Viime lauantaina meillä oli taas aamutoko Rassin kanssa. Jakkeri oli kotona Jannen kanssa lähes murheenmurtamana, kun pikkurouva olisi tietenkin halunnut mukaan. Niinpä se istui tuulikaapin oven edessä kuulemma koko meidän reissun ajan. Välillä Janne ja Jaksu olivat käyneet ulkona lapioimassa enimpiä lumia pois talon seinustalta ja Jakke oli istunut Jannen vieressä ihan samassa asennossa tuijottamassa portille.
”Mihin ne meni ja miksi minä en pääse mukaan?”
Rassi oli ihan vauhkona aamutokossa. Se yritti myös rynniä muiden koirien luokse uudelleen ja uudelleen aina, kun se ei ollut käskyn alla. Puuh. Tehtiin ensin pari luoksetuloa, jotka menivät ihan hyvin. Sitten pari luoksetuloa koirakujassa, jossa ei myöskään ollut ongelmia. Sitten vuorossa oli liikkeestä maahanmeno ja uuden koulutusohjaajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun Rassi teki oman hiiiitaaaaaan maahanmenonsa. "Tosi jännä, että se on noin hidas, kun tuo koira on muuten niin energinen." Niinpä. Tosi jännä indeed. Sain pari vinkkiä miten vauhtia voisi saada lisää, joten täytyy nyt vielä yrittää puijata koiruus maastoutumaan ripeämmin. Ihan loppuun tehtiin vielä paikkamakuu, jossa Rassonen aiheutti vähän ylimääräistä sydämen tykytystä. Ihan loppusuoralla se nimittäin yhtäkkiä pomppasi (kirjaimellisesti) jaloilleen ja seisoi niin pöyheänä siinä omalla paikallaan, kun nyt vaan on mahdollista seistä. Koiruus näytti siltä kuin se seisoisi ihan varpaiden kärjillä ja suurin piirtein takoi etutassuilla rintaa, että kaikki varmasti näkevät miten suuri ja mahtava koira on kyseessä. Sain rääkäistyä ajoissa käskyn pysyä aloillaan ja ehdin Machomiehen vierelle ennen kuin se lähti miehistelemään sen kauemmas. Tämä episodi kyllä söi mun luottamusta taas aika pahasti...Rassonen on noussut istumaan varmaan kymmeniä kertoja kesken kaiken, mutta tuollaista pöyhistelyä se ei ole vielä aiemmin esittänyt.
Sunnuntaina olin kuuntelemassa Tommy Wirenin mielenkiintoista luentoa ja maanantaina lähdettiin Riitta Jantunen-Korrin yksityistunnille. Tokoiltiin meille tuntemattomalla parkkiksella ja Rassonen oli ihan kuutamolla. Rassi on tottunut siihen, että parkkiksella aina odotetaan leikkikavereita ja niinpä sillä meni koko 45 minuuttia siihen, että se kyyläsi kaikkia autoja takajalat täristen ja selvästi vain mietti, että milloin jostain autosta tulee joko Hupi tai Pikku ja leikit pääsevät vihdoin käyntiin. Itse työskentely oli tästä johtuen aikalailla löysää ja mitäänsanomatonta. Seuraaminen ei kuulemma kuitenkaan ole liian väljää vaan hyvää. Häh...? Sain pari vinkkiä millä takapäätä saisi työskentelmään paremmin. Omasta mielestäni Rassi käyttää takapäätä ihan suht hyvin, mutta tuossa haahuilutilassa se nyt ei todellakaan näyttänyt parastaan. Maahanmenot sitä vastoin olivat suht sujuvia :O Riitta vahvisti omia epäilyksiäni siitä, että maahanmeno voi olla Rassosen dominoivan luonteen vuoksi sille niin vaikeaa. Se ei vaan halua litistyä sinne makuulleen pieneksi ja vaatimattomaksi :) Luoksetulo on kuulemma myös hyvä, vaikka Rassi nyt ei siinäkään mitään äänennopeaa liikehdintää esittänyt. Jääviin saatiin myös vinkkejä ja palkanheittoleikkejä, joilla niihin voisi hakea lisää sähäkkyyttä. Saatiin myös käsky jatkaa leikkitreenejä ja alkaa treenata säännöllisemmin myös ylempien luokkien liikkeitä, että treenit pysyvät vaihtelevina.
Kaiken kaikkiaan tuomio oli, että pohjat on hyvin tehty ja nyt voisin uskaltautua nostamaan virettä ja hakemaan vähän lisää vauhtia. No, kuten sanottua, Rassi oli koko treenien ajan ihan kuutamolla ja löysä kuin ylikypsä spagetti. Mutta kyllä sitä virettä varmaan voisin nostaa vaikka herra olisi vähän normaalimpikin. Olen ehkä ollut liian varovainen tuon viretilan kanssa, kun haasteena on aiemmin ollut saada koira pysymään hanskassa - tai edes samalla kentällä ohjaajan kanssa :)
Treenien jälkeen Rassonen palautui välittömäksi omaksi pösilöksi itsekseen. Päästettiin koirat läheiseen metsikköön vähän liitelemään ja, kun oli aika laittaa remmi kiinni ja siirtyä yleiselle tielle Rassi päätti, että se päästää sisäisen kurittomuutensa valloilleen.
Minä: "Rassi, seiso."
Rassi: "Emmää. Oltas vielä täällä metsässä."
Minä: "Nyt kuule. SEISO."
Rassi: "Hä hä hää, seiso kuule ite vaan"
Minä: "Rassi prkl!"
Rassi: "Et saa kiiiiiiiii!"
Että tällainen "tokolupaus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti