maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulu mökillä


Pakattiin torstaina koirat autoon ja aloitettiin matka kohti mökkiä missä äiti, iskä ja Antti jo olivat odottamassa meidän Ryhmä Rämää. Matkustuskammoinen Piippu jäi kotiin Heinin hellään huomaan. Kiitokset hoidosta vielä tätäkin kautta!

Rassi ja Jade saavat matkasta täydet kymmenen pistettä. Jopa Rassi malttoi olla koko viisi ja puolituntisen matkan ajan takakontissa ihan kaikessa rauhassa vaikka siellä olisi ollut teoreettista painiseuraa. Ja sama mennen tullen. Hyvä Rassi, niin sitä pitää!

"Auttakaa, meidät on vangittu tänne"


Matkan varrella auton lämpömittari putosi kylmimmillään -29 pakkasasteeseen eikä mökin pihassakaan juurikaan sen lämpimämpi ollut. Säätiedotukset olivat pitkin viikkoa varoittelleet paukkupakkasista, joten olin käynyt ostamassa Jadelle haalarin kylmyyttä vastaan. Rassillahan on heinäkuussa Lapin reissua varten ostettu mantteli, joka sekin pakattiin mukaan. Jaden punaiselle "tonttupuvulle" olikin käyttöä, kun tuntui, että ilman sitä arvon rouvalla oli vähän vilu. Rassilla oli mantteli tasan yhdellä ulkoilukerralla päällä. Sen jälkeen se päätti, ettei suostu enää moiseen mamoiluun ja juoksi mua karkuun ympäri mökkiä, kun vaan nostin manttelin esille. Päätin sitten, että olkoon tämä maailman historian ensimmäinen kerta, kun annan jossain asiassa Rassille periksi ja olkoon sitten ilman takkia, jos se nyt on niin kauheaa kulkea se päällä. Ja eipä tuo lähemmäs 30 asteen pakkanen näyttänyt meidän säänkestävää nausteria häiritsevän pätkän vertaa. Rampo paineli luojan luomassa asussa ilman huolen häivää. Ulkoiltiin joka päivä ihan mukavasti vaikka pakkanen olikin aika hurja. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt palelevan, kun kaikilla oli oikeat varusteet niskassa.


Jadekaan ei varsinaisesti ilosta repeillyt, kun puin sille tonttuhaalarin niskaan. Tein kerran sellaisen mokan, että puin Jaden ennen kuin olin itse valmis ja voi hyvänen aika mikä ääni siitä pienestä koirasta lähti, kun se seisoi haalarin takia jähmettyneenä keskellä lattiaa. Jade märisi ja itki ihan sydämensä pohjasta mmääärrrmääärrrmäärrryyyyyhhhnyyyhhhh. Sen surkeampaa koiraa ei voi olla kuin Jade odottamassa ulos lähtöä haalarissaan.


Jade ihanoi itsensä kaikkien mökillä olijoiden sydämiin ja se saikin heti kutsun tulla mökille uudelleen. Meinasipa äiti jopa pakata sen laukkuunsa ja viedä Brysseliin mennessään. Jostain todella kummasta syystä Rassi Supersählä Rassonen ei saanut yhtä ainutta kutsua tulla uudelleen mökkeilemään. Enkä kyllä kuullut kenenkään suunnittelevan sen anastamistakaan...


Rassi kärsikin taas mökillä jonkinasteisesta raitisilmamyrkytyksestä, joka sai sen käyttäytymään tavallistakin typerämmin. Rassi olisi halunnut leikkiä lähes loputtomasti Jaden kanssa, joka puolestaan ei ollut poikansa leikeistä millään tasolla kiinnostunut. Rassi saikin taas jäähyillä ihan urakalla. Tultiin myös Antin kanssa siihen tulokseen, että Rassilla täytyy olla sama syndrooma kuin juuri lehdissä ollella "mitään pelkäämättömällä naisella" tai vaihtoehtoisesti ehkä jotain pientä hapenpuutetta synnytyksessä...Eipä kyllä Jadekaan aina ihan täysillä ole matkassa. Kun katsoo sen hännänjahtaus-kuperkeikkoja, niin täytyy vain todeta, että kukaan ei ole täydellinen :)


Mökkijoulun voisi ehkä tiivistää, että mökki oli ihana, maisemat olivat ihanat, Jade oli ihana ja Rassi...noh, Rassi oli oma itsensä.;) Nyt kyllä itsekin alkaa tajuta kuinka erityislaatuinen otus tuo meidän Rassi on, kun on viikon verran elellyt myös Jaden kanssa. Jade on niin ihanan normaali. Ja se tottelee. Heti. Eikä kokeile kaikkia mahdollisia sääntöjen rikkomuksia parin minuutin välein. Ihan kuin ne säännöt muuttuisivat siitä mitä ne ovat tämän puolitoista vuotta olleet. No, ehkä Rassikin sitten viisivuotiaana...niinhän kaikki ovat mulle kovasti vakuutelleet. Ja nythän meillä ainakin on ihan elävä todiste siitä, että viisivuotias snautseri on kuin onkin mahtava!

Piipun joulu alkoi Tapaninpäivänä iltapäivällä, kun päästiin takaisin kotiin. Pipetin sai kinkkua, hellittelyjä ja omat lahjansa. Piippua ei tuntunut joulun myöhästyminen haittaavan vaan se otti kaikki lahjomiset ja lässytykset kehräten vastaan.

Niin, ja vielä siitä kinkusta...kun oli vähän epäselvyyttä, että kävikö se Rassin suussa vai ei....nyt sen ehkä voi tunnustaa, että kröhöm, siinä saattoi käydä niin, että se ihan pikaisesti sittenkin käväisi Rassin suussa...soooorry.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Iloista Joulua!


Piippu, Rassi ja Jade sekä isäntäväki toivottavat kaikille Iloista Joulua!

Alla Rassi antaa vinkkejä ja toimintaohjeita joulukuvauksiin pakotetuille koirille.

"Ota mahdollisimman kärsivä ilme ja tuijota se ilme naamallasi kaukaisuuteen. Asiaa voi auttaa, jos lakkisi on vinossa, koska täten mahdollisuutesi säälipisteisiin kasvaa."


"Ellei sääliä ala herua, tempaise lakki päästäsi."


"Ravistele lakkia mielenosoituksellisesti."


"Silppua lakki mahdollisimman pieniksi paloiksi. Hyvällä tuurilla lakkeja on vain yksi ja tällä keinolla kuvaukset loppuvat, kun lakkia ei enää ole. Ja mikä tärkeintä, selviät tästäkin haasteesta voittajana!"

tiistai 21. joulukuuta 2010

"Yksi pieni snautseri...

...marssi näin, lumista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin, pyysi hän mukaan yhden toverin.”


Viime viikon perjantaina meidän porukka koki pienimuotoisen mullistuksen, kun Rassin äippä Jade (Doctor’s Order Joy’n Jubilation) saapui Espoosta meille yhteiselokokeiluun. Jaden perhe joutuu valitettavasti siitä luopumaan ja niinpä Jade varmaan kaikkien suureksi hämmästykseksi tuli meille :) Otin Rassin mukaan hakumatkalle, kun Janne ei ollut kotona ja mun periaatteena on, että työpäivän jälkeen koiruutta ei enää jätetä yksin kotiin. Rassi oli takakontissa ja Jade turvavöissä takapenkillä. Pieni tarkennus - Rassi oli takakontissa noin kolme sekuntia, jonka jälkeen se murtautui sekä koiraportin että siihen asennettujen lisävahvistusten läpi takapenkille. Tämä kuvio toistui kolmesti ja joka kerta vedin auton pysähdyksiin lumen kaventamille kaduille, josta kanssa-autoilijat eivät ymmärrettävästi ilahtuneet. Sitten vaan Rassonen niskap**seotteella takakonttiin missä se pysyikin niin kauan, että ehdin takaisin kuskin paikalle istumaan. Niinpä Rassi sitten lopulta päätyi apukuskin puolelle lattialle missä pystyin nuijimaan sitä paikalleen oikealla kädellä matkan edetessä. Turvallista matkaa vaan…Mä jo pelkäsin, että Jade traumatisoituu tästä vauhdikkaasta alusta, mutta eipä se suuremmin näyttänyt järkyttyneen. Pääsipä heti selville siitä millaiseen porukkaan se on liittymässä.;)

Ensimmäinen ilta sujui sitten Rassosen ollessa innosta pöyheänä ja se liehitteli Jadea väsymättömästi. Äippä ei suuremmin yli-innokkasta ihailijasta lämmennyt vaan komensi Rapponin aina pois kimpustaan. Rassi uskoi ärähdyksiä hienosti, mutta pienet takapakit eivät kuitenkaan saaneet sitä lopettamaan yrittämistä uudelleen ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Yö meni mukavasti, kun Rassi oli remmissä meidän sängyn jalassa kiinni :) ja Jade toisella puolella sänkyä omalla pedillään. Piippu oli kovin kiinnostunut Jadesta ja se tuli makuuhuoneeseen vähän tutkailemaan tilannetta. Jadea Piippu pelotti ja Jade olikin ihan hämmentyneen oloinen. Kumpikin kurkki toisiaan vähän kummissaan. Piippua asia jäi kuitenkin ilmeisesti vaivaamaan ja se päätti ottaa selvää, että mikäs olio se Jade oikein on. Niinpä muutama minuutti sen jälkeen, kun olimme kaikki nukahtaneet heräsimme kauheaan uikutukseen ja makkarissa paineli sekä kissa että koira edestakaisin. Piippu oli ilmeisesti käynyt haistelemassa Jadea pimeyden turvin mitä Jade oli säikähtänyt kuollakseen ja kaaos oli valmis. Rassi hönki remmissään ihan innoissaan, kun rouvat saivat vähän äksöniä aikaan. Tämän pikkuepisodin jälkeen Piippu muuttikin asumaan kellarikerrokseen…


Lauantai sujui suht sopuisasti mitä nyt Rassonen pisti mulle ja Jannelle oikein kunnolla hanttiin, kun kiellettiin sitä Jaden härkkimisestä. Uskomaton tyyppi, kun uskaltaa tapella ihan kunnolla vastaan. Mä sain osakseni vain pienen urahduksen, mutta Janne ja Rassi saivat oikein vähän painia. Taisi olla vähän rankka päivä Jästipääherralle, kun sekä äiti että isäntä ja emäntä pistivät herraa kuriin. No, uskoipa Juntti Koiranen ainakin hetkeksi, että kuka meillä EI määrää. Siistin myös molemmat koirat ja Janne tuli kellariin katsomaan Jaden trimmausta ihmetellen, että mikä on, kun ylös ei kuulu ollenkaan kiroilua :) Jopa Rassin trimmaus sujui ilman venkoiluja, mutta minä onnistuin leikkaamaan sen kynnen niin, että sieltä ihan pulppusi verta. Ikinä ennen ei ole kenenkään koiran kanssa käynyt noin. Rassi ei itse piitannut siitä mitään, mutta verta vuotava kynsi kyllä aiheutti melkoisia ongelmia, kun sitä verta tuli sen verran runsaasti, että se tuli kaikista siteistäkin läpi. Niinpä meidän lattia näytti säännöllisin väliajoin siltä, kuin meillä olisi murhattu joku. Kirsi-kasvattaja saikin taas kerran soiton, että apua-apua mitä nyt tehdä?! Mä oon kyllä oikein jokaisen kasvattajan painajainen, kun mulla on aina joku ongelma johon kaikkitietävä Googlekaan ei osaa vastata. :) Illalla käytiin vielä hakemassa koiruuksien kanssa Antti junalta. Antin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun mulla olikin yhtäkkiä kaksi napusteria mukana.



Sunnuntaille meillä oli sovittuna treffit Hupin kanssa Mustavuorelle. Lähdimme sinne lumen tuprutessa ja me saatiinkin taas parikymmentä senttiä lisää lunta, ou jee. Rassia ja Hupia ei lumessa rämpiminen häirinnyt pätkän vertaa vaan ne painelivat hangessa hullun lailla. Lunta oli ajoittain mua ja Heiniä reiteen asti, joten saatiin rämpiä ihan kunnolla. Pikku jyrkänteissä piti laittaa itsekin neliveto päälle. Jade toimi aluksi poliisina nuorisojengin riehuessa, mutta pienen alkusähinän jälkeen Urpo ja Tosiurpo keskittyivät toistensa kehittävään seuraan ja jättivät äireen rauhaan. Mun oli tarkoitus ottaa kamera mukaan, mutta unohdin sen tietty kotiin. Metsässä oli niiiiin kaunista, että kyllä harmittaa. Tunnin rämpimisen jälkeen tultiin ladulle, josta käveltiin autoille. Jade sai välittömästi hepulikohtauksen, kun se pääsi pois kinoksista. Se veteli kyykkyjuoksua ladulla sen näköisenä, että ”Jee, me pelastuttiin! Olin ihan varma, että hukutaan sinne lumeen! Woooo, oon niin iloinen!!” Kun laitoin Rassin takakonttiin, Jadekin hyppäsi sinne ja annoin sen sitten olla siellä, kun koiruudet olivat ihan rauhassa. Siellä ne sitten mollotteli sulassa sovussa koko kotimatkan.

Sunnuntai-iltana hymyilin sängyssä onnellisena, kun koirulit käpertyivät ihan vapaaehtoisesti samalle peitolle nukkumaan<3 Kuvituksena muutama löhöilykuva todisteeksi, että mä en huijaa. Rassi ja Jade ovat ihan oikeasti osanneet ottaa ihan rennosti :) Siis myös Rassi Sählä Rassonen.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Leikkiä, leikkiä


Rapponilla oli vähän tylsä viikko, kun ei ehditty edes torstain ageihin. Hyvitykseksi viikon tylsyydestä se pääsi lauantaiaamupäivänä Haltialaan Pikun kanssa. Kierreltiin ja rämmittiin hangissa reippaat kaksi tuntia ja emännät olivat lenkin jälkeen ihan kypsää kauraa. Koirilla vaikutti olevan vielä lenkin päätyttyäkin ihan hyvin energiaa. Rassi-parka oli taas ihan jäästä koppura. Kaiken puremisen ja läähättämisen seurauksena sen parta oli vain yksi kova laatta ja jalat pelkät jääpuikot.

Pikku näyttää kuinka hyvän otteen jäisestä parrasta saa.


 Rassosen jalkakarvat ovat ihan mukavan karheat, mutta kyllä niihinkin jää lumi kiinni, jos siellä kinoksessa mahaa myöden tuntikaupalla tarvotaan.


Hetken tyypit jopa puuhasivat omia juttujaan. :O


Ja sitten taas mentiin.



Rassi otti lenkin jälkeen pienet päikkärit ja heti herätessään se oli sen näköinen, että eikö kukaan aio viedä mua tänään lenkille, HÄH?! Voi pyhä jysäys. Janne sitten armahti väsyneen emännän ja kävi vielä heittämässä pienen lenkin Ramposen kanssa. Sen jälkeen Rassoliini oli sitten ihan tyytyväisen näköinen. Illalla lähdettiin vielä snakukerhon tokovuorolle Konalaan.

Konalassa Rassosta odotti erikoinen yllätys. Aikataulut olivat menneet sen verran uusiksi, että kaikki muut olivat jo treenanneet, kun me tulimme paikalle. Hupikaan ei päässyt tulemaan, joten me oltiin Rassin kanssa ainoat toiselle treenitunnin puolikkaalle tulijat. Niinpä siinä sitten jotenkin kävikin niin, että päästettiin paikalla jo olleet Sylvia ja Nelli halliin leikkimään Sir Rassoun kanssa. Rassi oli selkeästi vähän normaalia nössömpi aamupäivän riekkumisten jälkeen, mutta kyllä se silti jaksoi kammeta itsensä uutterasti Nellin niskaan...Silvian huudoista huolimatta. Leikkien jälkeen tein vielä vähän seuraamista, joka meni ihan surkeasti, paikallamakuuta, joka meni ok ja muutamia hallissa olleita agilityesteitä. Että sellaiset treenit tällä kertaa.

Tänään olin Messarissa katsomassa snakukehät ja pojat olivat sillä aikaa ottaneet joulukorttikuvia. Ne tulevat julkaisuun vähän myöhemmin, mutta sain kyllä ihan hyvät naurut, kun katsoin kuvat läpi. Rassilla vissiin oli taas ihan hauskaa. Kuvaajalla oli ehkä vähän vähemmän hauskaa ja vähän enemmän näpit jäässä - pakkasta, kun on taas se mukavat -15. Mistä näitä talvia oikein tulee? (Vaikka kyseisiä mainoksia inhoankin....)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää Itsenäisyyspäivää!!


Toivottelee Rassi ja isäntäväki...lippu liehuen, kuinkas muuten :) Kiitämme sotiemme veteraaneja.

Tänä itsenäisyyspäivänä jäi jopa niinkin kovalti patriootilta kuin itseltäni Tuntematon sotilas katsomatta, kun huhkittiin Jannen kanssa porraskäytävän maalauksen kimpussa. Niin vain taas loiskahti kymmenen litraa maalia seinille ja silti tuntuu, että homma on vasta puolivälissä. Sotkettiin portaatkin siihen kuntoon, että nyt ne täytyisi saada maalattua pikimmiten. Hommaa siis riittää.

Rassonen ymmärsi ihmeen hyvin pystellä pois maalareiden tieltä ja se veteli mojovat päikkärit aina maalauksen aikana. Muutoin Rassonen on superrasittava nykyään, kun se haluaisi lenkkeillä ihan koko ajan. Se piipitttelee koko päivän siihen asti, kunnes sen kanssa lähtee lenkkeilemään. Ehkä joku lähistön tyttökoiruleista tuoksuu tällä hetkellä erityisen hyvälle...? Päästän Rampon yleensä pihaan odottamaan, kun vielä itse laitan vaatteita niskaan. Sitten, kun avaan ulko-oven, Rassi vilkaisee välittömästi mun käsiin, että onko remmi mukana. Jos on, niin alkaa hyppiminen tasajalkaa "Jipii, juhuu, jihaa, ratkeeeen riemusta!" On se pöhkö. Tänäänkin rämmin (kirjaimellisesti) sen kanssa kinoksissa reilut 1,5 tuntia ja sen jälkeen se vihdoin väsähti hetkeksi.

Torstain agit menivät taas ihan mukavasti. Tosin tällä kertaa emäntä oli itse vähän vaisu, kun edellisen illan pikkujoulut painoivat vielä hieman jaloissa. Rassi sai taas tehdä alkuverkat Hupin kanssa ja oletettavasti tuo alkulämmittely oli yksi Rampoliinin viikon kohokohtia. Itse treeneissä Hupilla oli pientä teiniliisailua ilmassa ja se kävikin muutaman kerran pyörähtelemässä Rassin luona sen näköisenä, että joskos pistettäisiin leikit pystyyn. Lopulta suunnitelma onnistui ja Raimonen onnistui livahtamaan mun valvovan silmän alta. Niinpä kaksi nausterinnulikkaa viiletti ympäri hallia hyvin onnellisen näköisenä. Hyppäsivätpä ne pari estettäkin yhtä aikaa - agitreeneissä, kun kerran oltiin.

Lauantain snakukerhon tokovuorolla huomasin vasta lopuksi, että mulla oli ollut koira koko ajan irti. Ilman mitään ongelmaa, woohoo. Tätä ei voi uskoa todeksi! Paikallamakuu tosin tökkii edelleen. Rassi ei vaan pysty kykenemään makaamaan maassa, jos sen vieressä on joku toinen koira. Käykö se jotenkin sen luonteen päälle, kun joutuu makaamaan niin, että muut näkee vai mikä piru siinä on?? Kun otin paikkamakuuta uudelleen kentän toisella laidalla ja Hupi teki luoksetuloja toisella laidalla, Rassi pysyi maassa. Mutta auta armias, jos sen laittaa muiden kanssa riviin, niin sieltä on ihan pakkopakkopakko nousta istumaan. Grrrrrr. Ehkä sitä paikallamakuuta täytyisi treenata muulloinkin kuin aina silloin tällöin launtaisin, niin se saattaisi jopa alkaa sujua. Näin ne väittää. ;)

Lopuksi pääsemmekin viime talven lempiaiheeseen. Lumeen. Siis voi töttöröö. Meillä on taas ihan mukavasti tuota lunta ja lisää tulee tälläkin hetkellä. Tässä näkymä ulko-ovelta etupihan terassille. Ja tämä on vasta aamupäivän saldoa....