Loma!!

Rassi Kesämies on aloittanut loman meidän kaksijalkaisten kanssa hyvin helteisissä merkeissä. Ollaan Jannen kanssa ahkeroitu "Rassin huoneen" kimpussa ja siellä onkin nyt lattia revitty auki ja jo uudet maalit sekä seinissä että katossa. Rassihan tosin itse aloitti lattiarempan jo talvella, mutta nyt olisi tarkoitus saada homma valmiiksi. Aika hikistä puuhaahan se on ollut, mutta pakko kai sekin on joskus tehdä. Karvainen Kesämies on löhöillyt remppailun aikana pihalla milloin missäkin löytämässään varjopaikassa.

Rassi on ollut iltaisin ihan hullu. Siis täysin sekaisin. Niinpä mietiskelin kaikkea pientä iltapuuhastelua Rassoselle ja katsastin sitten myös, että josko yrittäisin opettaa sille esineruutua. Siihen asti kaikki sujui hyvin tähän aiheeseen perehtyessä, kunnes vastaan tuli seuraava ohje: tyypillisiä etsittäviä esineitä ovat mm. sukkamytyt, lompakot, puukontupet, hihnanpätkät, kenkien osat, rukkaset jne. Jahas. Repesin ihan täysin! Mitäköhän tapahtuisi noille mainutuille esineille, kun ne meidän koiralle laittaisin etsittäväksi. Ei herää pienintäkään epäilystä siitä, etteikö se niitä löytäisi, mutta saisin oletettavasti heittää niille myös saman tien hyvästit! Rassihan söisi nuo kaikki edellä mainitut esineet salamannopeasti, jos niitä olisi maastoon piiloteltuna. Netissä on myös hienoja kuvia esineruutua tekevistä koirista ja yksikin koira kiitää kohti omistajaansa hanska hellävaraisesti suusta roikkuen. Meidän koira kyllä kiitäisi poispäin omistajastaan ja söisi sen hanskan vauhdissa. Esineruudun harjoittelu siis lienee ohjelmassa joskus myöhemmin…joskus paljon myöhemmin.

Kesäkoiran kohtalona oli siis perjantaina ja lauantaina lähinnä pakoilla aurinkoa, joten näin sunnuntain kunniaksi päätimme järjestää Rassosellekin vähän ohjelmaa. Niinpä kävimme hakemassa pihalle lasten uima-altaan ja siitä riittikin Rassille rutkasti riemua koko sen täyttämisen ajaksi. Letkusta altaaseen valuva vesi oli viihdearvoltaan ihan täysi kymppi Rambolin mielestä. Hullulla on halvat huvit ja silleen...

Senkin letkunketale, minä sulle näytän!

Letkua kurittaessa viimeisetkin järjen hippeet katoavat päänupista ja silloin on pakko lähteä juoksemaan. Tietty.

Ja juoksu vaan jatkuu...

....ja jatkuu...

...ja jatkuu...

 ...sitten jarrut pohjaan, korvat lepattaen, ja pieni tuumaustauko, että mitäs mää nyt siis olinkaan tekemässä.

Ai niin, tietenkin. Sit kattokaa kaikki, täs on meikän allas. En kylläkään halua mennä sinne, jos siellä ei oo sitä letkua, mutta mutta mun allas tää on silti.

Viikolla tein pari jälkeä ja intoa riitti oikein mukavasti. Taisi olla torstai, kun herra karkasi multa jäljelle, kun hyvää hyvyyttäni annoin sille vettä ennen starttia ja laskin remmin maahan. No, Rassi otti hatkat saman tien ja paineli jäljelle. Tunnen kyllä itseni niiiin vanhaksi, hitaaksi ja kömpelöksi, että mun ois pitänyt vaan ottaa joku sohvaperunakoira, jolle olisin pärjännyt nopeudessa (ja ehkä viekkaudessakin).

Tämän päivän jälki puolestaan meni ihan plörinäksi. Maasto oli ehkä liian vaikea ja siellä oli liikaa kaikenlaisia hajuja mitkä sai koiruuden sekaisin. Tein sitten vielä uuden superlyhyen jäljen, että saatiin kuitenkin onnistuminen.

Loppuun voinee vielä esitellä miten avulias koira meillä on. Ostettiin allasta varten myös pumppu, jonka paketin Rassonen avasi näin hienosti ihan itse omin pikku kynsin ja hampain.

On se vaan etevä koira!