Erkkariviikonloppu

Lähdin Jaden kanssa lauantaiaamuna ajelemaan kohti Hattulaa missä järjestettiin snautseri-pinserirotujen erikoisnäyttely. Paikalla olikin jo tuttua DO-kööriä ja äänekkään kuulumisten vaihdon lomassa ehdimme käyttää koiratkin kehässä. Tuomarina oli Teija Salmi-Aalto ja hän arvosteli koiria piiiiiitkäääään ja hartaasti. Kehä olikin mukavasti useamman tunnin myöhässä, mutta onneksi sää suosi ja seura oli hyvää. Tuomarilaji on tuomarilaji, mutta kyllä silti osa päivän ”tuomioista” jäi sarjaan WTF. Jade sai ERIn, mutta ei tullut poimituksi jatkoon.

Jaden arvostelu:

6-vuotias, kookas, hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen nartun pää, hyvät tummat suurehkot silmät. Hyvät yhdensuuntaiset pään tasot. Hyvä kaula ja ylälinja. Voimakas eturinta ja runko.Tasapainoisesti kulmautunut. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelpituudella. Hyvä turkki. Hyvin esitetty. Rodunomainen olemus.

Kasvattajaryhmämme esiintyi kokoonpanolla Perttu (Kevin Keegan), Masa (Mad Max), Jade ja Molli (Molly Malone). Sijoituksena 3/6 mikä oli ihan jees.


Siirryimme sitten DO-porukalla hotelli Waltikkaan. Kävin Jaden kanssa metsälenkillä ja meillä oli oikein mukavata. Sitten kaksijalkaiset siirtyivät ravintolapöydän ääreen. Viereisistä pöydistä tuli sekä huvittuneita että hämmentyneitä katseita, kun meidän seurue ei ollut varsinaisesti erityisen hiljainen. Kai ne olettivat meidän olevan kaatokännissä, kun eihän suomalaiset muuten papata niin kovalla äänellä. ;) Ruokailun lomassa muistin yhtäkkiä, että jätin Jaden hammastodistukset näyttelypaikalle, voi kääk. Ruokailun jälkeen istuttiin vielä hetki iltaa Vilman ja Vuokon huoneessa. Jadekin pääsi mukaan ja se kölllötteli ihan tyytyväisen näköisenä sängyn päällä rapsuteltavana.

Sunnuntaina ajattelin kerrankin nukkua pitkään, kun ei ollut vaaraa, että eräs iso, kylmä nenä kävisi tökkimässä heti aamutuimaan ja katsomassa josko joku jo nousisi ylös. Jadehan nukkuu niin kauan kuin vain joku nukkuu sen kanssa. Makoilin vielä sängyssä ihan tyytyväisenä, kun kuulin muun seurueen palaavan aamupalalta. Mun huoneen oven kohdalla joku tuntui päivittelevän, että ”eihän sitä nyt tuolleen voi jättää, onkohan se herännyt” ja mä ihmettelin, että mitämitähäh, mähän sanoin edellisenä iltana, että tuun vasta myöhemmin. Menin sitten suihkuun ja en kuullut ollenkaan, että mun oveen oli koputeltu. Sitten Kirsiltä tuli viesti, että mun avain on huoneen ovessa :D Hupsis vaan. Avain pois ja lähdettiin takaovesta aamulenkille. Mua on tähän asti risonut isosti, kun Janne aina iltaisin käy tarkistamassa ulko-oven, ettei siinä ole avaimia mun jäljiltä, kun olen päästänyt koirat iltapissalta sisälle ja sulkenut oven. Nyt alan ymmärtää miksi se on tarpeellista….kun mulla kuulemma on joskus tapana jättää ne oveen....;)



Takaisin Hotelli Waltikkaan. Vasta, kun palasin sisälle ja olin vaihtamassa toisia kenkiä jalkaan, huomasin, että niitä ei ole missään. Meni ehkä kaksi sekuntia, kunnes tajusin, että voihan peeveli, mä jätin ne sinne Vuokon ja Vilman huoneeseen edellisenä iltana, kun hipsin vain käytävän poikki omaan huoneeseen sukkasillaan. Voi ääliö! Olin jo lähdössä aamupalalle lenkkimonot jalassa, kunnes avasin etuoven. Tadaa, siinähän olikin mun kengät kauniisti aseteltuina oven eteen :)

Päästiin ihan kunnialla näyttelypaikalle, jossa sunnuntaina tuomaroi Charlotte Orre Ruotsista. Kehä oli jälleen suht reippaasti myöhässä. Jade sai ERIn ja se poimittiin kuuden parhaan joukkoon tyttäriensä kanssa heti ekana. Sitten tuomarilla olikin edessään tukalat paikat. Jaden takana oli siis kaksi sen lapsukaista ”Manta” D.O. Modesty Blaise ja ”Molli” D.O. Molly Malone sekä pari Eipä’s koiraa.

Jade ja Manta esittelevät liikkeitään.

Tuomari juoksutti ja seisotti ja juoksutti ja seisotti. Aina väliin hän kävi huokailemassa kuinka mahdoton tehtävä hänellä on, kun kaikki koirat ovat niin hyviä.

Valioluokan narttuja juuri ennen loppuhuipennusta. Tämä järjestys miellytti meidän jengia kovasti. :) Kolme ensimmäistä koiraa ovat Jade, Manta ja Molli.

Lopulta tuomari siirsi Mollin pykälän alaspäin ja Eipä’s Ehdotella ”Elli” tuli takaa joukon kärkeen. Tuomari huokaisi, kohautti olkapäitään ja sanoi, että olkoon nyt vaikka näin. Paras narttu luokka meni sitten samassa järjestyksessä. Hilkulla oli voittokin, mutta onhan se ihan hieno saavutus olla erkkarissa PN2! Manta oli upeasti PN3 ja Molli moraalinen vitonen. Kasvattajaryhmässä sunnuntaina esiintyivät Hugo (His Majesty), Manta, Jade ja Molli. Sijoitus oli 2/5 mihin voi jälleen olla tyytäväinen! D.O.-päivää täydensi vielä Hugon ja Åken (Manetan Papageno) BIS1 parikilpailussa :)

Jaden arvostelu:

Excellent female with lot of substance & elegance. Long feminine head. Dark eyes. Strong bite. Strong elegant neck. Nice tailset. Excellent frontchest & deep ribcage. Good angulation behind, excellent in front. Moves good all around. 1st class coat & color.

Kotiin lähtiessä oli jälleen uusi haaste edessä. Kaivoin kaikki tavarat läpi, mutta auton avaimia ei ollut missään. Joku siinä sitten ehdotti, että kun ne huoneen avaimetkin oli ovessa, niin josko auton avaimet löytyisi virtalukosta…?! Haa, aivan! Siellähän ne köllötteli, kun riensin asiaa tarkistamaan. Voi kiesus… Kotona Janne ja Rassi olivat laittaneet tuulemaan. Pesukone oli laulanut ja asiat säihkyivät puhtaina, nurmikko oli leikattu ja keittiön viemäri avattu ja putsattu. Se, että tummien pyykkien joukossa oli pesty myös valkoisia vaatteita ei jaksanut nyt nostaa kierroksia :)

Rassi oli taas ihan kuin se ei olisi nähnyt Jadea ikinä ennen. Mulla meinasi ihan oikesti katketa verisuoni päästä sen touhuja katsellessa. Lähdinkin sitten Haltialaan koirien kanssa ja vedeltiin siellä parin tunnin lenkki aivan mahtavassa kelissä. Kun päästiin kotiin, Rassi ei jättänyt Jadea ollenkaan rauhaan, vaikka Jaduli napsi sitä sen verran tiukasti, että Herra Luupää jopa vingahteli. Muakin Rassi uskoi aina sen sekunnin ja poistui Jaden kimpusta vain palatakseen heti takaisin, kun käänsin selkäni. Raahasin sitä sitten jäähyilemään oikein urakalla. Ja joka kerta, kun Luupään koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta loukattiin se kehtasi rähistä takaisin siinä niska-arse-otteessa roikkuessaan. Siinä, kun vielä löin varpaani koiraa raahatessa lattialla olevaan 30 senttiseen naudan putkiluuhun, niin kävi taas mielessä, että mitä jos ottaisin sittenkin vaikka sen kultakalan. Jannelle siinä sitten kirosinkin, että Jade ei lähde enää ikinä mihinkään yksin, kun se Iso-Pässi pimahtaa aina Pikkurouvan kotiin paluusta…kunnes tajusin, että ei sitä vatipäätä oikein voi mukaankaan ottaa, kun reissussa siitä vasta riesaa onkin. Pah. ;)

Olipas kiva viikonloppu ihan huippuseurassa! Seuraavaan reissuun harkitsen vakavasti edunvalvoja ottamista mukaan valvomaan, että mun tavarat pysyisivät edes suurin piirtein tallella. Iskälle kiitokset jo vuosia sitten esitetystä ideasta. Tiialle kiitos kuvista!

Reippailua

Viime viikon tiistaina huristeltiin töiden jälkeen Kirsiä vastaan ja saatiin Jade takaisin kotiin. Jade ei ollut kovinkaan innoissaan Rassista vaan piti sille tiukkaa kuria. Heti alkutervehdyksessä se laittoi tassut Rassin selkään sen näköisenä, että ”minä olen kuule nähnyt maailmaa, ole sinä maan matonen siinä nyt paikoillasi”. Höpöteltiin hetki Kirsin kanssa ja siinä meidän pölistessä Rassonen kävi (varmaan kostoksi ;)) pissaamassa Jaden palkinnot ja uuden kangashäkin märäksi. Kivaa. Jotain aika tiukkapipoista Jaduli taisi Rassoselle sanoa, kun Rampolainen ei meinannut uskaltaa hypätä takakonttiinkaan äitimuorin seuraksi, kun lähdettiin köröttelemään takaisin kohti kotia. Janne lähti onneksi mukaan apukuskiksi, kun olin itse jotenkin ihan rättipoikkiväsynyt.

Rassi on näyttänyt esimerkkiä Jadelle, että yläkerran vessan lavuaarin hanasta on paljon kivempi juoda kuin omasta kupista. Jade on kyllä katsellut touhua tarkkaan, mutta ei ollut vielä intoutunut käymään tuumasta toimeen. Tiistai-iltana kotiin päästyämme siirryimme saman tien hammaspesulle ja Jade tuli tietäväinen ilme naamallaan kylppäriin ja ponkaisi lavuaaria vasten niin tomeran näköisenä, että en voinut muuta kuin nauraa ja avata Pikkurouvalle hanan. Siitä se sitten juoda lipsutti hyvin tyytyväisen näköisenä. Kai se oli reissullaan kypsytellyt ajatusta ja varmaan päättänyt, että ”jos minä vielä Helsinkiin palaan, niin ensimmäisenä käyn kyllä juomassa siitä hanasta”.

Keskiviikkona mentiin sitten taas Hupin kanssa Emmille agilitytreeneihin. Tehtiin suht haastavaa radanpätkää, jossa harjoiteltiin merkkausta ja kiertoja. Alkuosa sujui ihan mukavasti, mutta kun rata eteni kentän takaosaan, alkoi tapahtua. Kaikki kolme koiraa jotenkin pimahtivat siellä takakentällä ja jopa supertottelevainen Jade veti vain sellaista laajaa kaarrosta kauheaa vauhtia, nenä maassa ihan vihikoiran näköisenä. En tiedä mikä ihmeen haju siellä oli, mutta ainakin se sai meidän koirat ihan mukavasti sekaisin. Otin Rassin kanssa tasan yhden pätkän, mutta kun se meni sen 99 prosenttisesti nenä maassa, jätin homman siihen. Jade ja Hupi saivat ajoittain nenänsä ylöskin, mutta silti ne olivat jotenkin vähän aivottomalla tuulella ja lienee ihan perusteltua sanoa, että treenit eivät sujuneet yhtä hyvin kuin edellisellä viikolla.

Torstaina olin työreissussa ja, kun pääsin perjantaina kotiin, vein koirat piiiitkälle lenkille Haltialaan. Sää oli aivan mahtava ja meillä oli ihan superkiva reissu. Törmättiin ihan sattumalta pikaisesti Pikkuunkin. Mä nauroin matkan varrella taas ihan ääneen, kun Jade oli niin pösilö. Japuttaja veti kauheaa laukkaa jo menomatkalla joen varren nurmikoilla, mutta kun päästiin sänkipellolle, sen sisäinen rusakko heräsi eloon. Ensin Jade yritti saada Rassia juoksemaan kanssaan, mutta Rassonen oli ihan läkähtynyt ja ei ihan suoralta kädeltä lupautunut mukaan juoksukarkeloihin. Niinpä Jade alkoi vetää sellaista ”jänis auton valokeilassa-juoksua” Rassin naaman edestä. Johan tuli vipinää Rassosen kinttuihin! Jos onnellisuutta mitattaisiin asteikolla 1-10, arvioisin, että Jaden onnellisuus hipoi täyttä kymppiä, kun se veti siellä sänkkärillä menemään. Mä hohottelin katsellessani Partojen hurjaa menoa ihanassa syysillan auringossa. Välillä Jade vaan kaatui korsien sekaan jalat sammakkoasennossa ja se yritti vähän viilennellä itseään. Japulainen katseli mua sieltä mullasta sen näköisenä, että ”näitkö miten lujaa mä menin, siis ihan täysiiii?!” Kun tultiin kotiin muutaman tunnin kuluttua, tyypit alkoivat painia. Pah, mä kun luulin väsyttäneeni ne. Kyllä ne siitä sitten taintuivat ja pääsimme viettämään perjantai-iltaa muissa merkeissä.

Lauantaina Ryhmä Rämä pakkautui taas autoon ja ajoimme Nuuksion kupeseen metsäretkelle. Vietimme metsässä nelisen tuntia geokätköillen ja vain ympäriinsä tallustellen. Koiruudet vaikuttivat taas oloonsa hyvin tyytyväisille, kun ne saivat painella menemään vapaana metsässä. Mustikoita näytti olevan vielä ihan mukavasti ja niitä me sitten maistelimme matkan varrella. Parratkin huomasivat marjat herkullisiksi ja oppivat syömään niitä suoraan varvuista.

Mustikkamies Rassi

Jaden tyylinäyte

Yhdessä tämäkin on kuitenkin kaikkein mukavinta.

Vasta kahden tunnin tarpomisen jälkeen näimme ensimmäiset metsäjuoksut. Jälleen aloittajana toimi Jade Juoksumestari. Meno oli aika hurjan näköistä ja koko ajan pelkäsin, että milloin joku oksa pistää silmän puhki tai tassun halki. Itsellä pulssi nousee ihan pelkästään noiden juoksujen katsomisesta. Miten se voikin olla niin maan perusteellisen kivaa juosta peräkanaa niin lujaa kuin kintuista lähtee ja niin kauan kuin henki kulkee...

Juomatauolla ajattelin ottaa pari poseerauskuvaa.

”Äähh, mua pistelee noi havunneulat päähän”

”Auuu, mua puri muurahainen tassuun”

 

"Hei, mitäs jännää tuolla on? Ja auts, tassuun sattuu."

Tähän kuvaan oli lopulta tyytyminen. Tuossa kalliolla oli jotain tosi ärhäköitä muurahaisia. Ne onnistuivat puraisemaan kumpaakin Partanaamaa tassuun. Yleensä koirulit eivät paljon puremista piittaa, mutta nyt jopa Rassi oli ihan tuskissaan.

 Lounastauolla Parrat ottivat hyvin lunkisti. Jade chillaili lammen rannalla...

...ja Rassonen kallioilla. Rassi käyttäytyi koko matkan todella hienosti, mutta tauolla se joutui kuitenkin narun päähän kiinni. Matkan varrella Rassi sai nenuunsa ties mitä hajuja ja oli useamman kerran lähdössä nenänsä perässä ties mihin. Jotain aikuistumista lienee ilmassa, kun Herra Pölkkypää uskoi hienosti käskyjä jättää hajut rauhaan ja jatkoi ihan mukisematta matkaa meidän muiden kanssa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja neljän tunnin samoilun jälkeen oli aika pakkautua autoon ja huristella kotiin. Koirat eivät vaikuttaneet juurikaan väsähtäneiltä vaikka ne kirmailivat tuon neljä tuntia vapaana edes takaisin ja niiden kulkema matka oli reilusti pidempi kuin meidän kaksijalkaisten.

Meidän ulkoiluviikonloppu sai arvoisensa päätöksen, kun sunnuntaina treffattiin vielä Pikku Haltialassa. Pikun kanssa vierähti taas pari tuntia, joten laskeskelin, että aamulenkkien ja omassa pihassa ulkoilun lisäksi Parrat saivat lenkkeillä kymmenisen tuntia viikonlopun aikana. Kyllä nyt pitäisi olla itselläkin mieli virkeä.

C.I.B. Nord & Fin & S & Lt & N Ch BaltW-11 Doctor's Order Joy'n Jubilation

Jade Japuttaja on taas palannut kotimaisemiin ja tässä vielä Pikku Parran Norjan saaliit. Cacib-ruusukkeet olivat järjestäjiltä loppu, mutta eiköhän me pärjätä ilmankin.

Jade siis Tromssan KV-näyttelyssä VAL1 PN1 VSP CAC CACIB -> C.I.B. ja N CH

Jaden arvostelu: 6 vuotias, erittäin puhutteleva kokonaisuus. Pitkänomainen, jalo pää. Hyvä kaula ja laskeva ylälinja. Hyvä lapa. Lyhyt, tiivis. Hyvin kulmautunut. Liikkuu erinomaisesti. Mukava temperamentti.

Koska Rassi on pitänyt niin hyvää huolta Jaden kunnosta ja jaksanut myös uutterasti kannustaa äippää kehän laidoilla ympäri maailmaa, se palkitaan ROP-ruusukkeella (sponsored by Argenta's Falstaff Fakir "Staffan"). Rassi saa arvonimen Rodun Paras Personal Trainer. Tämä titteli pitää sisällään niin henkisen kuin fyysisen valmentautumisen.