Tokoa

Elossa ollaan vaikka olemmekin täällä internetin ihmeellisessä maailmassa viettäneet täydellistä hiljaiseloa. Päräytetäänpä nyt kehiin oikein kunnon treenipäivitys kaikista lajeistamme.

Tokoa ollaan siis treenattu Rassin kanssa HSKH:n ALO-koevalmiit ryhmässä joka maanantai. Ollaan joka kerralla jatkettu luoksepäästävyys-harjoituksia ja kaksi kertaa putkeen ne menivätkin oikein mukavasti. Sitten treeneihin saapui uutena Pelle-rhodesiankoira ja Rassonen otti sen kanssa treenien alkuun pienet mieltäkuohuttavat alkutuijottelut ja sen jälkeen kaikki meni ihan läskiksi. Paikkamakuusta Rassi nousi ylös ja meni viereisen sheltin luokse. Se ei ole ikinä, koskaan lähtenyt paikaltaan mihinkään!! Aaarrgghh. Ja luoksepäästävyydessä se oli pitkästä aikaa sitä mieltä, että ei tartte tulla härkkimään. Voi itku ja hammasten kiristys.

Nyt, kun Rassonen on yhtäkkiä tajunnut, että on olemassa sekä kivoja tyttö- että pahoja poikakoiria, se saa näköjään itsensä kiihdyksiin, jos joku sitä uskaltautuu yhtään haastamaan. Pelle-rhodesta tuli lähes yhtä suuri inhokki kuin aiemmin jo inhokiksi todettu Rocky-aussi. Muut treenikaverit eivät saa kuohuntaa aikaan, kun ne eivät heitä pistäviä katseita meirän Isoegon suuntaan.

Näiden parin vähän pipariksi menneen kerran jälkeen oli vuorossa kokeenomaiset treenit missä jokainen koirakko teki kolme valitsemaansa liikettä. Alkuun kaikki tekivät yhdessä paikkamakuun, jonka minä päätin tehdä noin kahden metrin päässä seisten, koira remmissä. Samaan päätyi Rocky-aussi ja niinpä me kaksi koirakkoa siirryimme vierekkäin kentän ulkopuolelle suorittamaan liikettä. Ihan uskomattoman hyvin se kaksikko sitten makasikin. Rassikin rentoutui jossain vaiheessa ja laski hännän ihan alas, alku kun sujui häntä kaarella maaten… Muut suorittamamme liikkeet olivat seuraaminen, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Tein myös liikkeiden väliset siirtymiset kuin kokeessa ja niissä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka niitä inhokkeja vilahteli kentän laidalla. Nuo meidän kolme muuta liikettäkin sujuivat todella hyvin! Kokonaisuudessaan saimme kehuja iloisen ja innokkaan näköisestä työskentelystä. Hyvä Rampo.

Rassin seuraaminen on ollut hyvää viime aikoina. Lisäksi se on alkanut kestää toistoja ihan erilailla kuin tähän asti.

Viime viikon lauantaina kävimme myös ekaa kertaa snakukerhon vuorolla treenaamassa Hakkilan hallissa. Yllätyksekseni Rassi otti "uuden" paikan ihan lungisti. Kai se sitten muisti hallin, kun oltiin siellä viime talvena moneen otteeseen. Kaikki paikkamakuut meni ihan rentona ja levollisen näköisenä. Pyysin Sisu-snakun isäntää ja emäntää tekemään luoksepäästävyyttä Rassoselle ja se meni hyvin. Jade oli tietty myös mukana ja sen kanssa tein vähän kaukoja, seuraamista ja pari luoksetuloa. Loppuhuipennukseksi otin muutaman kiekan keppejä ja Jaden kanssa pari kertaa keinun. Ne esteet, kun olivat niin houkuttelevasti siinä seinustalla :)

Jaden seuraaminen voisi olla tiiviimpää, mutta tuntuu, että sillä menee niskat nurin, jos sen pitää olla lähempänä ja silti pitää kontaktia. Noh, me ollaan vasta hyvin alkutekijöissä tuon seuraamisen kanssa. En oikein tiennyt miten sitä pitäisi Japsulle opettaa, kun sillä oli niin piintyneet vanhat tavat, mutta nyt se on alkanut pikkuhiljaa saada jutun juonesta kiinni eikä enää yritä joko tunkea mun eteen istumaan tai etsiä namia maasta ihan hullunkiilto silmissä.

Jade on aina innokas treenaamaan. Se alkaa sätkiä remmin päässä jo siinä vaiheessa, kun se tajuaa, että nyt on jotain pientä treenin pätkää tiedossa. Alla Jaden tyylinäyte oman vuoron odottamisesta ja sivulle tulosta pitkän kaavan mukaan :) Tämä sama kaava toistuu joka ikinen kerta. Myös agikentällä.