maanantai 28. syyskuuta 2009

Rassi sukuloi

Rassosen lähti lauantaiaamuna viikonlopun viettoon Pohojammaan lakeuksille. Suuntasimme ensin Kuortaneelle Aada-vauvan luokse. 24 tuntia oli varmasti kaikkien kannalta paras vierailun kestoaika - Rassi nimittäin rassasi hermojamme ihan urakalla ja siskoni pikkuchihutkin joutuivat olemaan koko vierailun ajan kodinhoitohuoneessa, kun vajaa 15 kiloa yli-innokasta lihaa voi olla turmiollista, jos vastassa on vain parin kilon koiranen. Matkat menivät ihan loistavasti ja sain Rassin pysymään takakontissa, kun koirakalterin lisäksi tungin aukkoihin kattolistan paloja. Reissailtiin Rassin kanssa ihan kahdestaan, kun Janne oli niin kauan odottanut 'Rassi-vapaata' viikonloppua, että en viitsinyt alkaa mankua poloista mukaan reissuun. Jannen suunnitelmissa oli kuulemma ollut rentoutua ja nauttia rauhasta lauantai-iltana valvomalla myöhään - no, Janne oli nukahtanut 21.30 :) Ehdin mäkin vähän relaamaan Kuortaneella saunomalla ja hyvä löylyt olikin. Ainoa mikä vähän himmensi saunomisen iloa oli seinän läpi kuuluvat 'Rassi ei, Rassi lopeta'. Noooh, ajattelin, että jos he pärjäävät vauvan kanssa, niin eiköhän he yhden koiranpennun saa kuriin ja otin vaan hörpyn siideristä ja heitin lisää löylyä :)

Rassi lähdössä Vaasaan. Huom. kauniit kattolistavahvistukset


Sunnuntaina sitten ajoimme Vaasaan tapamaan muita M-pentuja ja viettämään snautserikerhon alaosaston syyspäivää. M-pentueesta olivat Rassin lisäksi paikalla Masa (D.O. Mad Max), Papu (D.O. Mr Bean), Manta (D.O. Modesty Blaise), Tyyne (D.O. Mamma Mia) ja Molli (D.O. Molly Malone). Rassilla ja Masalla synkkasi aivan loistavasti ja Rassin ikenistä vain veri tirskui, kun pojat mylläsivät menemään.

Rassi ja Masa vauhdissa. Papu ja Molli katsovat touhua ihmeissään. Viereisessä kuvassa Rassi yrittää osoittaa osaavansa myös käyttäytyä.














Myös pentueen isä Hector (Selady's Monkey Man) saapui paikalle. Komean näköinen uros, joka ilmeisesti miellytti myös Rassin silmää...Rassi nimittäin kävi kahdesti kokeilemassa josko lemmenliekki leimahtaisi myös Hectorin puolelta, mutta isäpappa oli kyllä sitä mieltä, että penska sai painua sinne mistä tulikin. Yhdellä kumealla urahduksella se sai Rassin lopettamaan välittömästi. Miten se sen teki?! Mäkin haluan oppia! :) Muutoin Hector tuntui leikkivän mielellään kakaroiden kanssa, mutta ymmärrettävästi jossain menee raja...

Ekassa kuvassa Rassi lähestyy salakavalasti isäänsä. Hopsan, selkään vaan! Hectorin päänliike on salamannopea :)














Osallistuimme myös Match Showhun ja Rassonen viipotti ihan nätisti menemään, muttei kuitenkaan miellyttänyt tuomarin silmää niin paljon, että olisi päässyt jatkoon. Ihan hyvä esitys siinä mielessä, että Rassi ei juurikaan antanut muiden ympärillä juoksevien koirien häiritä, vaan se keskittyi ihan mukavasti omaan suoritukseensa. Kauneusmittelöiden jälkeen suuntasimme vielä porukalla koirapuistoon leikkimään ja siellä Rassou löysi pari kuukautta vanhemmasta Staffanista (Argentas Falstaff Fakir) mukavan leikkikaverin.

Kuvassa Molli ihmettelee kaksikon touhuja.


Välillä täytyi pysähtyä kuuntelemaan metsän ääniä.

Kunnes oli taas aika tehdä kasa.


Eipä paljon näkynyt koiraa koko kotimatkan aikana. Pysähdyttiin Jalasjärvellä laittamaan vähän lisää menovettä Gipsoniin (meidän auto) ja loppu tultiinkin pysähtymättä. Tällä kertaa muistin jopa laittaa varashälyttimen pois päältä, kun kävin kahvilassa hakemassa vähän evästä. Yleensä nimittäin käy niin, että kun Rassi jää hetkeksi autoon odottamaan, hälytin alkaa huutaa, kun Rassi liikkuu autossa ja kun palaa takasin autoon, valot vilkkuvat ja kuuluu kauhea ujellus ja Rassi istuu vähän hämmentyneen näköisenä kyydissä. Onneksi se ei piittaa siitäkään mekkalasta mitään.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa. Ensi viikonloppuna ollaankin pitkästä aikaa kotona!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Rassi ja Rock 'n Roll

Rassonen lähti viikonlopuksi Jyväskylään rokkaamaan, kun pojilla oli siellä keikka. Rassin parhaita puoliahan ovat nuo sen matkustusominaisuudet, joten matkat menivät meillä kaikilla oikein rattoisasti. Kuvassa reporanka rokkikoira teknisellä tauolla Heinolassa.

Rassi ja minä menimme tupatarkastukselle Antin opiskelijaboksiin sillä aikaa, kun isot pojat roudasivat. Rassi oli kovasti ilahtunut nähdessään vanhan painikaverinsa Antin pitkästä aikaa. Aluksi Rassi oli näin pökertyneen näköinen, kiltti pieni koira...

...kunnes se päätti lopettaa vieraskoreuden ja olla ihan oma itsensä...














Keikan aikana yksinollessaan Rassi oli murtautunut Antin huoneesta koko kämppään, mutta ihme ja kumma, kaikki tavarat näyttivät olevan ehjänä! Meidän koiramaailman Houdinihan ei pysy minkäänlaisten porttien, aitojen tai ovien takana, jos se ei halua. Saatiin vihdoin ostettua autoon _kiskurihintainen_ auton oma koirakalteri ja laitettiin Rassi innoissaan takakonttiin. No, menihän siinä ainakin kolme sekuntia ennen kuin piski oli luikerrellut itsensä takapenkille. Huokaus. Laitoin sen sitten siankorvan kanssa uudelleen takakontiin, ajatuksena, että Oi katso koirani kuinka kiva siellä kontissa on olla, siankorva ja kaikkia huvituksia. Rassi teki taas itsestään pitkän, laihan luikeron ja luikersi korvan kanssa takapenkille. Syvä huokaus. Siinä meni 250 euroa, ellei toi elukka kasvaessaan paisu sen verran, että ei enää mahdu luikertelemaan joka kolosta.

Mutta, takaisin Jyväskylään. Sunnuntaina Rassi oli ensin leppoisa pieni koira...


... ja myöhemmin Rassi pääsi backstagelle hengailemaan rokkikukkojen kanssa. Rassi olikin ihan liekeissä nähdessään kaikki tyhjät tölkit ja pullot pitkin pöytiä. Jos Rassonen olisi saanut valita, jokainen niistä olisi rassattu puhtaaksi :) ja mieluiten otettu vielä mukaan.




















Kotimatkalla Rassonen olikin jo niin kokenut pikkubussin matkustaja, että se chillaili penkeillä makoillen.
Last but not least; Jyväskylä, nyt kuulolla. En ole vielä koskaan törmännyt moiseen purkkakeskittymään, joten älkää jyväskyläläiset räkikö purkkaa suustanne kadulle, vaan laittakaa ne roskiin, please. Toivoo nimim. Kymmeniä purkkia pentunsa suusta kaivanut ja siihen jo väsynyt pennun omistaja.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Viikonloppukuulumisia

Rassi oli viikonloppuna tosi mukava heppu! Janne oli Pohjanmaalla ja mä jäin talon ja elukoiden vahdiksi. Sain tehtyä hommia tosi hyvin ja lattian purkukin edistyi ilman miehistä panosta…jos Rassin ”apua” ei lasketa. Piippu oli ajoittain vähän rasittava, kun sen oli ihan pakko aloittaa omat formulat aina, kun Rassi nukahti. Pipen formuloissa on sen verran kiinnostavat kiihdytysäänet (sutimista lähdöissä ja tiukoissa kurveissa) ja äänitehosteet (mooorrrrnnnjaauuuu), että Rassi tietenkin säntäili aina katsomaan, että mitä meillä oikein tapahtuu. No, Pipellä ainakin oli hauskaa. Alla kuva, jossa remonttireiska näyttää mistä purin parketin. Jäljellä on vielä muovimatto. Taustalla onkin Rassin oma huone, jossa huomionarvoista extrakorkea-aita. Tulee tarpeeseen, syy selviää seuraavassa bloginpäivityksessä.


Lauantaina Pikun ”äiti” Anna kyseli meitä leikkiseuraksi, joten suuntasimme Tapaninkylään pihalle peuhaamaan. Sillä parivaljakolla kyllä synkkaa tosi hyvin! Pikku on ihan supernopea ja ketterä ja Rassonen olikin välillä ihan ihmeissään, kun Pikku säntäili ohi edestä ja takaa. Rassilla ei ollut mitään mahdollisuutta pysyä perässä. Niinpä se keksi väijytystaktiikan, jota soveltamalla se pysyi hieman paremmin pörröisen pikkuneidin vauhdissa. Loppuillan Rassonen nukkuikin ihan kiitettävällä intensiteetillä, joten mullekin jäi aikaa tehdä omia juttuja. Kauheaa, kun päivät vaan kuluu siinä, että yrittää kehittää mahdollisimman väsyttävää ohjelmaa pennulle, että saisi välillä tehdä jotain omia asioitaan ja remppaa :) No, lauantaina suunnitelma tosiaan meni putkeen…etenkin, kun Rassi oli koko aamupäivän osallistunut – nukkumatta silmällistäkään - siivoamiseen, pyykinpesuun, pihan perkaamiseen jne.

Sunnuntaina oli edelleen aivan mahtava sää, joten suuntasimme kävelylle puiston ruohokentille nauttimaan auringosta. Rassi ei ole ruohokentistä kovinkaan innoissaan, vaikka vien sen sinne aina ajatellen ”Oih, katso mikä ihana nurmikko! Lähde koirani laukkaamaan ja nauti, kun tuuli tuivertaa partaasi, nauti auringosta ja ihanista tuoksuista!” Rassi taitaa ajatella näin ”Taas täällä typerällä nurmikolla! En kyllä jätä tota urpoa silmistäni, etten vaan jää tänne yksin. Kävelen ihan tässä jalan vieressä minimoiden riskit, että tuo häviää mun silmistä. Täällä on myös ihan sikakuuma, pääsispä jo kotiin!!!” Ei ihan mun haaveet ja todellisuus kohtaa tässä asiassa.




Meidän omenabongari todisti jälleen nenänsä uskomattoman voiman. Edellisen koiruuden kanssa ollaan ohiteltu kissoja ihan metrin päästä (kissa pientareella karvat pystyssä), koiran huomaamatta mitään. Ei nenä toiminut sitten ollenkaan. Rassilla tuntuu toimivan sitäkin paremmin. Eilen Rassi sukelsi pusikkoon niin, että koirasta ei näkynyt kuin hännänpää. Ihmettelin, että mitä se siellä oikein touhuaa. Meni hetki ja sieltä se tuli ulos omena suussa! Annoin syödä sen palkaksi, kun omena näytti ihan hyvälle eikä ollut edes mätä. Toisen omenan se löysi samana päivänä puun oksalta mihin omppu oli jäänyt tippuessaan jumiin. Ihmettelin, että miksi Rassi yrittää kiivetä puuhun ja menin katsomaan. Siellä nökötti omppu oksalla ja Rassilla oli kova into saada se suuhunsa. Sen jälkeen oli pakko oikein haistella niitä omenoita (hih!), mutta en mä mitään haistanut! Nyt alan uskoa koirien nenällä suorittamiin ihmetekoihin, ennen olin vähän skeptinen…

Aina ei ole niin kivaa olla kuvattavana mikä on luettavissa Piipun ilmeestä. Myös Rassi tuntuu olevan sitä mieltä, että No mitä nyt taaaas...


lauantai 12. syyskuuta 2009

Rassi 18 viikkoa


Mua kyllä jotenkin ahdistaa tää Rassin iän laskeminen, kun en voi tajuta, että miten se oli mahdollista, että Rassi oli 16-viikkoa, mutta ei neljä kuukautta vanha. Nyt ikää on siis 18 viikkoa, mutta ei kuitenkaan vielä 4,5 kuukautta. Kauhean stressaavaa :) Noooh, ikä on vain numero, joten ei kai sen niin väliä, että miten päin sen ilmoittaa.

Tiistain leikkikoulussa vaihdoimme Pikku-lapinkoiran emännän kanssa numeroita ja tarkoitus olisi päästä käymään yhdessä Haltialassa. Rassi ihastui Pikkuun jo isomassa leikkikouluryhmässä ja kokoerostaan huolimatta niillä synkkaa tosi mainiosti. Pikku on myös niin pippurinen, että vaikka se välillä jää Rohmu-Rassin jalkoihin, se vain kimpoaa takaisin ylös ja suorastaan vaatii lisää painimista. Hassu parivaljakko. Alla vähän kuvia
Rassin ja Pikun touhuista.
Keskiviikkona meillä olikin sitten pentutoko. Lähdimme paikalla lähinnä ajatuksella testailla keskittymiskykyä muiden joukossa ja opetella, että aina ei voi vain leikkiä. Paikalla oli noin 20 (!) pentua, joten opastus ei ollut kovinkaan yksilöllistä…Kontaktin ottamisesta Rassonen kuitenkin sai vetäjän huomion + kehut ja kehoituksen siirtyä vaativampiin harjoituksiin. Hyvä Rassi. Muutenkin Rassi käyttäytyi ryhmässä tosi hienosti ja en todellakaan kiduttanut sitä pakottamalla olemaan vaan aloillaan sen koko tunnin vaan kävimme välillä vähän lähinurmella leikkimässä jne. Luoksepäästävyyskin oli ihan kohdillaan ja Rassi morjesti tervehtimään tulevaa ryhmän vetäjää vähän liiankin rakastavasti.

Rassi on noin viikko sitten luopunut käppänän vanhasta pannasta ja alkanut käyttää isojen poikien kaulapantaa. Meidän täytyisi varmaan käydä ostamassa siihen sopiva remmi, kun käpsyn remmikin alkaa olla jotenkin vähän siro. Kunnon valjaat ja nahkaremmi tulevat kuvioihin siinä vaiheessa, kun Rassonen on vielä vähän kasvanut…ja
toisekseen, kun voin olla suht varma, että se ei pure kallista nahkaremmiä poikki ja / tai pilalle. Tästäpä oiva aasinsilta viikon tuhottuun esineeseen. Aikoinaan, kun vielä luulin, että musta tulee luokanopettaja, olin kouluavustajana ala-asteella ja ostin sinne sellaiset työsandaalit, joilla olen edelleen hiippaillut kotosalla. Ne ovat kestäneet menossa mukana yli 10 vuotta…mutta…Rassi oli jollain ihmeen konstilla saanut toisen niistä hilattua portin läpi omaan huoneeseensa yksin ollessaan ja muokannut sen mieleisekseen. Pahaahan Rassi ei koskaan tarkoita, vietit vaan vie ;), joten se oli hyvää hyvyttään jättänyt kolmesta remmistä yhden ehjäksi, joten voin kuitenkin edelleen käyttää sandaaleita! Mitä siis edes valitan…?! Vieteistä taas tulikin mieleen se, että Rassi on alkanut piilottaa luitaan. Tosi kiva löytää sellaisia limaisia klönttejä jostain sohvatyynyjen välistä, yöks. Kerran se ”piilotti” yhden luun huoneen nurkkaan ja tosi keskittyneen näköisenä teki päällään sellaisia liikkeitä, että se selkeästi työnsi maata luun päälle…hieman huvittavan näköistä.

Rassonen on nyt noin 46-47 senttiä korkea ja painaa sen verran, että kantaminen käy työstä. Tassuille vieraat vieläkin naureskelee, vaikka mun mielestä ne alkaa olla jo suunnilleen sopivan kokoiset.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Rassi 4 kuukautta


Viikonloppu meni vähän sairastellessa, joten uusimmissa kuvissa Rassi onkin jo päivää vaille neljä kuukautta. Kävin lauantaina juhlistamassa ystäväni synttäreitä ja tulikin juhlittua sen verran huolella, että sunnuntai kului suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla. Rassi eläytyi myös sairasteluun täysillä ja oksenteli ja kakki makuuhuoneen lattian laikukkaaksi. Onneksi sen mahakohtaus meni nopeasti ohi. Päivällä se jo käytti heikkouttani häpeilemättä hyväkseen ja hyppi sänkyyn puremaan mua. Se ei ole onneksi enää purrut sillä lailla ’vanhaan malliin’ pitkään aikaan, mutta nyt se ilmeisesti huomasi, että olen oiva purulelu ja vietti aikaansa mua jäytämällä. Toisekseen se ei edes saa tulla sänkyyn, mutta siellä se hyppi ihan pokkana. Yritin anella siltä vähän empaattisempaa otetta, mutta mitä vielä…

Lauantaina kävin päivällä Rassin kanssa Haltialan metsässä kävelyllä. Siellä näytti olevan vielä mukavasti mustikoita ja meillä ei tietenkään ollut mitään astiaa mukana. Lähdimme sinne sitten tänään Janne ja Rassin kanssa. Kuvaaminen oli lähes mahdotonta sillä koiruus sekosi ihan täysin. Se juoksi ainaki vartin verran hullunjuoksuaan, niin että metsä ryskäsi ja oli senkin jälkeen erittäin aktiivinen marjastaja. Luulin, että saamme kiikuttaa kotiin ihan väsyneen koiranpennun, mutta mitä vielä, Rassi ei nukkunut silmäystäkään vaan mäiski lelujaan koko illan :O

Alla tyylinäyte metsäjuoksusta, jolle ei meinannut tulla loppua.


Rassi rakastaa kiipeillä kaiken mahdollisen päällä ja metsässä olikin taas paljon kiviä, jotka pystyi valloittamaan. Oikea korva on taas mutkalla, joten se joutui vielä illan päätteeksi teippiin.

Keskiviikkona Rassilla alkaa koulu! Laitoin joskus kesällä meiliä pentukoulusta ja unohdin jo koko asian ihan täysin, kunnes viime viikolla sain vastauksen meiliini, että Rassi on hyväksytty mukaan ryhmään. Mennään nyt sitten sinne katselemaan ja opettelemaan, että toisten kanssa ei aina leikitä. Ilmeisesti koulun alkamisen odotus sai pojun aikuistumaan, se on nimittäin nostanut jalkaa kolme kertaa tässä viime päivinä.

torstai 3. syyskuuta 2009

Vilpan extreme makeover kuvana


Yllä vielä Vilpurin poseeraus hännättömänä :(

Piippu on ottanut tällä viikolla poliisin tehtävät välillä vähän turhankin vakavasti ja liikenteenjakajana toimiessaan se on ajoittain seisauttanut liikenteen kokonaan Rassin osalta. Koskaan Rassi ei vinkaise, mutta kai ne Pipen ohjaustehostimena käyttävät läppäisyt sen verran kirpaisevat, että Rassonen tottelee suht kiltisti Pipettimen käskyjä. Toisaalta, Rassi tuntuu muutenkin olevan sitä mieltä, että ’pain is no issue for me’. Parina aamuna Rassilla on ollut pakkomielle hyppiä sänkyyn ja, kun olen kieltänyt sitä, Piippu suorasta
an syöksyy paikalle auttamaan ja vahtimaan, että kiellot menevät perille. Pipe on todella ottanut asiakseen huolehtia, että ei-sanaa totellaan heti eikä hetken päästä. Välillä sen apu menee jo vähän överiksi ja kamikaze-kissa saattaa höyrytä paikalle sellaisella vauhdilla, että menee itse huppeliskuppelis. Sehän tietysti hetken aikaa kirpaisee, kun arvokas olemus saa moisen särön, mutta Rassin paimennus on sen verran korkealla asialistalla, että kompurointi unohtuu nopeasti. Alla Piippu työssään.


Tässä joku päivä parivaljakkomme tuli rappusia alas Rassi edellä - huutaen kuin syötävä - ja Piippu perässä. Rassi huusi sitä ’apua, olen jumissa’ tai ’apua, trimmauskone syö pääni’ – huutoa. Kolmas keino saada se kiljumaan sitä sianteurastusääntä on tuoda lähelle iso, pelottava koira, joka ottaa askeleenkin Rassia kohti. Rassi huutaa jo valmiiksi ’ai ai sattuu, olen pieni pentu, en tee mitään pahaa’. Viime leikkikoulussa ohjaajan oma 7-kuukauden ikäinen musta belggari toimikin hyvänä siedätyshoitona, kun ohjaaja otti sen samaan tilaan vaan istuskelemaan. Rassikin tuntui tajuavan, että iso ja evil eivät aina korreloi suoraan. Leikkikoulussa oli muuten lohdullista huomata, että lapinkoiran pentu oli vielä kuurompi ja sokeampi omistajaansa kohtaan kuin Rassi. Se pieni, pörröinen pirulainen vielä teki niin, että kävi muiden syleissä hellittävänä, mutta omaa omistajaansa se ei ollut huomaavinaankaan. Rassonen oli kehittynyt viime kerrasta ja sain myös näytettyä sille, että en vie sitä pois leikkimästä vaikka se tulisi mun luo.

Ajat, jolloin Rassin valveillaoloajan pystyi katsomaan kellosta minuutin tarkkuudella, ovat enää kaukainen muisto. Meille tullessaan se leikki aina tasan tunnin ja veteli sen perään parin tunnin tirsat, yleensä vielä omassa huoneessaan. Nykyään edes leikkikoulu ei saa sitä enää nukkumaan iltaisin, vaan Rassin täytyy olla joka paikassa mukana menossa ja työntämässä päänsä aina ensimmäisenä joka koloon. Ja, jos jotain tipahtaa lattialle, Rassi on aina paikallistanut kohteen sekunnin tuhannesosissa. Mitenköhän se voikin olla niin nopea liikkeissään?!

Rassi on ollut jotenkin niin kiva ja ihana viime päivinä, että luulen, että jopa Janne harkitsisi
hetken, että antaisiko sen pois, jos joku tulisi hakemaan :) Tiistaina, kun olin illalla muutaman tunnin pois kotoa ja palatessani kysyin paniikissa, että miten teillä meni, niin kommentti oli, että ei ole enää niiiiin raskasta kuin vielä muutama viikko sitten. Jee jee, hyvä Rassonen…ja Janne.

Loppuun vielä kuva uunituoreesta puolipääteippauksesta. Oikea korva lähti eilen omille teilleen, joten paketoin sen tänään...YKSIN. :O