Rallytokoa Espoossa

Lauantaina suuntasimme upeassa kelissä Espoon Niittykumpuun Rallytokokisoihin. Tällä kertaa mukaan oli ilmoitettu myös Jade. Nämä olivatkin Jaden ensimmäiset viralliset kisat missä ei pelkällä kauneudella pärjää :) Meidän treenaus oli kyllä jäänyt niin vähälle, että huh huh. Perjantai-iltana vedin yhden kuvitteellisen radan läpi omassa pihassa ja lauantaiaamuna luin vielä kylttien selitykset läpi - ja siinäpä se meidän treenaus sitten olikin.

Rata oli mun mielestä aika helppo. Liikkeelle lähdön jälkeen ekana liikkeenä oli hidas kävely, sitten koira eteen ja oikealta sivulle, siitä spiraali, sitten vähän pyörimistä oikealle ja vasemmalle erilaisin variaation, joiden väliin istuminen ja kiertäminen koiran ympäri, liikkeestä maahanmeno, pujottelu ja viimeisenä ennen maalia istuminen ja siitä juosten liikkeelle.

Rassi oli ensimmäisenä suoritusvuorossa ja kentän laidalla koira tuntui toimivan tosi hyvin ja innolla. Kehään, kun päästiin niin kaikki into katosi ja Rassosesta tuli ylikypsä spagetti. Jannen ensimmäinen kommentti radan jälkeen olikin, että "Oliko se vähän aneeminen?" No oli! Muuten rata meni hyvin ja en keksinyt mitään virheitä mitä meille olisi tullut. Laskin, että oletettavasti olemme saaneet muutaman yhden pisteen vähennyksen, mutta uskoin silti, että saaliina olisi reilusti yli 95 pistettä. Edes videolta en huomannut omaa kardinaalimunaustani...liikkeestä maahanmenossa otin Rassin ensin istumaan ja siitä maahan. Voi ärrin murrin!! Se oli väärin suoritettu liike ja siitä menikin sitten mukavat 10 virhettä ja meidän muuten hieno pistesaldo meni ihan pilalle, arrgghhh. Miten mä voin mokata noin pahasti!? :( Rassi sai siis kaikenkaikkiaan 88/100 pistettä. 98 pisteellä oltaisiin oltu palkintopallilla....näillä on aina kiva jossitella ;) Tuomarin kommentti kisakirjojen jaossa oli, että "Hyvä kontakti läpi radan". Hmmmmmmm...nyt kyllä olen eri mieltä. Mun mielestä kontaktissa ois ollut paljonkin parantamisen varaa. Ilmeisesti olen radalla jotenkin erilainen kuin normaalisti ja koirat huomaavat sen heti ja muutuvat ihan erilaisiksi kuin mitä ne ovat kentän laidalla. Omaa hermojen hallintaa täytyy siis petrata.

Tässä Rassosen lapamatorata.

Sitten piiiiiitkän odottelun jälkeen vuorossa oli Lale. Odotusten mukaisesti toisena liikkeenä oli "koira eteen, oikealta sivulle". Jade sai sitten kunnian opetella sen juuri ennen omaa suoritustaan! Vähän meinasti paniikki nousta siinä vaiheessa, kun menin jo lähtöpaikalle, mutta tuomari ja sihteeri tekivät vielä jotain omia juttujaan ja lähdin vielä kentältä ulos ja kokeilin tehdä tuon liikkeen...ja Jade ei osannut sitä! Pari kertaa nakin kanssa sitten ehdin sen vielä vääntää ennen kuin oli pakko aloittaa oma suoritus ja sen verran se pysyi Pikkublondin muistissa, että me selvittiin siitä. Jade sai miinusta vinoista perusasennoista. Se pieni pirulainen heittää edelleen peppunsa usein sivuun vaikka asiaa on nyt jauhettu vuosi...ja tietenkin lauantain radalla se ei tehnyt edes vahingossa yhtään suoraa istumista. Pääkatastrofi kuitenkin iski pujottelussa. En tiedä mitä ihmettä se koirulainen oikein ajatteli, ehkä "Aaaa, ruutumerkkejä, nyt täysillä eteenpäin!!" tai jotain vastaavaa...Jade nimittäin säntäsi kaksi kertaa kesken pujottelun remmin mitan eteen päin ja sinkoili ihan väärään suuntaan. What?! Tästä tietty rokotettiin ihan mukavasti. Meidän kokonaissaldo oli 93 pistettä ja tuomarin loppukommentti "Hyvä alku ja tältä koiralta ei ainakaan vauhtia puutu". No, joo. Ei puutu ei. Jotenkin se Jadun sähellys ei mun mielestä välity tuolta videolta, mutta kyllä se semmoinen pieni säätäjä on, että ei paremmasta väliä :)

Meillä oli tallimääräys päällä ja Jade sitä hienosti tottelikin eikä ylittänyt Rassin pistemäärää (jos ohjaajan tyrimisestä johtuvaa 10 virhepistettä ei oteta huomioon). Seuraaviin kisoihin ehkä voimme luopua tuosta tallimääräyksen käytöstä ja keskittyä vain siihen, että kumpikin koira tekee hyvän suorituksen ja ohjaaja EI pilaa kummankaan rataa.

Lale, the evil dog ;)

Mukavia otuksia nukkuessaan... ;)

 

Joopa joo, olihan tokotreenit maanantaina. Otin Jadenkin mukaan, kun muuten se itkee ja parkuu koko sen ajan, kun ollaan Rassin kanssa poissa. No, ois varmaan pitänyt jättää se kotiin itkemään mielummin kuin sinne kentän laidalle…missä se onnistui lietsomaan Rassinkin ihan aivottomaan tilaan. Jade on kyllä oikein pieni piru enkelin vaatteissa! Ja se sen valeasu toimii niin hyvin, että yleensä törttöilystä saa haukut vain Rassi eikä se, joka itse asiassa aloitti koko tilanteen eli Jade.

Kun päästiin autolta kentälle niin Lallero kävi jo niin kuumana, että se haukkui halki poikki ja pinoon kaksi sitä silittämään tullutta teinityttöä ja sai tietenkin sillä heti alkuun Rassinkin ihan päättömäksi. Rassonenkin alkoi tietenkin pauhata tytöille, kun Jade näytti mallia ja siitä se kaaos sitten vain paheni. Jade ei kirjaimellisesti meinannut pysyä nahoissaan, kun se vaan odotti, että koskakoskakoska se pääsee treenaamaaaaaan! Ja voi taivaan vallat, kun sille selvisi, että itse asiassa Pikkurouva on vain turistina paikalla, niin sehän ei sitten muuten sopinut Lalelle ollenkaan. Siellä se rääkyi kentän laidalla mitä kamalampia haukkusarjoja ja räyhäsi siinä samaan syssyyn kaikki ohikulkevat koirat ihan maan rakoon. Kyllä. Mua hävetti. Rassi tietysti kuunteli korvat höröllä kaikki äiteen läyhäämiset ja nostatti itselleenkin kierrokset sen verran korkealle, että se ei osannut ollenkaan käyttäytyä muiden koirien läheisyydessä.

Treenien päätyttyä Jade ja Rassi olivat kumpikin samassa tolpassa kiinni, kun kuuntelimme open loppupalautetta ja sivusilmällä näin, kun siellä koko kentän Kingi ja Kuningatar ruopivat maata ja olivat NIIN polleaa kuin kaksi koiraa nyt ylipäänsä vain pystyy olemaan. Niiden olemus oikein kirkui, että ”Tämä on sitten muuten meidän kenttä, menkää tee muut hiiteen!” Ja auta armias, jos siitä tolpan läheltä meni joku koira, niin ei muuta kuin vilkaisu toisiinsa tähän tyyliin, Rassi: ”Pitäiskö?”, Jade: ”No ehdottomasti!!” ja kauhea rähinä päälle. ARRRGGHH. Jäin sitten palautteen annon jälkeen vielä odottamaan, että pääsen oikea-aikaisesti puuttumaan tilanteeseen ja antamaan vähän satikutia ääliökaksikolle. Sitähän ei tarvinnutkaan kauaa odotella, kun seuraava koira käveli junttikaksikon ohi ja räyhäys alkoi. Ja se muuten myös loppui kuin veitsellä leikaten. Mihinkäs muuhun kuin pullosta tulleeseen vesisuihkuun. Johan oltiin taas lauhkeaa koiraa ja sen jälkeen sen ”meidän” tolpan ohi sai taas muutkin kulkea.

Niin ja ne itse treenit. Saatiin kotiläksyksi harjoitella maahanmenoa niin, että se saadaan nopeammaksi. Mikä ylläri! Ja seuraamiseen sain lähinnä itselleni ohjeen tehdä täyskäännökset tiukemmiksi ja katsoa, ettei koira lähde poikittamaan, kun tiukennan käännöstä. Mä jäin myös ihan tosissani pohtimaan, että pitäiskö Rassonen kastroida. Mulla nimittäin ei oikein ole sille mitään palkkaa mikä motivoisi sitä yli toisten koirien pissojen lipomisen tai yli narttujen liehittelyn. Jospa se vaikka tulisi ahneeksi ja sen saisi ruualla ihan oikeasti palkkaantumaan…? Ja jospa sen keskittymiskyky nousisi edes pykälän verran, jos ne sen kaksi harmaata aivosolua voisivat keskittyä muuhunkin kuin pohtimaan, että milloinkahan niiden isäntäeläin taas pääsee haistelemaan nurmelta pissoja…? Vai oonko mä ihan luovuttajaluuseri, jos nipsasen siltä pampulat pois. Ääähh, vaikeeta.

Ai joo, pääsihän se Pikkupirukin tekemään omia juttujaan. Lalen menosta ei taas vauhtia ja hännänvispausta puuttunut. Jade heittää vaikka voltin, jos palkkana on ruokaa. Tein sen kanssa muutamat kaukokäskyt ihan ihan läheltä, koska Jaduli liukuu aina eteenpäin vaikka käytän pelkkää takapalkkaa. Lisäksi Lallero pääsi etsimään tunnarikapulaa ja hienostihan se löytyikin. Sitten pari hyppyä ja hyppyeste suoritettiin niin innolla, että hiekkakenttään ja kauheat ruopimisjäljet siihen kohtaan mistä käsky annettiin. Voi pyhä sylvi. Otettiin tietty myös vähän seuraamista sekä pari takaakiertoa mitä tullaan luultavasti tarvitsemaan viikonloppuna. Osasihan se. Tosin Jaden ongelma on se, ettei se tunnu oppivan mitään, kun se on aivan liian innoissaan ja se ei ajattele yhtään mitään. Se vaan tekee häntä vispaten ja ilmaan pomppien. Valitse näistä nyt sitten – toinen tekee, jos ja kun sattuu huvittamaan ja toinen tekee niin innolla, että sekin menee ihan yli. :D

Tipi

Meillä kävi tuossa muutama viikko sitten niin, että meille yritti ihan väkisin muuttaa asumaan neljäskin lemmikki. Nimesimme tämän sinnikkään punarinnan nimellä Tipi.

Parin viikon ajan, joka ikinen aamu, auringon noustessa Tipi saapui ilahduttamaan meitä pyrkimällä aivan väkisin sisään meidän portaikon ikkunasta. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee kovin aikaisin, joten lienee ehkä tarpeetontakin mainita, että tämä sinnikäs pikkulintu meinasi ajoittain ajaa meidät hulluuden partaalle. Tipin aamujumppa nimittäin aiheutti aika mukavan rytmikkään naputuksen ikkunalasiin. Jopa rauhaa rakastava Janne sähisi yhtenä aamuna viiden aikaan, että "Tuo pitää käydä tappamassa!" No, onneksi meillä on Pipe the Poliisi, joka kävi usein ajamassa Tipin matkoihinsa. Tosin Pipekin laiskistui päivien saatossa ja jätti useana aamuna Tipin koputukset omaan arvoonsa ja käänsi vain kylkeä ja jatkoi uniaan. On siinä meillä kissa!

Parin viikon sinnikkään nakuttamisen jälkeen Tipi ilmeisesti tajusi elämän realiteetit ja totesi, että yhden kissan ja kahden snautserin koti ei ehkä sittenkään ole se ihan optimaalisin ratkaisu ja etsi itselleen uuden osoitteen.

Tipin ja Piipun tyylinäytteet.

Synttäriposeeraus

Valon ja varjon leikki saa Rassosen näyttämään vähän epämuodostuneelle, mutta tämän parempaan synttäriposetukseen emme tänä vuonna päässeet. Kuvassa siis Rassi kolme vee! Nyt kaikki suursnautseritytöt, ottakaa äkkiä yhteyttä tai kohta se voi olla liian myöhäistä... ;)

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin meidän Rampolainen on vihdoin saanut vähän massaa itselleen ja se painaa tommoset 25 kiloa! Enää sillä ei tunnu jokainen selkänikama ja kylkiluu läpi, jippiaijee. Sitä ei tosin ehkä tuosta kuvasta nää, kun trimmaajalla vähän lipsahti ja toi alalinja ihan "pikkasen" nousi, kun karvaa lähti myös osittain kyljistä...ei pelkästään mahan alta. Hups.


Rassosta ei paljon poseeraaminen napannut...

"Äääh, siis kattokaa nyt mihin mut on pakotettu! Päästäkää pois, taa on ihan naurettavaa pelleilyä!"

"Jesh, karkuun vaan!"

Huomenna me aloitetaan Rassin kanssa uudessa tokoryhmässä. Päästiin mukaan HSKP:n tokolupauksiin, jota vetää Pirkko Bellaoui. Saas nähdä miten siellä lähtee sujumaan. Tavoitteena on edelleen saada ALO-luokka läpi tänä vuonna. Ja tästä tavoitteesta ei tingitä, vaikka vuosi on jo kohta puolessa välissä :)

Aksan puolella on ollut nyt hiljaiseloa. Lalen vikat treenit meni ihan sikahyvin ja se selvästi sai taas jutun juonesta kiinni. TehisCupin kaartelut olivat kaukainen muisto vain ja vauhti oli hyvä. Multa itseltä vaan loppui nyt juoksukunto, joten aksatreenit jäivät tauolle. Nyyh. Myös vika TehisCupin osakilpailu jäi käymättä, mutta oltiin meidän osakilpailuvoitolla kuitenkin ihan hyvillä pisteillä lopputuloksissa :)

Rassonen on käynyt myös hakumetsällä missä se on tehnyt parit ihan mukavat treenit. Vielä, kun jaksaisin käydä tallomassa sille joskus jälkiä, niin olisin tyytyväinen....toistaiseksi odottelen edelleen tallausinspiksen iskemistä.

Niiiiiin, ja oonhan mä ehkä kai vissiin ilmoittanut tuon parivaljakon myös johonkin rallytokokisoihin. Ihan semmonen pikkunen ongelma vaan on ollut harjoittelun suhteen...me nimittäin ei olla treenattu ol-len-kaan. Jade ei edes osaa niitä liikkeitä. Hmmm. On varmaan suhteellisen turha kiukutella sitten jälkikäteen, jos ei saada täysiä pisteitä ;) Vai olikos se niin, että vaan lahjattomat treenaa...? Ens viikolla se selviää!

Pakko vielä mainita, että tänään sai leikata nurmikon ekaa kertaa! Jee, oisko se kesä sittenkin tulossa?!

Rassi 3 vuotta!

Meidän Rassi pieni pallero täytti tänään jo kolme vuotta!

Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Kolme vuotta sitten kerroin Kirsi-kasvattajalle, että voisin oikeastaan ottaa uroksen, kun tarvitsen vähän haastetta elämään. No huh huh, sitähän tuli sitten koko rahalla (ja vähän enemmänkin). Meidän pentu vielä vaihtui ihan viime metreillä toiseen ja luin DO-foorumilta kateellisena kuinka se ”meidän alkuperäinen” pentu tulee joka aamu herättämään perheensä nuolemalla naamaa. Pienesti katkerana mietin sitä meille lopulta päätynyttä pentua, joka herätti meidät joka aamu puremalla. Ja puremalla kovaa.

Välillä aina tuntuu, että Rassi ei ole aikuistunut yhtään, mutta kun alkaa muistella vaikka niitä ensimmäisen vuoden koettelemuksia, niin onhan tässä nyt tultu iso matka parempaan suuntaan. Selkeitä parannuksia on havaittu ainakin seuraavissa asioissa:

Suhtautuminen vaatteisiin.

Nykyään vaatteet voi pukea päälle, riisua pois, pestä sekä myös ripustaa kuivumaan ilman, että täytyy silmä tarkkana vahtia, ettei snautserimiäs tule ja SYÖ niitä. Parhaana saaliina olen tainnut siivota oksennuksen, joka sisälsi kahdet alushousut ja yhdet sukat.

Karkaaminen muiden koirien luo

Tästä ei valitettavasti vieläkään voida kirjoittaa ihan puhtaita papereita, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut. Muistan yhä elävästi ensimmäisen kerran Ojangossa, kun napsautin Rassin remmin irti….ja mun treenikaveri katosi saman tien. Oma kolmas teatraalinen poistumiseni autolle sai rakkaan harrastuskoirani huomaamaan, että ”Ai niin joo, mulla oli tuo ihminenkin täällä mukana, nälkähän tässä kamuja etsiessä tulee, saiskohan siltä jotain ruokaa” ja sain sen jopa kiinni.

Makaaminen & nukkuminen

Siis se makaa. Aina joskus. Ei usein, mutta joskus. Toisinaan sen silmätkin pysyvät kiinni ja se nukkuu. Nuk-kuu. Ei kauan, mutta edes vähän aikaa. Ja mikä parasta, meitä ei enää herätetä joka aamu välillä klo 06:04-06:13. Ahhh.

Saunominen

Me ihmiset voidaan käydä nykyään saunassa iiihan rauhassa niin, että meidän koirat ovat ihan vapaana asunnossa. Hurjassa nuoruudessaan Rassi vietti sauna- ja suihkussakäynnit omassa yksiössään, joka on mukavasti suoraan pesutilojen yläpuolella. Monesti siinä lauteilla istuessa yläkerrasta kuului semmoinen jytinä, että rentoutuminen oli vähän hankalaa, kun mielessä pyöri vain, että ”Mi-tä se te-kee?? Mitä se voi tehdä, että siitä kuuluu tuommoinen jyty?!”

Ei-sana ja sen totteleminen

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin Rassi uskoo nykyään sanaa ”Ei” ainakin aina silloin tällöin. Tai ainakin silloin, kun huudan täysillä, että ”Prkl, EI”. Selvää edistymistä.

Last but not least.

Pureminen

Se ei pure. Se ei pure! Sitä voi silittää ilman, että se riehaantuu ja alkaa purra. Meille voi tulla sisälle ilman, että se kaluaa kädet ja housunlahkeet. Meidän pihalla voi kävellä ilman, että housunlahkeet ja hihat ovat ohijuoksevan nausterin jäljiltä täynnä palkeenkieliä. Tähän en ikinä uskonut, mutta nyt voi sanoa, että kyllä se pureminen joskus loppuu snautserinpennultakin.

Onhan tuo meidän Hulluparta edelleen aikamoinen hulivili, mutta kaikki sen rasittavuudet haihtuvat mielestä, kun se tulee kerjäämään iltahalia ja painautuu niiiiiin lähelle kuin tuommoinen iso nausterinrontti vaan voi. Ja väsyneenä, ah, mikä ihan nallukka Rassosesta kuoriutuu. Voisin katsella sitä vaikka kuinka kauan, kun se pilkkii jossain huoneen nurkassa korvat roikkuen ja taistelee unta vastaan. Täytyy sanoa, että jos mä joskus saan tämän koiran pelaamaan niin kuin haaveilen, niin sitten kyllä nostan itselleni hattua ja kumarran syvään. Haastetta siis edelleen riittää, mutta mitäpä se elämä olisi, jos kaikki onnistuisi kauhean helposti – tylsäääää. ;)