Viime viikon perjantaina meidän porukka koki pienimuotoisen mullistuksen, kun Rassin äippä Jade (Doctor’s Order Joy’n Jubilation) saapui Espoosta meille yhteiselokokeiluun. Jaden perhe joutuu valitettavasti siitä luopumaan ja niinpä Jade varmaan kaikkien suureksi hämmästykseksi tuli meille :) Otin Rassin mukaan hakumatkalle, kun Janne ei ollut kotona ja mun periaatteena on, että työpäivän jälkeen koiruutta ei enää jätetä yksin kotiin. Rassi oli takakontissa ja Jade turvavöissä takapenkillä. Pieni tarkennus - Rassi oli takakontissa noin kolme sekuntia, jonka jälkeen se murtautui sekä koiraportin että siihen asennettujen lisävahvistusten läpi takapenkille. Tämä kuvio toistui kolmesti ja joka kerta vedin auton pysähdyksiin lumen kaventamille kaduille, josta kanssa-autoilijat eivät ymmärrettävästi ilahtuneet. Sitten vaan Rassonen niskap**seotteella takakonttiin missä se pysyikin niin kauan, että ehdin takaisin kuskin paikalle istumaan. Niinpä Rassi sitten lopulta päätyi apukuskin puolelle lattialle missä pystyin nuijimaan sitä paikalleen oikealla kädellä matkan edetessä. Turvallista matkaa vaan…Mä jo pelkäsin, että Jade traumatisoituu tästä vauhdikkaasta alusta, mutta eipä se suuremmin näyttänyt järkyttyneen. Pääsipä heti selville siitä millaiseen porukkaan se on liittymässä.;)
Ensimmäinen ilta sujui sitten Rassosen ollessa innosta pöyheänä ja se liehitteli Jadea väsymättömästi. Äippä ei suuremmin yli-innokkasta ihailijasta lämmennyt vaan komensi Rapponin aina pois kimpustaan. Rassi uskoi ärähdyksiä hienosti, mutta pienet takapakit eivät kuitenkaan saaneet sitä lopettamaan yrittämistä uudelleen ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Yö meni mukavasti, kun Rassi oli remmissä meidän sängyn jalassa kiinni :) ja Jade toisella puolella sänkyä omalla pedillään. Piippu oli kovin kiinnostunut Jadesta ja se tuli makuuhuoneeseen vähän tutkailemaan tilannetta. Jadea Piippu pelotti ja Jade olikin ihan hämmentyneen oloinen. Kumpikin kurkki toisiaan vähän kummissaan. Piippua asia jäi kuitenkin ilmeisesti vaivaamaan ja se päätti ottaa selvää, että mikäs olio se Jade oikein on. Niinpä muutama minuutti sen jälkeen, kun olimme kaikki nukahtaneet heräsimme kauheaan uikutukseen ja makkarissa paineli sekä kissa että koira edestakaisin. Piippu oli ilmeisesti käynyt haistelemassa Jadea pimeyden turvin mitä Jade oli säikähtänyt kuollakseen ja kaaos oli valmis. Rassi hönki remmissään ihan innoissaan, kun rouvat saivat vähän äksöniä aikaan. Tämän pikkuepisodin jälkeen Piippu muuttikin asumaan kellarikerrokseen…
Lauantai sujui suht sopuisasti mitä nyt Rassonen pisti mulle ja Jannelle oikein kunnolla hanttiin, kun kiellettiin sitä Jaden härkkimisestä. Uskomaton tyyppi, kun uskaltaa tapella ihan kunnolla vastaan. Mä sain osakseni vain pienen urahduksen, mutta Janne ja Rassi saivat oikein vähän painia. Taisi olla vähän rankka päivä Jästipääherralle, kun sekä äiti että isäntä ja emäntä pistivät herraa kuriin. No, uskoipa Juntti Koiranen ainakin hetkeksi, että kuka meillä EI määrää. Siistin myös molemmat koirat ja Janne tuli kellariin katsomaan Jaden trimmausta ihmetellen, että mikä on, kun ylös ei kuulu ollenkaan kiroilua :) Jopa Rassin trimmaus sujui ilman venkoiluja, mutta minä onnistuin leikkaamaan sen kynnen niin, että sieltä ihan pulppusi verta. Ikinä ennen ei ole kenenkään koiran kanssa käynyt noin. Rassi ei itse piitannut siitä mitään, mutta verta vuotava kynsi kyllä aiheutti melkoisia ongelmia, kun sitä verta tuli sen verran runsaasti, että se tuli kaikista siteistäkin läpi. Niinpä meidän lattia näytti säännöllisin väliajoin siltä, kuin meillä olisi murhattu joku. Kirsi-kasvattaja saikin taas kerran soiton, että apua-apua mitä nyt tehdä?! Mä oon kyllä oikein jokaisen kasvattajan painajainen, kun mulla on aina joku ongelma johon kaikkitietävä Googlekaan ei osaa vastata. :) Illalla käytiin vielä hakemassa koiruuksien kanssa Antti junalta. Antin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun mulla olikin yhtäkkiä kaksi napusteria mukana.
Sunnuntaille meillä oli sovittuna treffit Hupin kanssa Mustavuorelle. Lähdimme sinne lumen tuprutessa ja me saatiinkin taas parikymmentä senttiä lisää lunta, ou jee. Rassia ja Hupia ei lumessa rämpiminen häirinnyt pätkän vertaa vaan ne painelivat hangessa hullun lailla. Lunta oli ajoittain mua ja Heiniä reiteen asti, joten saatiin rämpiä ihan kunnolla. Pikku jyrkänteissä piti laittaa itsekin neliveto päälle. Jade toimi aluksi poliisina nuorisojengin riehuessa, mutta pienen alkusähinän jälkeen Urpo ja Tosiurpo keskittyivät toistensa kehittävään seuraan ja jättivät äireen rauhaan. Mun oli tarkoitus ottaa kamera mukaan, mutta unohdin sen tietty kotiin. Metsässä oli niiiiin kaunista, että kyllä harmittaa. Tunnin rämpimisen jälkeen tultiin ladulle, josta käveltiin autoille. Jade sai välittömästi hepulikohtauksen, kun se pääsi pois kinoksista. Se veteli kyykkyjuoksua ladulla sen näköisenä, että ”Jee, me pelastuttiin! Olin ihan varma, että hukutaan sinne lumeen! Woooo, oon niin iloinen!!” Kun laitoin Rassin takakonttiin, Jadekin hyppäsi sinne ja annoin sen sitten olla siellä, kun koiruudet olivat ihan rauhassa. Siellä ne sitten mollotteli sulassa sovussa koko kotimatkan.
Sunnuntai-iltana hymyilin sängyssä onnellisena, kun koirulit käpertyivät ihan vapaaehtoisesti samalle peitolle nukkumaan<3 Kuvituksena muutama löhöilykuva todisteeksi, että mä en huijaa. Rassi ja Jade ovat ihan oikeasti osanneet ottaa ihan rennosti :) Siis myös Rassi Sählä Rassonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti