuntui aiheuttavan se, että voiko koira olla tyypiltään erinomainen, jos koko on väärä. Ilmeisesti loppuviimein papereihin merkattiin tyypiksi hyvä. Mittasuhteet Ramposella ovat kohdallaan. Liikkeet ovat vähän ahtaat takaa ja se voitaneen ainakin osittain laittaa nuoruuden ja kehittymättömyyden piikkiin. Heinille kiitokset kuvista!


"Hei pliis. Kauanks tää kestää?"

Ramponen yllätti mut todella positiivisesti käytöksellään. Se ei olisi voinut käyttäytyä juurikaan paremmin! Jopa pöytäkäytös oli ihan siivoa mikä on täysin ennenkuulumatonta. Rassou oli terävänä, mutta osasi silti rauhoittua superhienosti. Ainoastaan herra tuomarin epämääräinen käsien heiluttelu Rassosen naaman edessä sai Ramposen luulemaan, että nyt ne painit vihdoin alkavat ja se oli heti valmiina kaluamaan tuomariherran käsiä. Kun Reijo Latvala kääntyi ympäri kuului vain naks, kun Rassonen haukkasi vielä ilmaa tyyliin, että "Älä nyt heti lähe, justhan me alotettiin!"

"Heini, kato! Meikä on vieläkin täällä!"

Rassosen jälkeen Jade sai vuoron, kun Mäkimaan Anne piti mulle vähän näyttelyopastusta. Sain Annelta kullanarvoisia vinkkejä sekä Jaden esittämiseen että vähän Rassosenkin suhteen. Janku-ukki on kuulemma myös aikamoinen naistenmies ja Rassosen palleroiden tulevaisuus nousikin taas puheenaiheeksi :) Ärsyttävää, kun on hieno koira, jossa on potkua ja tarmoa enemmän kuin pienessä kylässä ja sitten se paukapää suuntaa sen potkunsa pissojen nuolemiseen ja naisista haaveilemiseen.

Jaguli oli vähän pöllähtänyt ja ei ihan huippuinnoissaan meidän juoksu- ja seisotustreeneistä. Vilautin sitten vähän maksapannaria palasta nenän edessä, niin johan alkoi misseily kiinnostaa ;) Lale on kyllä niin mun perään, että se juoksi Annen kanssa ihan ok, mutta syttyi ihan uuteen menoon, kun mä otin itse ohjat käsiini. Se on jännä koira, kun välillä tuntuu, että se lähes palvoo mua mikä on e-rit-täin hämmentävää, kun on tottunut vähän toisenlaiseen menoon...

...ikään kuin tähän tyyliin...

Minä: "Tänne!"
Jade: "Jep, täältä tullaan!
Rassi: "OOooo mitkä aromit! Ai että! Nuuuuuuhhhhhhh. Lipslips ja slurps slurps. Ahhh."

Tokoa ja törttöilyä

Viime lauantaina meillä oli taas aamutoko Rassin kanssa. Jakkeri oli kotona Jannen kanssa lähes murheenmurtamana, kun pikkurouva olisi tietenkin halunnut mukaan. Niinpä se istui tuulikaapin oven edessä kuulemma koko meidän reissun ajan. Välillä Janne ja Jaksu olivat käyneet ulkona lapioimassa enimpiä lumia pois talon seinustalta ja Jakke oli istunut Jannen vieressä ihan samassa asennossa tuijottamassa portille.

”Mihin ne meni ja miksi minä en pääse mukaan?”

Rassi oli ihan vauhkona aamutokossa. Se yritti myös rynniä muiden koirien luokse uudelleen ja uudelleen aina, kun se ei ollut käskyn alla. Puuh. Tehtiin ensin pari luoksetuloa, jotka menivät ihan hyvin. Sitten pari luoksetuloa koirakujassa, jossa ei myöskään ollut ongelmia. Sitten vuorossa oli liikkeestä maahanmeno ja uuden koulutusohjaajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun Rassi teki oman hiiiitaaaaaan maahanmenonsa. "Tosi jännä, että se on noin hidas, kun tuo koira on muuten niin energinen." Niinpä. Tosi jännä indeed. Sain pari vinkkiä miten vauhtia voisi saada lisää, joten täytyy nyt vielä yrittää puijata koiruus maastoutumaan ripeämmin. Ihan loppuun tehtiin vielä paikkamakuu, jossa Rassonen aiheutti vähän ylimääräistä sydämen tykytystä. Ihan loppusuoralla se nimittäin yhtäkkiä pomppasi (kirjaimellisesti) jaloilleen ja seisoi niin pöyheänä siinä omalla paikallaan, kun nyt vaan on mahdollista seistä. Koiruus näytti siltä kuin se seisoisi ihan varpaiden kärjillä ja suurin piirtein takoi etutassuilla rintaa, että kaikki varmasti näkevät miten suuri ja mahtava koira on kyseessä. Sain rääkäistyä ajoissa käskyn pysyä aloillaan ja ehdin Machomiehen vierelle ennen kuin se lähti miehistelemään sen kauemmas. Tämä episodi kyllä söi mun luottamusta taas aika pahasti...Rassonen on noussut istumaan varmaan kymmeniä kertoja kesken kaiken, mutta tuollaista pöyhistelyä se ei ole vielä aiemmin esittänyt.

Sunnuntaina olin kuuntelemassa Tommy Wirenin mielenkiintoista luentoa ja maanantaina lähdettiin Riitta Jantunen-Korrin yksityistunnille. Tokoiltiin meille tuntemattomalla parkkiksella ja Rassonen oli ihan kuutamolla. Rassi on tottunut siihen, että parkkiksella aina odotetaan leikkikavereita ja niinpä sillä meni koko 45 minuuttia siihen, että se kyyläsi kaikkia autoja takajalat täristen ja selvästi vain mietti, että milloin jostain autosta tulee joko Hupi tai Pikku ja leikit pääsevät vihdoin käyntiin. Itse työskentely oli tästä johtuen aikalailla löysää ja mitäänsanomatonta. Seuraaminen ei kuulemma kuitenkaan ole liian väljää vaan hyvää. Häh...? Sain pari vinkkiä millä takapäätä saisi työskentelmään paremmin. Omasta mielestäni Rassi käyttää takapäätä ihan suht hyvin, mutta tuossa haahuilutilassa se nyt ei todellakaan näyttänyt parastaan. Maahanmenot sitä vastoin olivat suht sujuvia :O Riitta vahvisti omia epäilyksiäni siitä, että maahanmeno voi olla Rassosen dominoivan luonteen vuoksi sille niin vaikeaa. Se ei vaan halua litistyä sinne makuulleen pieneksi ja vaatimattomaksi :) Luoksetulo on kuulemma myös hyvä, vaikka Rassi nyt ei siinäkään mitään äänennopeaa liikehdintää esittänyt. Jääviin saatiin myös vinkkejä ja palkanheittoleikkejä, joilla niihin voisi hakea lisää sähäkkyyttä. Saatiin myös käsky jatkaa leikkitreenejä ja alkaa treenata säännöllisemmin myös ylempien luokkien liikkeitä, että treenit pysyvät vaihtelevina.

Kaiken kaikkiaan tuomio oli, että pohjat on hyvin tehty ja nyt voisin uskaltautua nostamaan virettä ja hakemaan vähän lisää vauhtia. No, kuten sanottua, Rassi oli koko treenien ajan ihan kuutamolla ja löysä kuin ylikypsä spagetti. Mutta kyllä sitä virettä varmaan voisin nostaa vaikka herra olisi vähän normaalimpikin. Olen ehkä ollut liian varovainen tuon viretilan kanssa, kun haasteena on aiemmin ollut saada koira pysymään hanskassa - tai edes samalla kentällä ohjaajan kanssa :)

Treenien jälkeen Rassonen palautui välittömäksi omaksi pösilöksi itsekseen. Päästettiin koirat läheiseen metsikköön vähän liitelemään ja, kun oli aika laittaa remmi kiinni ja siirtyä yleiselle tielle Rassi päätti, että se päästää sisäisen kurittomuutensa valloilleen.

Minä: "Rassi, seiso."
Rassi: "Emmää. Oltas vielä täällä metsässä."

Minä: "Nyt kuule. SEISO."
Rassi: "Hä hä hää, seiso kuule ite vaan"

Minä: "Rassi prkl!"
Rassi: "Et saa kiiiiiiiii!"

Että tällainen "tokolupaus".