Viime viikon torstaina ladattiin Partanaamat autoon ja suunnattiin kohti talvista Itä-Suomea ja mökkiä. Perille päästiin sen verran myöhään, että ohjelmassa oli koirien osalta enää pihassa jaloittelua, ruokailua ja sitten vetäytyminen yöpuulle. Seuraavana aamuna Rassi nousi perinteiseen mökkityyliinsä yhtä aikaa kera auringon, eli sen kylmä nenä kävi tökkimässä naamaa ilahduttavasti kello 05.30. Nukuttiin kaikki alakerrassa, jossa Herra Aamuvirkku sitten vaelteli surkeasti nyyhkien puolisen tuntia. Sen jälkeen havahduin kummallisiin ääniin ja oli pakko nousta katsomaan, että mitä se elukka oikein touhuaa. Nostin sen verran päätäni, että onnistuin paikallistamaan piskin jälleen kerran ruokapöydälle. Siellä se seisoi ja katseli ikkunasta ulos. Päätin leikkiä, etten ollut nähnyt kyseistä näkyä ja iskin pääni takaisin tyynyyn. Hetken päästä kurkkasin koiruutta uudelleen ja silloin se istui ihan tyytyväisen näköisenä siellä pöydällä. Vähän tämän jälkeen se päästi uniörinät ja laskeutui jalat kolisten pöydälle makaamaan ihan pitkin pituuttaan. Päätin edelleen, että niin kauan kuin koira on hiljaa ja paikallaan, niin olkoon ihan missä lystää - vaikka nyt sitten ruokapöydällä. Who cares :)
Jostain syystä Rassonen luulee, että mökillä on eri säännöt kuin kotona. Niinpä se istui ruokapöydän ääressä ihan pokkana useampaan otteeseen. Pöydälle se ei sentään uskaltanut kiivetä meidän ollessa valveilla...Jostain Rassonen kuitenkin onnistui koko ajan kaivamaan varastettavia tavaroita. Niinpä se viiletteli ympäri tupaa milloin äitin papiljotti tai milloin iskän aamutossu suussa. Täy-del-li-nen taantumus iski jälleen.
Janne vei ekana aamuna partanaamat aamulenkille ja mä jäin harjoittelemaan kodinhengettären roolia (vaatii muuten tosi paljon treeniä) ja tein porukalle aamupalaa. Aamupalan jälkeen lähdettiin Savonlinnaan geokätköilemään ja, kun mä ihmettelin mökkitietä ajaessamme, että mitä ihmettä ne kaikki jäljet tienpenkalla oikein olivat, Janne kertoi, että aamulenkillä parrat olivat keksineet latujen puutteessa uuden juoksutreenin tienpenkoilla. Tämä uusi juoksumuoto sai nimen pengerrys.
Pengerrys alkaa tiukalla tuijotuksella.
Sitten vaan menoksi!
...ja paluu tielle.
Karkuuuuuuun!
Ei se aina ole niin helppoa kokeneellekaan pengertäjälle.
Jaden katseessa on selvästi aimo annos pengerryksessä tarvittavaa maanisuutta.
Lauantaiaamu toistui ihan samanlaisena kuin perjantainakin. Rassi heräsi 05.30 ja oli ihan liekeissä heti aamutuimaan. Aamutoimien jälkeen lähdettin käymään Kesälahdella, kun sinnekin on vihdoin ilmestynyt pari geokätköä. Sää oli taas ihan mielettömän kaunis. Kätköilyn jälkeen tallusteltiin vielä hetki jäällä, kun sisällekään ei malttanut mennä.
Partatyypit pistivät taas jalalla koreasti.
Rassin ilme kertoo, että nyt äitee on ihan pepussa kiinni ja kohta Rassonen menettää muutaman pyrstösulan, jos se ei kiristä tahtia...
...tai vedä itseään pieneksi pyöryläksi.
Aina voi myös yrittää kerätä sympatiapisteitä.
"Auttakee, äitee puri mua pyllyyn!"
Jade on tosi äänekäs leikkiessään, kun taas Rassista ei ikinä kuulu pihaustakaan. Jossain vaiheessa leikkiä Rassonen tuntuu aina saavan tarpeekseen kälätyksestä ja se kaappaa Jaden karhumaiseen syleilyyn ja päästää sen pois vasta, kun Pikkurouva on vähän rauhoittunut.
"Käläkäläkäläkäläkälä!"
"Käläkäläkäläkäläkälä!"
"Nainen.Vaiti."
"Älä huuda mulle!"
"Älä sä huuda mulle!"
Mutta oikeasti me ollaan kyllä kavereita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti