maanantai 4. huhtikuuta 2011

Agilityä, jeee!

Purina-areena meni käyttökieltoon kesken talven ja ollaan jouduttu kärvistelemään jo pitkään ilman agilitytreenipaikkaa. Pekka ja Minttu snakuineen varasivat itselleen vuoroja Hakkilan hallista ja niinpä me Heinin kanssa teimme saman tempun perässä. Rassihan on käynyt hallissa tokoilemassa HSKH:n tokoryhmässä, joten se oli tuttu paikka. Valitettavasti halli ei ole Purinan veroinen, mutta minkäs teet.

Käytiin lauantai-iltana tokoilemassa snautserikerhon vuorolla ja Rassi & Hupi laittoivat homman kyllä osittain ihan läskiksi. Nuoripari ei ollut nähnyt toisiaan muutamaan viikkoon Hupin juoksujen takia, joten jälleennäkemisen riemua oli ilmassa ihan riittävästi. Olin ihan varma, että pelleily jatkuu sunnuntaina meidän agivuorollakin, mutta niinpäs ei käynytkään. Rassi teki todella hienosti hommia ja veti radanpätkiä ihan innostuneena. Kepo tuli mukaan kuvaamaan, mutta hallin huonon valaistuksen takia kuvat ovat vähän sumeita. No, näillä mennään ja kivaa oli!

Annoin Rassin ensin virittäytyä tunnelmaan narun päässä ja tein alkuun juttuja Jaden kanssa. Japuli oli omaan tuttuun tyyliinsä innostunut ja pomppivainen. Jadeahan kiinnostaa kaikki jutut missä on tarjolla ruokaa, joten sitä ei ole kovinkaan hankala motivoida - vilautus nakkia ja homma toimii :)

Jade paahtaa puomilla...


...ja liitää yli esteiden.


Jostain syystä Jadesta oli vielä vähemmän edes jotenkuten onnistuneita otoksia kuin Rassista, joten Herra Minäminäminä edustaa itseään ja egoaan lopuissa kuvissa.

Renkaalla kaikilla kolmella koiralla oli pienoisia vaikeuksia. Ollaan treenattu sitä selkeästi ihan liian vähän.

"Siis häh, miten niin tää ei mennyt oikein?"


 "No, kai mää nyt tiesin, että mun pitää mennä tän renkaan läpi. Kattokaa näin vaan!"


Puomilla Rassosella tapahtui pieni äksidentti, kun se tippui ihan täydestä vauhdista maahan. Ehdin pelästyä, että se tippuu suoraan kyljelleen, mutta jollain ihmeen konstilla Rassou käänsi itseään ilmalennon aikana sen verran, että se mätkähti lopulta suurin piirtein jaloilleen. Aika hurjan näköistä touhua. Jatkoin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja otin puomin heti muutaman kerran uudelleen eikä Rassi onneksi suhtautunut siihen yhtään erilailla kuin aiemminkaan. Onni on luupäinen koira.


Ptruu polle, nyt vähän rauhallisemmin.

 

Loppuun pieni kuvakavalkaadi Rassosen aitojen ylityksestä.

Maksikorkuisetkin esteet näyttäisivät menevän helposti. Snautseriohjus vauhdissa.

 


Korvat luimuun ja kaasu pohjaan.


Tähän laskeutumiseen on hyvä päättää tämä postaus. Oli ihan tositosi kivat treenit ja kaikkein kivointa oli, kun Sir Rassoukin näytti nauttivan tekemisestä. Tämä rauhallinen halli sopii hyvin meidän nuorukaiselle, jonka pää menee heti sekaisin, jos paikalla on enemmän koiria. Täytyy ottaa uusiksi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti