Vuosipäivä!

Tasan vuosi sitten meidän maailma mullistui, kun meille muutti asumaan nausterinnulikka Rassi Rassonen - mun koira, joka ei tulisi vaikuttamaan Jannen elämään millään lailla. Hah hah!! Yllä pieni vertailu vuoden takaiseen. Onhan tuossa ehkä jotain muutosta tapahtunut. Häntä ainakin sojottaa juuri päinvaistaiseen suuntaan. Kuvat ovat samasta kohdasta Haltialan metsästä.

Olin viime viikon yksinhuoltajana ja sain käyttää kaiken kekseliäisyyteni, kun yritin keksiä Rassille jotain tekemistä. En vielä uskaltanut lenkittää enkä leikittää sitä kauheasti, kun tuntui, että rajummasta liikunnasta maha alkoi aina porista uudelleen. Niinpä me tehtiin pari jälkeä, hypittiin haravanvarren yli kotipihalla ja keksittiin muita pieniä temppuja. Ongelmia aiheutti tietysti myös palkkaaminen, kun Rassi sai syödä vaan ja ainoastaan yhtä purkkiruokaa. Ei mitään muuta. Keksin sitten laittaa ruokapurkin namipussiin ja annostelin sieltä lusikalla ruokaa aina palkaksi. Hyvin kelpasi. Onni on aina nälkäinen koira. En nyt uskalla vielä tuulettaa, mutta maha näyttää selkeästi rauhoittuneen...toivottavasti pysyvästi.

Viikolla olin taas kotona etätöissä hoitamassa potilasta ja torstaina se kiittämätön lurjus, jota myös Rassiksi kutsutaan, kävi syömässä Piipun kakan, kun puhuin työpuhelua. Meinasin oikeasti saada itkupotkuraivarit, kun tajusin mitä se teki. Puhelu oli vielä sellainen, että en todellakaan voinut juosta koiran perään ja sanoa puhelimeen, että ootatko hetken, mun koira meni just syömään kakkaa. Mun oli pakko vaan yrittää hiihtää ylös piskin perässä mahdollisimman nopeasti, mutta äänettömästi. Ja vahinko oli tietenkin jo tapahtunut, kun pääsin perille. Aarrgghh. Onni onnettomuudessa on se, että kakansyönnistä ei aiheutunut mitään jälkiseuraamuksia.

Janne tuli perjantaiyönä kotiin, joten viikonloppuna päästiin tekemään yhdessä jälkeä. Janne jäi piskin kanssa odottamaan, kun minä porskutin metsässä piiloon ja Rassi sitten sai etsiä mut. Oli helppo kuulla, koska pojat lähtivät liikkeelle, kun alkoi ihan kauhea ryske ja oksien pauke. Rassi lähtee aina ihan täysillä matkaan, mutta malttaa onneksi alkurepäisyn jälkeen lähteä jäljestämään huolellisesti.

Tässä Rassonen odottelee jäljen valmistumista.

Jäljen päässä on kaksoispalkka sekä mun itseni, että ruuan muodossa. Tässä meidän hiano jälkikoira on löytänyt emäntänsä. Ja mikä parasta - ruokaa.

Kuten sanottua, Rambosen olo on selvästi alkanut parantua ja Rassi on muuttunut taas ihan älyvapaaksi koirayksilöksi. Kyllä huomaa, että pikkuherraa on nyt kuukauden verran lellitelty ja lällytelty. Yritin viikonloppuna nautiskella omasta pihasta ja makoilla vähän viltin päällä nurmikolla. Siitähän ei meinannut tulla yhtään mitään, kun Rassi kuvitteli viltin olevan herran tyttöystävä ja se yritti repiä koko ajan viltin mun alta ja tehdä siitä pallon oman mahansa alle. Huoh. Jos sitä kielti, se ryntäili mun ympärillä ihan villinä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tästä lähtikin sitten oikein kunnon hevosenleikki käyntiin. Tyyppi kävi ihan pokkana lyömässä mua tassulla ja puremassa vaatteita. Sitten, kun karjaisin oikein kunnolla, että nyt kele loppuu tommonen, niin piskin vintti pimeni ja se sai ihan täyden hulluuskohtauksen.

"Mua kiellettiin, haaaaaaahahaaaaa, mun pää ei kestäääääääääääää!"

Parit kurvailut ja sama kuvio uudelleen. Piski tulee mun luo ja käy ihan tarkoituksella vaatteisiin ja käsiin kiinni. Koirasta ei saanut edes otetta, kun se jo lähti painamaan uutta juoksukierrosta ihan pää sekaisin. On kyllä aika kova paluu arkeen, jos ja kun tämä toipuminen on pysyvää. Pihapeuhujen lisäksi Rassi on muun muassa hyppinyt sänkyyn ja roikkunut vaatteissa, kun niitä pukee päälle. Täydellinen taantuma. Öisin Raimonen vielä nieleskelee ja maiskuttelee, että ei Rassonen kyllä  ihan täysin ole parantunut.

Hullunjuoksun jälkeen pitää sitten tietenkin vielä hieroa loputkin hulluuden rippeet nurmikkoon. Taustalla näkyykin meidän hieno este, jolla harjoiteltiin viikolla.

Antaisin kyllä mitä vaan, jos Rassi nyt vihdoin paranee. On ollut ihan kamalaa, kun se oli niin pitkään kipeänä! Jos tämä kaikki johtuu siitä pihalla syödystä kissankakasta, niin oletettavasti se kissanläjä on maailman kallein laatuaan. Niin monta sataa euroa sen takia on eläinlääkärille kannettu.

Puhuttiin tässä yksi ilta Jannen kanssa, että kauheaa, kun vihdoin alettiin ihan oikeasti tykätä Rassista - siis muulloinkin, kun se nukkuu ;) - niin raukka meni heti rikki. Tahtoo Rassin ehjäksi! Silläkin uhalla, että seuraavat pari viikkoa taas muistellaan, että kukas meillä määrää....ja kuka ei.