Agilityä

Meillä oli syyskuun puolivälissä tämän syksyn viimeinen kerta Emmin opeissa ja sen jälkeen ollaan käyty treenailemassa yksin ja Hupin kanssa Ojangossa.

Rassonen pelittää aksakentällä ihan mukavasti, jos Hupi ei ole mukana tai viereisillä kentillä ei ole liian kova meno. Jos häiriötä on liikaa, Rassi etenee puolivaloilla vähän hajamielisen näköisenä eikä syty kunnolla. Aina, kun päätään, että olkoon nämä sen viimeiset agitreenit, niin sitten se tekeekin töitä ihan sata lasissa ja innostuneena. Siitä syystä raahaan sitä edelleen mukana treeneissä...vain päättääkseni aina joka toinen kerta, että olkoon :)

Kepeillä Rassin saa takuuvarmasti aina hereille. Yleensä meidän Palle on tosin sitä mieltä, että menehän eukko pois edestä, kun autan suoritusta kädellä.

Kita auki ja hauks, käsi pois edestä.

Jadella ei ole tässäkään lajissa motivaation puutetta. Ollaan Heinin kanssa saatu monet naurut, kun ollaan tehty joku hankala harjoitus, jonka Hupi kaahaa sellaisella vauhdilla, ettei se ehdi ajatella mitään ja menee vain minne nenä näyttää, Rassi sitten tekee päivästä riippuen mitä tekeekään ja sitten, kun Jade tulee kehiin, niin se suorittaa kaikki ihan täydellisesti. Lale on niin tunnollinen pieni koira, että se laittaa aina ihan kaikki peliin ja yrittää takuuvarmasti kaikkensa, että ohjaaja olisi iloinen. Joskus, kun olen joko Jannen tai Heinin kanssa suorituksen jälkeen "analysoinut" jotain harjoitusta ja huiskauttanut kädellä jonkin esteen suuntaan, niin Jade on salamana hypännyt paikaltaan sen esteen sekaan. Kun kerran käskettiin...

Tämän viikon torstaina meillä alkoi myös snakuporukan yhteiset treenit Purina Areenalla. Mentiin iltayhdeksäksi paikalle kauheassa tuulessa ja sateen vihmoessa vain todetaksemme, että kaikki esteet ovatkin ulkokentällä eivätkä hallissa. Ou jee. No, koiraihmiset treenaavat vaikka koiranilmalla, joten tehtiin Pekan ohjauksessa yksi Pekan ja Hudsonin tekemä kakkosluokan kisarata ja ei, kun menoksi. Oli itse vähän kuutamolla ja jäätynyt, joten olin auttamatta myöhässä monessa kohtaa rataa, mutta siitä huolimatta Japukka meni mun mielestä ihan kivasti. Rengasta meidän vaan nyt täytyy treenata ihan urakalla, se kun ei onnistunut mun kummaltakaan koiralta. Rampo pääsi vuoroon sen jälkeen, kun Boston ja Rico olivat vähän selvitelleet välejään ja pelkäsin, että Rampolaisen aivokopassa liikkuu vain ja ainoastaan, että miten päästä itsekin katsomaan kuka on kuka. Onneksi olin väärässä. Rassi oli mennä lönkötteli rataa suht verkkaisesti ja oli hyvin lauhkeana eikä sillä ollut mitään karkaamisajatuksia. Hyvä niin.

Aksailu jatkuu ensi viikolla Purinan hallissa ja tavoitteena olisi vierailla Ojangossakin vielä useaan kertaan ennen kuin talvi hyökkää päälle.