Pakattiin torstaina koirat autoon ja aloitettiin matka kohti mökkiä missä äiti, iskä ja Antti jo olivat odottamassa meidän Ryhmä Rämää. Matkustuskammoinen Piippu jäi kotiin Heinin hellään huomaan. Kiitokset hoidosta vielä tätäkin kautta!
Rassi ja Jade saavat matkasta täydet kymmenen pistettä. Jopa Rassi malttoi olla koko viisi ja puolituntisen matkan ajan takakontissa ihan kaikessa rauhassa vaikka siellä olisi ollut teoreettista painiseuraa. Ja sama mennen tullen. Hyvä Rassi, niin sitä pitää!
"Auttakaa, meidät on vangittu tänne"
Matkan varrella auton lämpömittari putosi kylmimmillään -29 pakkasasteeseen eikä mökin pihassakaan juurikaan sen lämpimämpi ollut. Säätiedotukset olivat pitkin viikkoa varoittelleet paukkupakkasista, joten olin käynyt ostamassa Jadelle haalarin kylmyyttä vastaan. Rassillahan on heinäkuussa Lapin reissua varten ostettu mantteli, joka sekin pakattiin mukaan. Jaden punaiselle "tonttupuvulle" olikin käyttöä, kun tuntui, että ilman sitä arvon rouvalla oli vähän vilu. Rassilla oli mantteli tasan yhdellä ulkoilukerralla päällä. Sen jälkeen se päätti, ettei suostu enää moiseen mamoiluun ja juoksi mua karkuun ympäri mökkiä, kun vaan nostin manttelin esille. Päätin sitten, että olkoon tämä maailman historian ensimmäinen kerta, kun annan jossain asiassa Rassille periksi ja olkoon sitten ilman takkia, jos se nyt on niin kauheaa kulkea se päällä. Ja eipä tuo lähemmäs 30 asteen pakkanen näyttänyt meidän säänkestävää nausteria häiritsevän pätkän vertaa. Rampo paineli luojan luomassa asussa ilman huolen häivää. Ulkoiltiin joka päivä ihan mukavasti vaikka pakkanen olikin aika hurja. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt palelevan, kun kaikilla oli oikeat varusteet niskassa.
Jadekaan ei varsinaisesti ilosta repeillyt, kun puin sille tonttuhaalarin niskaan. Tein kerran sellaisen mokan, että puin Jaden ennen kuin olin itse valmis ja voi hyvänen aika mikä ääni siitä pienestä koirasta lähti, kun se seisoi haalarin takia jähmettyneenä keskellä lattiaa. Jade märisi ja itki ihan sydämensä pohjasta mmääärrrmääärrrmäärrryyyyyhhhnyyyhhhh. Sen surkeampaa koiraa ei voi olla kuin Jade odottamassa ulos lähtöä haalarissaan.
Jade ihanoi itsensä kaikkien mökillä olijoiden sydämiin ja se saikin heti kutsun tulla mökille uudelleen. Meinasipa äiti jopa pakata sen laukkuunsa ja viedä Brysseliin mennessään. Jostain todella kummasta syystä Rassi Supersählä Rassonen ei saanut yhtä ainutta kutsua tulla uudelleen mökkeilemään. Enkä kyllä kuullut kenenkään suunnittelevan sen anastamistakaan...
Rassi kärsikin taas mökillä jonkinasteisesta raitisilmamyrkytyksestä, joka sai sen käyttäytymään tavallistakin typerämmin. Rassi olisi halunnut leikkiä lähes loputtomasti Jaden kanssa, joka puolestaan ei ollut poikansa leikeistä millään tasolla kiinnostunut. Rassi saikin taas jäähyillä ihan urakalla. Tultiin myös Antin kanssa siihen tulokseen, että Rassilla täytyy olla sama syndrooma kuin juuri lehdissä ollella "mitään pelkäämättömällä naisella" tai vaihtoehtoisesti ehkä jotain pientä hapenpuutetta synnytyksessä...Eipä kyllä Jadekaan aina ihan täysillä ole matkassa. Kun katsoo sen hännänjahtaus-kuperkeikkoja, niin täytyy vain todeta, että kukaan ei ole täydellinen :)
Mökkijoulun voisi ehkä tiivistää, että mökki oli ihana, maisemat olivat ihanat, Jade oli ihana ja Rassi...noh, Rassi oli oma itsensä.;) Nyt kyllä itsekin alkaa tajuta kuinka erityislaatuinen otus tuo meidän Rassi on, kun on viikon verran elellyt myös Jaden kanssa. Jade on niin ihanan normaali. Ja se tottelee. Heti. Eikä kokeile kaikkia mahdollisia sääntöjen rikkomuksia parin minuutin välein. Ihan kuin ne säännöt muuttuisivat siitä mitä ne ovat tämän puolitoista vuotta olleet. No, ehkä Rassikin sitten viisivuotiaana...niinhän kaikki ovat mulle kovasti vakuutelleet. Ja nythän meillä ainakin on ihan elävä todiste siitä, että viisivuotias snautseri on kuin onkin mahtava!
Piipun joulu alkoi Tapaninpäivänä iltapäivällä, kun päästiin takaisin kotiin. Pipetin sai kinkkua, hellittelyjä ja omat lahjansa. Piippua ei tuntunut joulun myöhästyminen haittaavan vaan se otti kaikki lahjomiset ja lässytykset kehräten vastaan.
Niin, ja vielä siitä kinkusta...kun oli vähän epäselvyyttä, että kävikö se Rassin suussa vai ei....nyt sen ehkä voi tunnustaa, että kröhöm, siinä saattoi käydä niin, että se ihan pikaisesti sittenkin käväisi Rassin suussa...soooorry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti