Lämmintä on todellakin riittänyt viime viikollakin. En suostu valittamaan helteestä, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että on käynyt mielessä, että vähän vähempikin lämpö saattaisi riittää. Tiistaina sitten tehtiinkin sellainen ekoteko, että hypättiin autoon ja ajettiin Tuusulaan. Auto, kun on ainoa viileä paikka ja saatiinpa siinä samalla kesäloman kulttuuriosuus suoritettua, kun huristeltiin Tuusulan rantatie läpi.
Rassi kävi tutustumassa Aleksis Kiven kuolinmökkiin.
Sen jälkeen oli tarkoitus käydä poimimassa yksi geokätkö, mutta ei siitä mitään tullut, kun lämpömittari näytti 34 astetta ja kävely paahteessa ei tuntunut kauhean kivalle ajatukselle. Ihan vahingossa satuimme sitten järven rantaan ja sieltä löytyikin täydellinen paikka laittaa snautserinnulikka veteen. Rassin uimataidoissa ei kyllä ole kehumista...
"Meikä uppoo..!"
"Ihan oikeesti uppooooon!!"
"Huh, pelastuin. Varmaan ihan viime hetkellä."
Luulen, että uiminen olisi paljon helpompaa, jos keskittyisi vaan siihen uimiseen eikä yrittäisi samalla ahmia koko järveä kitaansa. Rassista muuten kuuluu tuttu Rassi-narina myös uidessa. Meinasin tikahtua nauruun ja piti vielä yrittää nauraa salaa, ettei herra snautseri pahoita mieltään, kun vesi ei ole ihan sen lempielementti.
Rannalle palattuamme siellä odottikin ihan kauhea mörkö, joka oli naamioutunut simpukaksi. Sitä pitikin sitten pällistellä monesta suunnasta ennen kuin sitä uskalsi haistaa. Ihmepiski, kun tuntuu, ettei se pelkää mitään tai ainakaan välitä mistään, niin sitten simpukka olikin yhtäkkiä aivan kamala.
Rassi näytti maailman onnellisimmalle pienelle koiralle, kun se pääsi vettä valuvana viileään autoon. Sen naamalta oli luettavissa iso kiitos viilennyksestä...vaikka viilentyäkseen joutuikin pulikoimaan.
Muutoin viime viikolla ei olla tehty oikeastaan yhtään mitään. Rassi kuorsasi päivät ja heräsi eloon illalla joskus kahdeksan tienoilla. Ollaan sitten käyty lenkillä sen verran kuin se on järkevälle tuntunut ja muutoin vain olla möllötetty.
Keskikerroksen pikkuinen vessa on ollut hyvin suosittu, koska siellä saa maata viileillä kaakeleilla. Jotain harmaata tallentuikin kuvaan, kun sinne kameran suuntasin.
On se elämä rankkaa, kun välillä pitää jaksaa vaihtaa asentoakin.
Last but not least, vaikuttaisi vahvasti siltä, että Rassin maha on taas kunnossa! Tosin se vetelee edelleen herkkavatsaisten otusten ruokaa, mutta katsotaan loman jälkeen, että mitä herra jatkossa tulee syömään. Pääasia, että nyt kaikki on hyvin! Niin hyvin, että aiemmin suunniteltu lomareissu pääsee kohta alkamaan...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti