Erkkariviikonloppu

Lähdin Jaden kanssa lauantaiaamuna ajelemaan kohti Hattulaa missä järjestettiin snautseri-pinserirotujen erikoisnäyttely. Paikalla olikin jo tuttua DO-kööriä ja äänekkään kuulumisten vaihdon lomassa ehdimme käyttää koiratkin kehässä. Tuomarina oli Teija Salmi-Aalto ja hän arvosteli koiria piiiiiitkäääään ja hartaasti. Kehä olikin mukavasti useamman tunnin myöhässä, mutta onneksi sää suosi ja seura oli hyvää. Tuomarilaji on tuomarilaji, mutta kyllä silti osa päivän ”tuomioista” jäi sarjaan WTF. Jade sai ERIn, mutta ei tullut poimituksi jatkoon.

Jaden arvostelu:

6-vuotias, kookas, hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen nartun pää, hyvät tummat suurehkot silmät. Hyvät yhdensuuntaiset pään tasot. Hyvä kaula ja ylälinja. Voimakas eturinta ja runko.Tasapainoisesti kulmautunut. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelpituudella. Hyvä turkki. Hyvin esitetty. Rodunomainen olemus.

Kasvattajaryhmämme esiintyi kokoonpanolla Perttu (Kevin Keegan), Masa (Mad Max), Jade ja Molli (Molly Malone). Sijoituksena 3/6 mikä oli ihan jees.


Siirryimme sitten DO-porukalla hotelli Waltikkaan. Kävin Jaden kanssa metsälenkillä ja meillä oli oikein mukavata. Sitten kaksijalkaiset siirtyivät ravintolapöydän ääreen. Viereisistä pöydistä tuli sekä huvittuneita että hämmentyneitä katseita, kun meidän seurue ei ollut varsinaisesti erityisen hiljainen. Kai ne olettivat meidän olevan kaatokännissä, kun eihän suomalaiset muuten papata niin kovalla äänellä. ;) Ruokailun lomassa muistin yhtäkkiä, että jätin Jaden hammastodistukset näyttelypaikalle, voi kääk. Ruokailun jälkeen istuttiin vielä hetki iltaa Vilman ja Vuokon huoneessa. Jadekin pääsi mukaan ja se kölllötteli ihan tyytyväisen näköisenä sängyn päällä rapsuteltavana.

Sunnuntaina ajattelin kerrankin nukkua pitkään, kun ei ollut vaaraa, että eräs iso, kylmä nenä kävisi tökkimässä heti aamutuimaan ja katsomassa josko joku jo nousisi ylös. Jadehan nukkuu niin kauan kuin vain joku nukkuu sen kanssa. Makoilin vielä sängyssä ihan tyytyväisenä, kun kuulin muun seurueen palaavan aamupalalta. Mun huoneen oven kohdalla joku tuntui päivittelevän, että ”eihän sitä nyt tuolleen voi jättää, onkohan se herännyt” ja mä ihmettelin, että mitämitähäh, mähän sanoin edellisenä iltana, että tuun vasta myöhemmin. Menin sitten suihkuun ja en kuullut ollenkaan, että mun oveen oli koputeltu. Sitten Kirsiltä tuli viesti, että mun avain on huoneen ovessa :D Hupsis vaan. Avain pois ja lähdettiin takaovesta aamulenkille. Mua on tähän asti risonut isosti, kun Janne aina iltaisin käy tarkistamassa ulko-oven, ettei siinä ole avaimia mun jäljiltä, kun olen päästänyt koirat iltapissalta sisälle ja sulkenut oven. Nyt alan ymmärtää miksi se on tarpeellista….kun mulla kuulemma on joskus tapana jättää ne oveen....;)



Takaisin Hotelli Waltikkaan. Vasta, kun palasin sisälle ja olin vaihtamassa toisia kenkiä jalkaan, huomasin, että niitä ei ole missään. Meni ehkä kaksi sekuntia, kunnes tajusin, että voihan peeveli, mä jätin ne sinne Vuokon ja Vilman huoneeseen edellisenä iltana, kun hipsin vain käytävän poikki omaan huoneeseen sukkasillaan. Voi ääliö! Olin jo lähdössä aamupalalle lenkkimonot jalassa, kunnes avasin etuoven. Tadaa, siinähän olikin mun kengät kauniisti aseteltuina oven eteen :)

Päästiin ihan kunnialla näyttelypaikalle, jossa sunnuntaina tuomaroi Charlotte Orre Ruotsista. Kehä oli jälleen suht reippaasti myöhässä. Jade sai ERIn ja se poimittiin kuuden parhaan joukkoon tyttäriensä kanssa heti ekana. Sitten tuomarilla olikin edessään tukalat paikat. Jaden takana oli siis kaksi sen lapsukaista ”Manta” D.O. Modesty Blaise ja ”Molli” D.O. Molly Malone sekä pari Eipä’s koiraa.

Jade ja Manta esittelevät liikkeitään.

Tuomari juoksutti ja seisotti ja juoksutti ja seisotti. Aina väliin hän kävi huokailemassa kuinka mahdoton tehtävä hänellä on, kun kaikki koirat ovat niin hyviä.

Valioluokan narttuja juuri ennen loppuhuipennusta. Tämä järjestys miellytti meidän jengia kovasti. :) Kolme ensimmäistä koiraa ovat Jade, Manta ja Molli.

Lopulta tuomari siirsi Mollin pykälän alaspäin ja Eipä’s Ehdotella ”Elli” tuli takaa joukon kärkeen. Tuomari huokaisi, kohautti olkapäitään ja sanoi, että olkoon nyt vaikka näin. Paras narttu luokka meni sitten samassa järjestyksessä. Hilkulla oli voittokin, mutta onhan se ihan hieno saavutus olla erkkarissa PN2! Manta oli upeasti PN3 ja Molli moraalinen vitonen. Kasvattajaryhmässä sunnuntaina esiintyivät Hugo (His Majesty), Manta, Jade ja Molli. Sijoitus oli 2/5 mihin voi jälleen olla tyytäväinen! D.O.-päivää täydensi vielä Hugon ja Åken (Manetan Papageno) BIS1 parikilpailussa :)

Jaden arvostelu:

Excellent female with lot of substance & elegance. Long feminine head. Dark eyes. Strong bite. Strong elegant neck. Nice tailset. Excellent frontchest & deep ribcage. Good angulation behind, excellent in front. Moves good all around. 1st class coat & color.

Kotiin lähtiessä oli jälleen uusi haaste edessä. Kaivoin kaikki tavarat läpi, mutta auton avaimia ei ollut missään. Joku siinä sitten ehdotti, että kun ne huoneen avaimetkin oli ovessa, niin josko auton avaimet löytyisi virtalukosta…?! Haa, aivan! Siellähän ne köllötteli, kun riensin asiaa tarkistamaan. Voi kiesus… Kotona Janne ja Rassi olivat laittaneet tuulemaan. Pesukone oli laulanut ja asiat säihkyivät puhtaina, nurmikko oli leikattu ja keittiön viemäri avattu ja putsattu. Se, että tummien pyykkien joukossa oli pesty myös valkoisia vaatteita ei jaksanut nyt nostaa kierroksia :)

Rassi oli taas ihan kuin se ei olisi nähnyt Jadea ikinä ennen. Mulla meinasi ihan oikesti katketa verisuoni päästä sen touhuja katsellessa. Lähdinkin sitten Haltialaan koirien kanssa ja vedeltiin siellä parin tunnin lenkki aivan mahtavassa kelissä. Kun päästiin kotiin, Rassi ei jättänyt Jadea ollenkaan rauhaan, vaikka Jaduli napsi sitä sen verran tiukasti, että Herra Luupää jopa vingahteli. Muakin Rassi uskoi aina sen sekunnin ja poistui Jaden kimpusta vain palatakseen heti takaisin, kun käänsin selkäni. Raahasin sitä sitten jäähyilemään oikein urakalla. Ja joka kerta, kun Luupään koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta loukattiin se kehtasi rähistä takaisin siinä niska-arse-otteessa roikkuessaan. Siinä, kun vielä löin varpaani koiraa raahatessa lattialla olevaan 30 senttiseen naudan putkiluuhun, niin kävi taas mielessä, että mitä jos ottaisin sittenkin vaikka sen kultakalan. Jannelle siinä sitten kirosinkin, että Jade ei lähde enää ikinä mihinkään yksin, kun se Iso-Pässi pimahtaa aina Pikkurouvan kotiin paluusta…kunnes tajusin, että ei sitä vatipäätä oikein voi mukaankaan ottaa, kun reissussa siitä vasta riesaa onkin. Pah. ;)

Olipas kiva viikonloppu ihan huippuseurassa! Seuraavaan reissuun harkitsen vakavasti edunvalvoja ottamista mukaan valvomaan, että mun tavarat pysyisivät edes suurin piirtein tallella. Iskälle kiitokset jo vuosia sitten esitetystä ideasta. Tiialle kiitos kuvista!