Lomaaaaa

Käytiin Jannen kanssa ihan kahdestaan hakemassa vähän D-vitamiinitankkausta aurinkoisemmilta leveysasteilta. Tämä olikin meidän ihka ensimmäinen kunnon kahdenkeskinen loma sen jälkeen, kun Rassi Rassonen muutti saman katon alle. Voinee sanoa, että jo oli aikakin! Tähän mennessä Rassia ei ole viitisinyt jättää kenenkään riesaksi, mutta nyt kun silläkin alkaa jo olla jotain älliä päässä, pystyimme jättämään sen muiden huollettavaksi.

Meidän Partapallerot suuntasivat ensiksi Koirahoitola Juppsguardiin Järvenpäähän. Lähes sydän verta vuotaen jätin ne sinne pieneen kopperoon ja hoitolan isäntäkin vain lohdutti, että eiköhän ne täällä mene...meillä on ollut 20 000 koiraa täällä, että joo...Mun ois vaan tehnyt mieli sanoa, että muttakunteettetajuuuuuu, teillä ei ole ollut yhtään Rassia, niin te ette voi ymmärtää miten erikoislaatuinen yksilö se on :) Tyydyin sitten vaan mutisemaan heipat koirille ja ajelin takaisin kotiin. Oli kyllä äärimmäisen outoa ja surullistakin mennä nukkumaan, kun talo oli niin tyhjä ja hiljainen.

Muutaman päivän hoitolaelämän jälkeen pikkuveljeni Antti kera tyttöystävänsä Emman riensi Helsinkiin pelastamaan Parrat oman katon alle. En nyt ihan tarkkaan tiedä, että mitä siellä hoitolassa oikein on tapahtunut, mutta kovasti he olivat Antilta kyselleet, että tuntevatko ne koirat hänet. Vähän siihen malliin, että uskaltaako niitä antaa Antille ja Emmalle...Jotain villipetomaisuutta siellä lienee ollut ilmassa. Soitin sinne vielä jälkikäteenkin kysyäkseni, että mitä kummaa ne ovat puuhanneet, mutten oikein saanut siltikään selkoa asiasta.

Antin ja Emman kanssa elämä oli sujunut oikein mallikkaasti. Tosin koirien hoito-ohjelappu oli tippunut taskusta heti ensimmäisellä lenkillä ja Rassonen oli vähän näyttänyt hoitotätille ja -setälle, että vaikka hänen kuninkaallinen korkeutensa ei itse aio syödä ruokiaan, niin kenenkään muun ei pidä mennä niihin koskemaan. Jade puolestaan oli majoittunut välittömästi ulko-oven läheisyyteen ja se oli viettänyt koko ajan joko kynnysmatolle kääriytyneenä tai sitten portaikossa tähystämässä ikkunasta ulos. Voi pieni raasu, niin hellyttävä otus. Piippu oli ollut oma nälkäinen itsensä ja se oli myös ottanut mielellään rapsutuksia vastaan...haluamansa ajan. Kun rapsutuskiintiö on täynnä, Pipe päästää "Mmmmäääyyy"-äänen ja tekee selväksi, että nyt kuule riittää. Emma olikin toivonut Pipelle vähän lisää huumorintajua. Luulen kuitenkin, että Piipun huumorintaju kulutettiin loppuun Rassin ensimmäisen vuoden aikana ja sitä ei varmaan ole mahdollista saada enää mistään lisää.

Ihan loman päätteeksi Rassi ja Jade saivat vielä uuden hoitotädin Heinistä, joka vietti meillä viimeisen yön. Rassi oli käyttäytynyt tosi hienosti, vaikka Hupikin oli ollut paikalla. Heini oli saanut Partaolennot jopa syömään! Whipii. Jade oli jatkanut elämäänsä ulko-oven eteen linnoittautuneena :) Vaikkakin Heinin näkeminen oli ilmiselvästi ollut jonkiasteinen helpotus, kun ruokakin oli alkanut maittaa. Ehkä ne laskivat mielessään, että tilanne paranee koko ajan ja kohta voi jo toivoa omia ihmisiä palaavaksi.

Palasimme itse kotiin keskellä yötä ja, kun paiskasimme taksin ovet kiinni, portille asti kuului ihan armoton vahtihaukku. En varmaan ikinä ole kuullut Partojen haukkuvan niin tosissaan. Kai ne ajattelivat, että nyt on pakko pistää parastaan, kun koko talo on niiden vastuulla. Voi kyllä sanoa, että riemu oli ihan rajatonta, kun koiruudet tajusivat kelle ne haukkuivat. Piippukin vaikutti hyvin tyytyväiselle ja puski ja kehräsi kuola valuen. Jadelta varmaan kivi putosi sydämeltä, kun se sai jättää päivystystehtävät ja siirtyä kaikessa rauhassa omalle pedilleen nukkumaan.

Siitä se arki sitten taas lähti.