Rassi 16 viikkoa

Taas vierähti viikko ja Rassonen on nyt palttiarallaa 45cm korkea. Erityismaininnan ansainnee se, että sain mitattua herran yksin ilman, että siitä tuli suurempaa selkkausta! Selviä aikuistumisen merkkejä ilmassa?! Rassi painoi keskiviikon rokotuskäynnillä 11,7 kiloa. Pöydällä saan Rassin aina seisomaan selkä vähän köyryssä, mutta ohessa siis kuva 16 viikkoa vanhasta pojuliinista.

Rassin mielestä pöydällä on niin kivaa, kun siellä saa herkkuja, että se yrittää aina tunkea sinne kaikin keinoin takaisin. Kuvassa murheellinen pieni koira.

Käytiin eilen Rassin kanssa mustikkametsällä, josta saimme saalista kokonaisen viiden mustikan verran. Kamerakin jäi tietenkin kotiin, joten voinen todeta, että p***a reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Tällä viikolla meillä on asunut niin mukavasti käyttäytyvä snautseri, että saa oikein muistella, että onkos sattunut jotain mainitsemisen arvoista. Aiemmin on ollut armoton runsauden pula siitä, että mistä kaikesta sitä kertoisi. Ehkä suurin järkytys tällä viikolla osui tälle aamulle, kun huomasin yhtäkkiä, että rakkaalta pehmolelultani Vilpuri-ponilta puuttuu häntä! Sain Vilpan mennessäni kitarisaleikkaukseen pikkutyttönä, joten hännän menetys kirpaisi :( Syyllinenkin on löytynyt...ihmettelin eilen, että mitä ihmettä Rassi nyt taas on syönyt, kun papanoiden mukana tuli jotain ihmeellistä narumaista villahöttöä. Onneksi sekin tuli läpi eikä jäänyt mihinkään jumittamaan, mutta silti Vilppa-raukka saa kulkea loppuelämänsä hännättömänä. Nyyh.

Rassin yksi lempparipaikoista pihallamme on kivi, jossa on reikä keskellä. Ainakin hulluuskohtauksen sattuessa kivellä on pakko käydä lipomassa vedet pois reiästä ja voipa siinä joskus chillailla ihan rauhallisissakin merkeissä, kun elämän eliksiirit on livottu naamariin.

Leikkikoululainen

Rassi kävi taas Pitäjänmäellä leikkimässä. Tuntuu, että nyt sillä oli kivointa ikinä! Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Että tällainen meno. Rassi on yhden pennun omistajan jalkojen välissä hyppäämässä pikkuterrierin yli ja Tupu-nöffi on myös menossa mukana.


Tullaan kaverit!!

Pientä tanssahtelua uuden lempparikaveri Nekku-novascotiannoutajan kanssa.


Siis kääk, mitä mä teeeeeeeeeen?


Kyllä Nekun kanssa vaan on kivaa!


Ooleoooo, keuliva-snautseri.

Kivaa oli, jopa mulla itsellä, kun löytyi niin samankokoista ja -tasoista seuraa, että Rassi ei ollut koko aikaa muiden kiusana. Otin tosin itselleni kotiläksyksi harjoitella lisää luoksetuloa extrasuperhyperherkullisilla lahjuksilla...leikkikoulussa Rassi nimittäin osoittaa TÄYDELLISTÄ välinpitämättömyyttä mua kohtaan ja sitä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mä sille sanon. Kotona ja pihallakin se tulee tosi nätisti luokse, mutta tuolla se ei edes vilkaise mun päälle, argh.

Rassi 15 viikkoa

Tämän viikon kuva on illan kävelylenkiltä. Rassi hyppäsi matkan varrella aivan yhtäkkiä ankkalampeen ja pääsi sitten likomärkänä poseeraamaan. Kuten kuvasta näkyy, korvateipit eivät ihan kestäneet menoa...Valkoinen soiro pään takana on vaivalla tuherretut teipit, jotka sanoivat uimareissun ja sen jälkeisen hullunjuoksun jälkeen sopimuksensa irti - jälleen kerran. Korkeutta Rassilla on nyt noin 43-44 senttiä ja painoa reilusti yli 10 kiloa. Iso poika siis.

Kävinpä vähän uimassa, jiihaaaa.


Käytiin alkuviikolla kahdessa eri leikkikoulussa leikkimässä. Isommassa ryhmässä Rassi löytää aina kaverikseen jonkin pienenpienen pennun ja sitten saan sydän syrjällään katsoa, että kuinka se pieni pärjää. Isoja pentuja Rassi väistelee. Mammanpoika! Rauhallisemmasta leikkikoulusta toissa viikolla löytynyt suosikkikaveri Joona-spanieli oli jäänyt Rassin kasvutahdista viikossa ja oli vähän helisemässä, kun herra Rotisko höyrysi niskaan. Rassi oli myös ainoa pentu, joka keskittyi lähes pelkästään lemmenleikkeihin ja juomiseen (tyypillinen suomalainen mies?! ;)) ja muut antoivat sen ihan suosiolla toteuttaa itseään. Edellisellä viikolla sain siihen ihan hyvin kontaktin leikkien lomassa, mutta tällä viikolla oli toinen ääni kellossa. Ärsyttävää, kun tyyppi vaan rimpuilee hampaat ojossa, kun pitäisi lähteä välillä käymään ulkona. Myöskään vieraat ihmiset eivät tällä kertaa kiinnostaneet enää ollenkaan.

Rassi sai siis tällä viikolla teipit korvaan. Meillä taisi olla kahdeksan yritystä ennen kuin teipit oli jotenkuten päässä. Vaadittiin taas kohtuullinen määrä sitkeyttä ja kolme ihmistä, että onnistuttiin projektissa edes jollain lailla. Seuraavana päivänä töiden jälkeen teipit oli tietenkin nyhdetty roikkumaan melkein silmillä, joten ne piti ottaa pois. Oikea korva olikin päivän verran hienosti paikoillaan, kunnes se taas taittui oudosti. Toivottavasti se asettuu nopeasti...teippaus on sen verran tuskaista hommaa, että voisin ihan mielelläni lopettaa harjoitukset tähän.

Tänään ajelin myös vähän trimmerillä sekä peräpeiliä että kaulaa ja poskia. Meidän kovis huusi taas kuin syötävä, kun kone vain lähestyi sen päätä. Se ääni on oikeasti sellainen, että naapurit varmaan luulevat, että meillä teurastetaan joulukinkkua vähän etuajassa. Täytyy siis jatkaa trimmausharjoituksiakin, että niistä vielä joskus selviäisi ilman korvatulppia.

Rassin seura on ollut ajoittain vähän raskasta tällä viikolla, joten mikäs sen mukavampaa kuin, että pääsimme viikonlopun viettoon tietäen, että saamme viettää sitä makuuhuoneen listojen asennuksen merkeissä. Ilman aiempaa asennuskokemusta suosittelen välttämään kourumaisia, vanhanajan kattolistoja :/ Kyllä siinä hermo lepäsi, kun vaikka kuinka yritti pähkäillä, niin listat vain irvistelivät.

Mitä sä nyt taaaaas syöt??!!

Piippu on viikonloppuna laittanut Rassin kuriin. Piipulla on aina

ollut ilmiömäinen kyky lukea meidän ihmisten tunnetiloja ja nyt

viikonloppuna se on ottanut sydämen asiakseen auttaa, kun meillä alkaa pinna kiristyä Rassin kanssa. Ensimmäisestä ei-sanasta se ilmestyy oviaukkoon seuraamaan tilannetta ja, jos Rassi ei lopeta kiellettyä puuhaansa Piippu aloittaa kamikaze-hyökkäykset sitä kohti ja ihan oikeasti laittaa sen ruotuun! :O Katsottiin huuli pyöreänä, kun Rassi oli koko perjantai-illan lauhkea kuin lammas, kun Piippu oli viimein menettänyt hermonsa sen riekkumiseen. Eilen Rassi juoksi Piipun perään ilmeisesti vanhasta muistista, mutta meni ehkä kaksi sekuntia, kun kaksikko palasi takaisin - Rassi edellä ja Piippu perässä :) Tänään, kun Rassilla alkoivat kierrokset nousta turhan korkealle sanoinkin sille, että lopeta tai huudan Piipulle ;) Ohessa myös yhteiskuva, jossa Kuningatar-Piippu on portaiden valtias ja Rassi saa edetä vain hänen korkeutensa luvalla. Hyvä Piippu! :)

Rassi 14 viikkoa

14-viikkoiskuvat tulevat vähän myöhässä viikonlopulle sattuneiden rapujuhlien ja muiden menojen takia. Rassi käväisi myös kääntymässä juhlapaikalla ja sai ilmeisesti isoimmat jälkioireet juhlista…raukka oli nimittäin puolet sunnuntaista ihan pois pelistä. Aamuruoka ei maistunut (!!!) ja mahasta kuului niin kova möyrintä, että murina kuului keskikerroksesta yläkertaan asti! Aloin jo olla vähän huolissani, kunnes tapahtui ihmeparantuminen ja Rassi oli taas oma rasittava itsensä :) Illalla se jo riehui ihan normaaliin tapaan ja tänä aamuna se suorastaan pursusi energiaa. Aamulenkilläkin se yritti remmissä vedellä hullunjuoksujaan…Remmikävelyn jälkeen täytyikin päästää se vielä omaan pihaan vähän laukkailemaan. Ihme, että mahaongelmia ei ole ollut jo aiemmin, kun ottaa huomioon mitä kaikkea tuo otus päivän mittaan vetelee napaansa.


Perjantai-iltana Rassi oli iltavillityksen aikana lentävä snautseri, kuten kuvista näkyy. Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille, jotka onnistuvat kasvattamaan koiransa kerrostalossa, ilman omaa pihaa. Itse olisi varmaan seonnut, jos Rassia ei saisi ’iltahulluuden’ alkaessa työnnettyä pihalle juoksemaan.



Rassilla on viha-rakkaus-suhde kaikkiin siivousvälineisiin. Sillä on lähes pakottava tarve saalistaa imuria, moppia ja katuharjaa. Erityisesti imuria pitää vielä saalistuksen lomassa komentaa kunnon rähinällä. Tässä pari kuvaa Rassin siivousavusta viime viikolta.


Pesimme viime viikolla pakastimen mehuja varten ja putsauksen vuoksi lattialle oli jäänyt lojumaan yksi pakastimen metallikori. No, eikös vaan Rassi tutustunut koriin lähemmin ja sai jollain ilveellä leukansa jumiin tuon metallikorin pinnojen väliin. Huuto oli taas aivan valtava, mutta kyllä se leuka sieltä sitten irtosi. Miksi, oi miksi, sen pitää työntää päänsä joka paikkaan?! Rassi on kyllä nimensä mukainen Melody Maker ihan joka päiväisessä elämässä. Heti, jos herralla tulee jotain ongelmia lelujen tai minkä tahansa kanssa alkaa julma älinä. Samoin iltaisin se ärisee itselleen, kun se yrittää löytää viileän paikan missä aloittaa yöunet…omalla paikallaan ei voi tietenkään nukkua ja kaikkialla on sen mielestä liian kuuma. Aikansa vaellettuaan ja suureen ääneen protestoituaan Rassonen yleensä viimein romahtaa jalat kolisten johonkin nurkkaan koisimaan. On se vaan hassun kuuloista, kun koira itsekseen ärisee ja örisee ja päästelee kummallisia ääniä. Öisin on myös hirveän kivaa nuolla lattiaa ja äristä sille, kun lattiasta ei saa hampailla otetta. Hassu älinä-koira.

Tänään taas aamukävelyllä joku mies kysyi, että onko Rassissa snautseria. Vastasin, että se on snautseri. Seuraava kommentti olikin se tuttu ”Ne onkin aika kovapäisiä.” Juuh, kyllä näin on! :)

Se leikkii sittenkin!

Rassonen pääsi eilen taas leikkikouluun, tällä kertaa pienempään ryhmään ja leikkiminen sujui kerrassaan loistavasti. Muut koirat eivät pelottaneet enää ollenkaan. Ohjaaja sanoi jo ovella, että jaahas, sieltä tulee reipas snautseri, vaikka Rassi oli vielä siinä vaiheessa ihan tokkurassa, kun se oli juuri herännyt autouniltaan. Kun päästettiin koirat irti, Rassi kävi ensin tervehtimässä lähimmät ihmiset ja lähti sitten tutkimaan muita pentuja. Aluksi kaikkia piti nylkyttää joka suunnasta, mutta hetken muiden esimerkkiä katsottuaan Rassi tajusi, että jaaaaaa, noiden kanssa voi juostakin. Siitä se sitten lähti :) Kotipihaan, kun päästiin ja sammutin auton, täytyi oikein nousta katsomaan, että unohdinko koirani Pitäjänmäelle vai mistä on kyse, kun takaa ei kuulu rasahdustakaan. Leikkiminen on kovaa hommaa ja Rassi nukkui ketarat pystyssä eikä huomannut, että oltiin jo perillä. Kun nostin sen autosta, Rassi _käveli_ hitaasti sisälle. Hassu näky. Niin, ja kamera tietenkin oli kotona, kun haluamaani linssiä ei lähtötohinassa tietenkään löytynyt mistään :/

Rassi alkaa selvästi muokkautua koiraksi, siitä on-off-eläimestä, joka meillä ennen asui. Nykyään se jo tajuaa ovikellon ja myös, jos kesäesa kömpii aamuyöllä kotiin hippailun jälkeen, pikku nakusteri ryntää alakertaan katsomaan, että kuka sieltä oikein tulee. Myös oman aidan ulkopuolella olevaa liikennettä pitää päivystää
ahkerasti ja ilmoittaa meille kaikesta vähänkin
epäilyttävästä. Aika komea on muuten soundi
noin nuoreksi koiraksi! Pitkälle ollaan siis tultu siitä tilanteesta, kun takka-asentaja luuli, että pentu raukka on tuupertunut pöydän alle meidän huomaamatta. Silloin Rassi joko nukkui kuin tukki tai oli hereillä – ei välimuotoja. Jos nukutti, silloin sitten nukuttiin vaikka ympärillä olisi tapahtunut mitä. Nykyään tuntuu, että Rassi ei malta nukkua ellei ole aivan tolkuttoman väsynyt. Aina jossain kuuluu jotain ääniä ja siellähän voi olla vaikka mitä kivaa purtavaa!!


Viikonloppuna Rassille löytyi uusi mieleinen pihaleikkilaji – koripallojuoksu. Pienet pallot ei jaksa Rassosta kovin kauaa kiinnostaa, mutta tuon ison pallon kanssa voi samalla vähän painiskella, kun sitä ajaa takaa. Mikäs sen mukavampaa! Tästä uudesta lajista pari kuvaa ohessa. Lisänä kuvia myös remmiharjoituksista lähipuistosta. Rassi on myös osallistunut ahkerasti marjapensaiden tyhjennystalkoisiin. Valitettavasti hyvin itsekkäällä tavalla, eli syömällä marjoja. ’Rassin kiinnostuksen kohteet top 3 - listaus voisikin tällä hetkellä näyttää tältä: viemärit, kissanhiekka-astia, ja marjat marjat marjat.


Siis enks mä ihan oikeesti voi mennä tonne...?

Rassi 13 viikkoa

Ensimmäinen työviikko takana, koira täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja kotikin on ehjä – hyvin menee siis! Täytyy kyllä sanoa, että oli ihana mennä töihin, kun siellä on niin rauhallinen tunnelma kotioloihin verrattuna. Lisäbonusta tulee myös siitä, että kukaan ei päivän aikana yritä roikkua hameen helmassa eikä hihansuissa kiinni. Kyllä on tällä viikolla ihan sielu levännyt :) Rassilla on ollut vaihtelevan mittaisia yksinolojaksoja Antin kesätyövuorojen mukaan ja ihan hyvin se näyttää pärjäävän. Joka kerta, kun olen tullut kotiin, Rassi on tullut vastaan unisen näköisenä…ja oloisena. Hetken se yleensä pällistelee vähän tärähtäneenä ja siitä sitten alkaa pikkuhiljaa lähteä koneet käyntiin. Joskus iltakahdeksan aikoihin moottorit hurisevatkin jo täysillä kierroksilla - joinain iltoina mennään jopa ylikierrosten puolelle :)

Janne on pitkän aikaa valittanut, että yhdessä kenkäparissa on aivan liian pitkät nauhat, mutta ei ole saanut tehtyä asialle mitään. Onneksi meillä on Rassi, joka hoitaa hommat nopeasti, enempiä miettimättä. Rassille oli auennut eräänä päivänä mahdollisuus jatkaa kenkätuunausopintojaan ja sehän käytti tilaisuuden heti hyödyksi. Käytännön harjoitusten jälkeen olimme lähdössä kauppaan ja Janne huomasi kenkiä jalkaan laittaessaan, että kappas vaan, ”joku” on tehnyt pohjalliseen pieniä ilmastointireikiä ja lyhentänyt toisen kengän nauhat ihan täydellisen mittaisiksi, vieläpä tasaisesti molemmista päistä! Nyt vain odottelemme jatko-opintomahdollisuutta, että josko se toinenkin nauha sitten lyhenisi sillä kerralla.

Tällä viikolla ollaan taas käyty metsässä möyrimässä, remmikävelyillä, autoilemassa ja ostarilla hengailemassa. Edellinen koirani lähti aina innolla mukaan, mutta inhosi autossa oloa ja läähätti ja tärisi koko matkan joka ikinen kerta. Piippu on myös vahvasti sitä mieltä, että kotoa on täysin turha poistua, joten on enemmän kuin hienoa, että Rassi ei piittaa autoilusta mitään. Yleensä se vaan alkaa vedellä sikeitä, joten Rassi on äärettömän mukavaa matkaseuraa. Mukava mies maatessaan ja silleen.

Päiväunet voi nukkua näinkin.

Tämän viikon strategiset mitat ovat noin 41-42 senttiä korkeutta ja painoa varmaan ihan sopivasti. Kuvassa Rassonen on selkä köyryssä, mutta pöytäkäytös on muutoin parantunut huomattavasti. Ensi viikon tiistaina mennään kokeilemaan leikkikoulua vähän pienemmässä ryhmässä, koska se viime viikon koulu oli ehkä vähän liian rankka aloitus, kun koiria oli niin paljon. Toivottavasti uudesta koulusta löytyy sopivaa leikkiseuraa!

Alla kuva metsäretkeltä. Olin siellä yksin Rassin kanssa, joten kuvaus oli äärettömän vaikeaa, kun Rassi joko ei ’irtoa’ tai sitten se irtoaa 20 metrin päähän, ottaa suun täyteen mutaa ja juoksee kameran suljinta nopeammin takaisin…

Kuin kaksi marjaa

Lueskelin tässä aikani kuluksi (tosin vähänhän tässä onkin ollut tuota tekemistä…eh he he) D.O.:n edellisen, L-pentueen, pulinoita foorumilta ja kummasti alkoi usko palautua siitä, että kyllä tuosta meidänkin otuksesta saadaan vielä mallikelpoinen yksilö. Foorumilla joku sanoi palauttaneensa snakunsa 16 kertaa putkeen autoon, kun se hyppäsi sieltä aina omin luvin alas. Tuo 16 kertaa meni varmasti rikki tässä yksi kaunis ilta, kun Rassi yritti hyppiä Antin päälle, kun Antti söi iltapalaa sohvalla istuen. Rassi on ihan uskomattoman sinnikäs! Joka kerta, kun se hyppäsi, koira alas ja torut. Ja tätä siis jatkettiin, kunnes se lopulta uskoi, että Antin päälle ei ole lupaa mennä loikkimaan. Rassi ei ylipäänsä saa edes mennä sohvalle, saati sitten hyppiä ja hyökkäillä jonkun päälle. Olen melko varma, että mua se olisi uskonut nopeammin, mutta halusin antaa Antin hoitaa tilanteen ja seurata hommaa vähän kauempaa, kun Rassi muutenkin vähän yrittää hyppiä Antin silmille. Rassi on muuten ihan tajuttoman kiinnostunut kaikesta missä on, on ollut tai voisi mahdollisesti säilyttää jotain juotavaa. Mistä lie moiset juopon tavat oppinut, mutta se lähes sekoaa, jos näkee jossain lasin, tölkin tai pullon. Öh!? Kyseinen astia/pullo/tölkki pitäisi saada HETI käsittelyyn ja nuoltavaksi! Sinnikkyydestä puheen ollen, kynsien leikkuu sujuu jo huomattavasti paremmin. Nykyään pidän sitä vain sellaisessa kevyehkössä (?) otteessa, josta ei pääse puremaan. Alkuasetelmana kuukausi sitten meillä oli siis sylipaini, niin että lattia jytisi ja hikipisarat sinkoilivat seinille. Leikkaan kynsiä joka viikko ja yleensä kahden tassun jälkeen puremisyritykset hiipuvat ja ajoittaisen Rassiääntelyn (nääärrhyyrryyyrrnaaaarrr) ja pienimuotoisen ’tänne se tassu’-nykimisen lisäksi ei ilmene muuta protestointia.


Remmikävely on sujunut rokotuksen jälkeen paremmin. En tiedä mitä ne oikein siinä pisti, mutta perjantain jälkeen homma lähti pelittämään paremmin. Toisinaan ’lenkki’ on tosi sujunut hyvin, mutta välillä ollaan jääty istuskelemaan siedätyshoitoon puistonpenkille katselemaan ohikulkijoita niin kauaksi, että Rassou on rentoutunut ja sitten vasta ollaan jatkettu matkaa. Tuo remmikävely tuntuukin olevan melkein ainoa missä näkee kuinka se oikein ryhdistäytyy kehuista. Muutoin tuntuu, että Rassi on välillä vähän sitä mieltä, että ’Älä kehu, kyllä mä osaan tän’.

Maanantaina kävimme leikkikoulussa, joka tosin Rassin osalta sujui lähinnä mun sylissä istuen. Että se niistä leikeistä. Paikalla oli reilut 10 koiruutta, joista osa oli käynyt leikkimässä jo aiemmin…ja sen kyllä huomasi, meno oli hurjaa. Ensikertalaiset, Rassi mukaan lukien, lähinnä vain pällistelivät ja kiljuivat kauhusta, kun konkarit lähestyivät leikkiin kutsuen, joten mukaan otettu kamera oli täysin turha. Ohjaaja sanoikin, että ensimmäinen kerta menee yleensä katsellessa ja leikit alkavat vasta muutaman kerran jälkeen. Jossain vaiheessa Rassi kuitenkin huomasi vieressä nököttävän 11,5-viikkoisen mustan pienen käppänätytön ja rakastui palavasti. Se tyttö oli Rassin mielestä NIIN IHANA. Hetken nuuhkuttelun jälkeen sen kanssa olisi ollut kivaa tehdä vähän intiimimpääkin tuttavuutta...you know. Asiaa onneksi helpotti (tai Rassin mielestä vaikeutti) se, että käppis oli niiiin pieni, että se oli Rassia ehkä polven korkeuteen. Lemmenleikit siis jäivät vain pieneksi liehakoinniksi fyysisten rajoitteiden takia. Pikkutyttö vain maata retkotti selällään, kun iso rontti yritti ympärillä hyppien hurmata…

Leikkikouluun lähtiessä tein muuten sellaisen virheen, että menin penkomaan uutta pantaa Rassille sen oman huoneen liukuovikaapeista niin, että herra näki että miten ovi avataan sekä myös mitä kaikkea kivaa roinaa siellä oven takana oli. Tajusin heti, että nyt tuli tehtyä virhe, mutta aikaa ei saa käännettyä takaisin, joten no can do. Unohdin koko asian ja Rassi jäi sitten tänään omaan huoneeseensa siiheksi, kunnes Antti-renki heräsi kellarikerroksesta ja tuli vapauttamaan pikkupiskin. Rassi olikin sitten laittanut tuulemaan…tai paremminkin tuhoamaan. Se oli näppäränä poikana avannut ne kaapin ovet (kun oikein kädestä pitäen näytettiin miten se tehdään) ja kaivanut tavaraa pihalle (kun vielä näytettiin mitä kaikkea kivaa siellä on!). Jostain se oli löytänyt vessapaperirullan ja silpunnut sen ympäri huonetta. Näky oli kuulemma aika komea. No, täytyy ajatella positiivisesti – kaapissa oli esimerkiksi mun lempireppu, mutta tuhottu tavara oli vaan vessapaperia. Jee jee.


Rassi muuten narisee ja hyrisee edelleen hassusti, tosin ei ihan niin paljon kuin tullessaan, nyyh. Mun ehdoton lemppari on sellainen korkea hyrrrrrrrr, joka tulee monesti kyljellään maaten, lelua tuijottaessa. Rassi komentelee muutenkin lelujaan aika railakkailla äännähdyksillä mikä on kyllä tosi hassua kuunneltavaa. Öiset örinät ovat vähentyneet tai sitten niihin on vain tottunut…? Muutama yö sitten heräsin kyllä oikein sellaiseen kunnon karjahdukseen ja säikähdin ihan tajuttomasti. Piippu ja Rassi ovat myös keksineet sellaisen kivan ’leikin’, että ne heräävät vuorotellen aamulla noin 3-5 aikaan ja oikein toisiaan innostaen tepastelevat edestakaisin. Yleensä tilanne päättyy siihen, että Piippu makaa sohvalla ja jakelee iskuja ympärillä pörräävälle Rassille. Tai vaihtoehtoisesti heräämiset sujuvat siten, että Rassi herää 6.30 ja Piippu ei tee elettäkään noustakseen. Vien Rassin ulos asioimaan ja sitten tulemme takasin sisälle nukkumaan. Rassi on juuri nukahtanut uudelleen ja kello 07 Piippu herää ja aloittaa kovaääniset kolistelut = Antakaa ruokaa HETI! Rassihan on salamana pystyssä ja voimme sanoa hyvästit nukkumiselle, sillä siinä vaiheessa on turha toivo, että kumpikaan elukka menisi takaisin unten maille.

Meillä on muuten todella tehokas ja ekologinen sammaleenpoistaja tarjolla palvelukseen. Olen antanut itseni ymmärtää, että joillain on ongelmia sammaleen kanssa, se kun meinaa vallata nurmikolta tilaa. Ei hätää, Rassi hoitaa homman. Sammaleet vain pöllyää ja tarvittaessa Rassonen on myös ihan vapaaehtoinen syömään ne, jos mitään muuta kompostointimahdollisuutta ei lähistöllä ole. Rassiin muuten uppoaa myös punaherukat, jotka on mun mielestä tosi väkeviä. Rassi vaan menee puskan juureen, kita auki, terttu suuhun ja marjat napaan. Ahmatti on tässä ihan viime aikoina myös vihdoin tajunnut, että meillä ihmisilläkin on ruokaa ja, että sitä saattaisi kannattaa yrittää kärkkyä. Edellinen koiruus kerjäsi sen verran mallikkaasti, että Rassin kanssa pidetään tiukka linja. Rassi vaan on niin röyhkeä (tai hölmö), että se yrittää varastaa ruokaa ihan avoimesti. Käppänärouva oli sentään niin hienotunteinen, että se varasti vain salaa, jäämättä kiinni…paitsi kerran, kun se seisoi keittiön pöydällä ja nuoli jauhelihakastiketta suoraan kattilasta. Niin ja sen toisen kerran, kun kaikki kääntyivät yhtäaikaa katsomaan valokuvia läppärin ruudulta ja iskän leivos hävisi sohvapöydältä salaman nopeasti parempiin suihin. Sitten vain viaton ilme naamalle ja kaikkia nauratti. Rouva olikin tuossa vaiheessa jo yli kymmenen, joten ei tarvinnut enää niin nipottaa, kun muutoin se toimi kuin ajatus…vähän toisin kuin tämä nykyinen riiviö. Hitaasti hyvä tulee, niin ne fiksummat sanoo. Sitä siis odotellessa :)