PK-lajit

 Tokon ja aksan lisäksi ollaan käyty sunnuntaisin hakutreeneissä. Sen yhden katostrofaalisen EVVK-kerran jälkeen, Rassi on taas pelittänyt ihan normaalisti ja hakenut ukot innolla. Toissa kerralla tehtiin myös esineruutua, mutta siitä ei tullut Rassin kanssa yhtään mitään. Siis. Ei. Yhtään. Mitään. Rampo ei halunnut tajuta homman ideaa ja sen päämääränä oli vain pissata mahdollisimman moneen varpuun. Muut ryhmäläiset näyttivät siltä, että he olisivat halunneet kysyä, että miksi pirussa mulla ei ole PALVELUSkoiraa, vaan tuommonen omapäinen Sonni, joka tekee mitä haluaa. Jälleen kerran Rassosen ylitsevuotavan miehinen käytös sai myös aikaan keskustelua siitä, että oisko järkevää poistaa jotain tiettyjä ylimääräisiä osia tuosta koirasta...

Lale teki esineruutua ihan mukavasti, tosin se pudotti esineet aina vähintään metrin liian aikaisin. Eli Jaden täytyisi treenata pitoa. Ukkojen haussa Jade on huvittava, siis kertakaikkisen naurettava. Ollaan tehty Japsulle haamuja ja yleensä Jade pinkaisee reippaasti matkaan...ja siinä matkan varrella sen on ihan pakko saada kuulla omaa ääntään. Niinpä se laukkaa metsässä ja pitää samalla sitä sen naurettavan kuuloista bowowouuuu-mölinää. Mä sanoinkin muille ryhmäläisille, että olen opettanut sen ilmaisemaan maalimiehet jo matkalla ;) Maalimiehen löydettyäänkin se saattaa vielä päästää parit bowowout, riippuen vähän, että sattuuko "ukon" pärstäkerroin miellyttämään vai ei.

Haun lisäksi olen tehnyt Rassille jälkeä. Yksi pimenevä ilta meille sattuikin taas kiva episodi. Tein jäljen meidän läheiseen liikuntapuistoon ja mulla oli koirat aidassa kiinni sen aikaa, kun talloin jälkeä nurmelle. Jätin nameja vähän sinne tänne ja sen mun meno näytti varmaan aika kummalliselle. Lähdin hakemaan Rassia jäljelle ja huomasin, että meidän naapurin mies meni viereisellä tiellä koiransa Rekun kanssa ja Jaden piti tietysti kommentoida asiaa. Mä sitten komensin siinä Jadea samaan aikaan, kun irrotin Rassin remmiä aidasta. Jotenkin mun keskittyminen herpaantui ja Rassi pjorkele kiskaisi päänsä läpi pannasta ja juoksi ihan täysillä sinne jäljelle. Meikä ampaisee tietty perään huutaen ja mesoten, kun ajattelin, että nyt se mun vaivalla tallaama jälki meni pilalle!! Leikittiin siinä hetki kissaa ja hiirtä, kun Rassi ei antanut mulle kiinni, kun se maailman kivoin jälki suorastaan kirkui Rassia luokseen. Lopulta sain syöksyttyä Rassin karvoihin kiinni ja kiskottua sen veke sieltä sotkemasta lisää sitä jälkeä. Omatoimisuus on ihan jees, mutta ton jäljen haluaisin kuitenkin ajaa yhdessä, että saan katsottua, ettei vauhtia ole tarpeettoman paljon.

Päätin sitten tosi fiksuna, että en kyllä jaksa alkaa tallata uutta jälkeä, että ajakoon sitten tuon sotketun. Itepä rynni sinne pilaamaan sen :) Mun alkumerkit ja kaikki oli lentänyt ties minne siinä sekasorrossa ja alkoi olla niin pimeetä, että sain ihan tosissani etsiä sitä jäljen alkua. Löytyi se sitten viimein ja ei, kun Rassi uudelleen paikalle. Kaikista "harhajäljistä" huolimatta se löysi sen oikean jäljen ja nakutti sen siististi loppuun asti. Molemmissa kulmissa se tosin pyörähti ympäri, argh.

Se on kyllä kumma juttu, kun mä olen tavannut vain sellaisia koiria, jotka esimerkiksi lenkiltä tullessaan osaavat auttaa päänsä pois pannasta, mutta Rassi ei ollenkaan muka osaa auttaa siinä asiassa. Nyt sitten selvisi, että kyllä se osaa päänsä sieltä pannasta muljauttaa, jos tarve vaatii :)

Tällä viikolla tein myös nurmijäljen ja vasta, kun jo olin jalkoineni vesilätäkössä, huomasin, että nurmella oli ihan mahdotoman kokoinen lammikko. Mietisin siinä kuumeisesti, että mitäs nyt...Eipä mun sitten auttanut kuin tiirailla lammikon reunoja ja yrittää kävellä sinne. Vähän jännitti, että mitä tapahtuu, kun tulen Rassin kanssa tuon lammikon kohdalle. Ja tadaa, ei tapahtunut mitään. Tyyppi jäljesti sen lammikon läpi ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut :O On se hassu koira. Jos jäljellä on yksikin pieni ohdakkeen lehtikin, niin Rassi sinkoaa ilmaan ja tekee kolmen metrin kaarroksen ohdakkeen ympärillä, mutta monta metriä vesilammikossa ei sitten haittaa mitään.

Rassilla on kyllä ihan priimanenä. Se pystyy jäljestämään meillä sisälläkin. Yksikin ilta, Janne oli  koirien kanssa lenkillä silloin, kun mä tulin töistä kotiin. Vaihdoin vain vaatteet ja kävin kellarissa (missä yleensä ei ole mun tavaroita) ja sitten lähdin taas uudelleen tien päälle. Kun Janne ja koirat tulivat kotiin, Rassi meni nenä maassa, nuuhkaisi yläkerran portaikkoon ja jatkoi nenä edelleen maassa suoraan kellariin. Kun tulin sitten kotiin Janne kysyi heti, että kävitkö aiemmin kellarissa ja mä vastasin, että "En, miten niin" Sitten, kun Janne kertoi Rassin menneen suoraan sinne, niin tajusin, että eikun kävinhän mä siellä. Jollain keinolla Rampolainen osaa aina hakea sen kaikkein tuoreimman jäljen. Tuo ei todellakaan ole ainoa kerta, kun se osaa tulla suoraan sinne missä mä olen vaikka olisin kuinka tepastellut ympäri kämppää. Ilmasta se ei sitä vainua ota, vaan kulkee aina nenä maassa.

Jaden jäljestämisestä voitaneen vain todeta, että ei ehkä ole Jaden juttu :) Jadulainen ei oikein meinaa tajuta, että miksi niitä nameja pitäisi ottaa sieltä hankalasta heinikosta, kun mun kädestä ne saisi paaaaaljon helpommin ;)