Juoksutreenit

Raskas työ vaatii raskaat huvit.

Tässä vähän maistiaisia alkusyksyn juoksutreeneistä. Huom. Jade on jo valmiina lähtöasennossa, kun Rassin remmi napsahtaa irti :) Eiku menoks!

PK-lajit

 Tokon ja aksan lisäksi ollaan käyty sunnuntaisin hakutreeneissä. Sen yhden katostrofaalisen EVVK-kerran jälkeen, Rassi on taas pelittänyt ihan normaalisti ja hakenut ukot innolla. Toissa kerralla tehtiin myös esineruutua, mutta siitä ei tullut Rassin kanssa yhtään mitään. Siis. Ei. Yhtään. Mitään. Rampo ei halunnut tajuta homman ideaa ja sen päämääränä oli vain pissata mahdollisimman moneen varpuun. Muut ryhmäläiset näyttivät siltä, että he olisivat halunneet kysyä, että miksi pirussa mulla ei ole PALVELUSkoiraa, vaan tuommonen omapäinen Sonni, joka tekee mitä haluaa. Jälleen kerran Rassosen ylitsevuotavan miehinen käytös sai myös aikaan keskustelua siitä, että oisko järkevää poistaa jotain tiettyjä ylimääräisiä osia tuosta koirasta...

Lale teki esineruutua ihan mukavasti, tosin se pudotti esineet aina vähintään metrin liian aikaisin. Eli Jaden täytyisi treenata pitoa. Ukkojen haussa Jade on huvittava, siis kertakaikkisen naurettava. Ollaan tehty Japsulle haamuja ja yleensä Jade pinkaisee reippaasti matkaan...ja siinä matkan varrella sen on ihan pakko saada kuulla omaa ääntään. Niinpä se laukkaa metsässä ja pitää samalla sitä sen naurettavan kuuloista bowowouuuu-mölinää. Mä sanoinkin muille ryhmäläisille, että olen opettanut sen ilmaisemaan maalimiehet jo matkalla ;) Maalimiehen löydettyäänkin se saattaa vielä päästää parit bowowout, riippuen vähän, että sattuuko "ukon" pärstäkerroin miellyttämään vai ei.

Haun lisäksi olen tehnyt Rassille jälkeä. Yksi pimenevä ilta meille sattuikin taas kiva episodi. Tein jäljen meidän läheiseen liikuntapuistoon ja mulla oli koirat aidassa kiinni sen aikaa, kun talloin jälkeä nurmelle. Jätin nameja vähän sinne tänne ja sen mun meno näytti varmaan aika kummalliselle. Lähdin hakemaan Rassia jäljelle ja huomasin, että meidän naapurin mies meni viereisellä tiellä koiransa Rekun kanssa ja Jaden piti tietysti kommentoida asiaa. Mä sitten komensin siinä Jadea samaan aikaan, kun irrotin Rassin remmiä aidasta. Jotenkin mun keskittyminen herpaantui ja Rassi pjorkele kiskaisi päänsä läpi pannasta ja juoksi ihan täysillä sinne jäljelle. Meikä ampaisee tietty perään huutaen ja mesoten, kun ajattelin, että nyt se mun vaivalla tallaama jälki meni pilalle!! Leikittiin siinä hetki kissaa ja hiirtä, kun Rassi ei antanut mulle kiinni, kun se maailman kivoin jälki suorastaan kirkui Rassia luokseen. Lopulta sain syöksyttyä Rassin karvoihin kiinni ja kiskottua sen veke sieltä sotkemasta lisää sitä jälkeä. Omatoimisuus on ihan jees, mutta ton jäljen haluaisin kuitenkin ajaa yhdessä, että saan katsottua, ettei vauhtia ole tarpeettoman paljon.

Päätin sitten tosi fiksuna, että en kyllä jaksa alkaa tallata uutta jälkeä, että ajakoon sitten tuon sotketun. Itepä rynni sinne pilaamaan sen :) Mun alkumerkit ja kaikki oli lentänyt ties minne siinä sekasorrossa ja alkoi olla niin pimeetä, että sain ihan tosissani etsiä sitä jäljen alkua. Löytyi se sitten viimein ja ei, kun Rassi uudelleen paikalle. Kaikista "harhajäljistä" huolimatta se löysi sen oikean jäljen ja nakutti sen siististi loppuun asti. Molemmissa kulmissa se tosin pyörähti ympäri, argh.

Se on kyllä kumma juttu, kun mä olen tavannut vain sellaisia koiria, jotka esimerkiksi lenkiltä tullessaan osaavat auttaa päänsä pois pannasta, mutta Rassi ei ollenkaan muka osaa auttaa siinä asiassa. Nyt sitten selvisi, että kyllä se osaa päänsä sieltä pannasta muljauttaa, jos tarve vaatii :)

Tällä viikolla tein myös nurmijäljen ja vasta, kun jo olin jalkoineni vesilätäkössä, huomasin, että nurmella oli ihan mahdotoman kokoinen lammikko. Mietisin siinä kuumeisesti, että mitäs nyt...Eipä mun sitten auttanut kuin tiirailla lammikon reunoja ja yrittää kävellä sinne. Vähän jännitti, että mitä tapahtuu, kun tulen Rassin kanssa tuon lammikon kohdalle. Ja tadaa, ei tapahtunut mitään. Tyyppi jäljesti sen lammikon läpi ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut :O On se hassu koira. Jos jäljellä on yksikin pieni ohdakkeen lehtikin, niin Rassi sinkoaa ilmaan ja tekee kolmen metrin kaarroksen ohdakkeen ympärillä, mutta monta metriä vesilammikossa ei sitten haittaa mitään.

Rassilla on kyllä ihan priimanenä. Se pystyy jäljestämään meillä sisälläkin. Yksikin ilta, Janne oli  koirien kanssa lenkillä silloin, kun mä tulin töistä kotiin. Vaihdoin vain vaatteet ja kävin kellarissa (missä yleensä ei ole mun tavaroita) ja sitten lähdin taas uudelleen tien päälle. Kun Janne ja koirat tulivat kotiin, Rassi meni nenä maassa, nuuhkaisi yläkerran portaikkoon ja jatkoi nenä edelleen maassa suoraan kellariin. Kun tulin sitten kotiin Janne kysyi heti, että kävitkö aiemmin kellarissa ja mä vastasin, että "En, miten niin" Sitten, kun Janne kertoi Rassin menneen suoraan sinne, niin tajusin, että eikun kävinhän mä siellä. Jollain keinolla Rampolainen osaa aina hakea sen kaikkein tuoreimman jäljen. Tuo ei todellakaan ole ainoa kerta, kun se osaa tulla suoraan sinne missä mä olen vaikka olisin kuinka tepastellut ympäri kämppää. Ilmasta se ei sitä vainua ota, vaan kulkee aina nenä maassa.

Jaden jäljestämisestä voitaneen vain todeta, että ei ehkä ole Jaden juttu :) Jadulainen ei oikein meinaa tajuta, että miksi niitä nameja pitäisi ottaa sieltä hankalasta heinikosta, kun mun kädestä ne saisi paaaaaljon helpommin ;)

Agilityä

Meillä oli syyskuun puolivälissä tämän syksyn viimeinen kerta Emmin opeissa ja sen jälkeen ollaan käyty treenailemassa yksin ja Hupin kanssa Ojangossa.

Rassonen pelittää aksakentällä ihan mukavasti, jos Hupi ei ole mukana tai viereisillä kentillä ei ole liian kova meno. Jos häiriötä on liikaa, Rassi etenee puolivaloilla vähän hajamielisen näköisenä eikä syty kunnolla. Aina, kun päätään, että olkoon nämä sen viimeiset agitreenit, niin sitten se tekeekin töitä ihan sata lasissa ja innostuneena. Siitä syystä raahaan sitä edelleen mukana treeneissä...vain päättääkseni aina joka toinen kerta, että olkoon :)

Kepeillä Rassin saa takuuvarmasti aina hereille. Yleensä meidän Palle on tosin sitä mieltä, että menehän eukko pois edestä, kun autan suoritusta kädellä.

Kita auki ja hauks, käsi pois edestä.

Jadella ei ole tässäkään lajissa motivaation puutetta. Ollaan Heinin kanssa saatu monet naurut, kun ollaan tehty joku hankala harjoitus, jonka Hupi kaahaa sellaisella vauhdilla, ettei se ehdi ajatella mitään ja menee vain minne nenä näyttää, Rassi sitten tekee päivästä riippuen mitä tekeekään ja sitten, kun Jade tulee kehiin, niin se suorittaa kaikki ihan täydellisesti. Lale on niin tunnollinen pieni koira, että se laittaa aina ihan kaikki peliin ja yrittää takuuvarmasti kaikkensa, että ohjaaja olisi iloinen. Joskus, kun olen joko Jannen tai Heinin kanssa suorituksen jälkeen "analysoinut" jotain harjoitusta ja huiskauttanut kädellä jonkin esteen suuntaan, niin Jade on salamana hypännyt paikaltaan sen esteen sekaan. Kun kerran käskettiin...

Tämän viikon torstaina meillä alkoi myös snakuporukan yhteiset treenit Purina Areenalla. Mentiin iltayhdeksäksi paikalle kauheassa tuulessa ja sateen vihmoessa vain todetaksemme, että kaikki esteet ovatkin ulkokentällä eivätkä hallissa. Ou jee. No, koiraihmiset treenaavat vaikka koiranilmalla, joten tehtiin Pekan ohjauksessa yksi Pekan ja Hudsonin tekemä kakkosluokan kisarata ja ei, kun menoksi. Oli itse vähän kuutamolla ja jäätynyt, joten olin auttamatta myöhässä monessa kohtaa rataa, mutta siitä huolimatta Japukka meni mun mielestä ihan kivasti. Rengasta meidän vaan nyt täytyy treenata ihan urakalla, se kun ei onnistunut mun kummaltakaan koiralta. Rampo pääsi vuoroon sen jälkeen, kun Boston ja Rico olivat vähän selvitelleet välejään ja pelkäsin, että Rampolaisen aivokopassa liikkuu vain ja ainoastaan, että miten päästä itsekin katsomaan kuka on kuka. Onneksi olin väärässä. Rassi oli mennä lönkötteli rataa suht verkkaisesti ja oli hyvin lauhkeana eikä sillä ollut mitään karkaamisajatuksia. Hyvä niin.

Aksailu jatkuu ensi viikolla Purinan hallissa ja tavoitteena olisi vierailla Ojangossakin vielä useaan kertaan ennen kuin talvi hyökkää päälle.

Tokoa

Elossa ollaan vaikka olemmekin täällä internetin ihmeellisessä maailmassa viettäneet täydellistä hiljaiseloa. Päräytetäänpä nyt kehiin oikein kunnon treenipäivitys kaikista lajeistamme.

Tokoa ollaan siis treenattu Rassin kanssa HSKH:n ALO-koevalmiit ryhmässä joka maanantai. Ollaan joka kerralla jatkettu luoksepäästävyys-harjoituksia ja kaksi kertaa putkeen ne menivätkin oikein mukavasti. Sitten treeneihin saapui uutena Pelle-rhodesiankoira ja Rassonen otti sen kanssa treenien alkuun pienet mieltäkuohuttavat alkutuijottelut ja sen jälkeen kaikki meni ihan läskiksi. Paikkamakuusta Rassi nousi ylös ja meni viereisen sheltin luokse. Se ei ole ikinä, koskaan lähtenyt paikaltaan mihinkään!! Aaarrgghh. Ja luoksepäästävyydessä se oli pitkästä aikaa sitä mieltä, että ei tartte tulla härkkimään. Voi itku ja hammasten kiristys.

Nyt, kun Rassonen on yhtäkkiä tajunnut, että on olemassa sekä kivoja tyttö- että pahoja poikakoiria, se saa näköjään itsensä kiihdyksiin, jos joku sitä uskaltautuu yhtään haastamaan. Pelle-rhodesta tuli lähes yhtä suuri inhokki kuin aiemmin jo inhokiksi todettu Rocky-aussi. Muut treenikaverit eivät saa kuohuntaa aikaan, kun ne eivät heitä pistäviä katseita meirän Isoegon suuntaan.

Näiden parin vähän pipariksi menneen kerran jälkeen oli vuorossa kokeenomaiset treenit missä jokainen koirakko teki kolme valitsemaansa liikettä. Alkuun kaikki tekivät yhdessä paikkamakuun, jonka minä päätin tehdä noin kahden metrin päässä seisten, koira remmissä. Samaan päätyi Rocky-aussi ja niinpä me kaksi koirakkoa siirryimme vierekkäin kentän ulkopuolelle suorittamaan liikettä. Ihan uskomattoman hyvin se kaksikko sitten makasikin. Rassikin rentoutui jossain vaiheessa ja laski hännän ihan alas, alku kun sujui häntä kaarella maaten… Muut suorittamamme liikkeet olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Tein myös liikkeiden väliset siirtymiset kuin kokeessa ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka niitä inhokkeja vilahteli kentän laidalla. Nuo meidän kolme muuta liikettäkin sujuivat todella hyvin! Kokonaisuudessaan saimme kehuja iloisen ja innokkaan näköisestä työskentelystä. Hyvä Rampo.

Rassin seuraaminen on ollut hyvää viime aikoina. Lisäksi se on alkanut kestää toistoja ihan erilailla kuin tähän asti.

Viime viikon lauantaina kävimme myös ekaa kertaa snakukerhon vuorolla treenaamassa Hakkilan hallissa. Yllätyksekseni Rassi otti "uuden" paikan ihan lungisti. Kai se sitten muisti hallin, kun oltiin siellä viime talvena moneen otteeseen. Kaikki paikkamakuut meni ihan rentona ja levollisen näköisenä. Pyysin Sisu-snakun isäntää ja emäntää tekemään luoksepäästävyyttä Rassoselle ja se meni hyvin. Jade oli tietty myös mukana ja sen kanssa tein vähän kaukoja, seuraamista ja pari luoksetuloa. Loppuhuipennukseksi otin muutaman kiekan keppejä ja Jaden kanssa pari kertaa keinun. Ne esteet, kun olivat niin houkuttelevasti siinä seinustalla :)

Jaden seuraaminen voisi olla tiiviimpää, mutta tuntuu, että sillä menee niskat nurin, jos sen pitää olla lähempänä ja silti pitää kontaktia. Noh, me ollaan vasta hyvin alkutekijöissä tuon seuraamisen kanssa. En oikein tiennyt miten sitä pitäisi Japsulle opettaa, kun sillä oli niin piintyneet vanhat tavat, mutta nyt se on alkanut pikkuhiljaa saada jutun juonesta kiinni eikä enää yritä joko tunkea mun eteen istumaan tai etsiä namia maasta ihan hullunkiilto silmissä.

Jade on aina innokas treenaamaan. Se alkaa sätkiä remmin päässä jo siinä vaiheessa, kun se tajuaa, että nyt on jotain pientä treenin pätkää tiedossa. Alla Jaden tyylinäyte oman vuoron odottamisesta ja sivulle tulosta pitkän kaavan mukaan :) Tämä sama kaava toistuu joka ikinen kerta. Myös agikentällä.