Jotenkin tämä elämä on mennyt niin kiireiseksi, että ei ehdi enää edes blogia päivittää. Koiruuksien kanssa harrastelut kuitenkin jatkuvat, vaikkei niistä ehdikään kirjoittaa.
Kuvatkin ovat vanhoja räpsyjä, mutta niihin on tyytyminen.
Viime viikon maanantaina meillä oli Rassin kanssa tämän syksyn viimeiset tokotreenit. Teemana oli jälleen kokeenomaiset treenit, joissa jokainen suoritti kolme yksilöliikettä. Rocky-aussi tuli kentälle juuri ennen kuin siirryimme kehääntulotarkastukseen ja Rassin kierrokset nousivat nollasta tuhanteen millisekunnissa. Niinpä se ei todellakaan ollut samaa mieltä mistään tarkastuksista, vaan yritti saada vihakumppaninsa kanssa katsekontaktin päästäkseen ottamaan mittaa toisistaan. Pyysin sitten miestuomariamme antamaan Rassoselle vähän nakkia, että siihen pääsisi käsiksi. Suunnitelma onnistui ja Rassonen otti parit nakit ja tarkastus sujui ihan normaalisti. Siirryimme kaikki riviin sekä luoksepäästävyyttä että paikkamakua varten ja Rassin ja Rockyn välissä oli vain yksi koira. Niinpä Rassi yritti koko ajan kurkkia, että missä se ällöttäväraivostuttavavihattavayounameit-Rocky on. Tiukalla käskytyksellä Rassi kuitenkin pysyi ruodussa, mutta epäilin sen olevan vähän turhan ärtsyssä tilassa luoksepäästävyyttä varten. Niinpä huikkasin tuomarille, että tulee nakkien kanssa paikalle ja luoksepäästävyys sujuikin hyvin. Seuraavana oli vuorossa paikkamakuu missä jätin koiran remmin päähän ja itse jäin ihan lähelle Rockyn läheisyyden takia.
Yksilöliikkeisiin ajattelin testata uutta taktiikkaa - koira autoon ja kentälle vasta juuri ennen omaa suoritusta. Onneksi tuli testattua treeneissä eikä kokeessa. Tuli nimittäin ihan täysin selväksi, että ei toimi. Rassi oli ensinnäkin ihan älytön sählä ja se ei oikein pystynyt keskittymään, kun marssittiin kehään. Sitten tapahtui jotain ihan mystistä. Kun meidän uusi miestuomarimme toimi liikkurina, Rassin pasmat meni ihan sekaisin. Siis ihan maanperusteellisen sekaisin. Ekana oli tarkoitus suorittaa seuraaminen ja, kun Marko kysyi "Onko ohjaaja valmis?", Rassonen käänsi salamannopeasti katseensa Markoon ja loi sinne ihastuneen hämmentyneitä katseita. Minä sitten käskin koiran ottamaan uudellen kontaktin minkä se tekikin...vain mennäkseen ihan sekaisin, kun Marko sanoi "Liikkeelle mars" Siis mun hieno toko-koira lähti kyllä liikkelle ja kulki ihan jopa noin metrin säteellä musta, mutta se kyyläsi Markoa koko seuraamiskuvion läpi. Ihan koko ajan!!! Siis voi tsiisus!! Luoksetulossa Rassi sentään tuli mun luokse, mutta juostessaan vilkuili Markoa!! Ja hyppy...Komennosta "Hyppää", Rampo hyppää esteen yli ja siirtyy toisella puolella estettä Markon viereen seisomaan häntä heiluen ja naama ihastuksesta naurussa. Siis whatta?! Että semmoset treenit. Näihin olikin just kiva päättää kausi, NOT. On nuo nausterit kyllä merkillisiä otuksia, koskaan ei voi tietää miten ne käyttäytyy :) Tästä opimme ainakin sen, että liikkurina täytyy käyttää myös miehiä! Ja ehkä niitä nakkeja ei sittenkään parane viljellä, jos pikkunausterin pää menee sitten ihan sekaisin. Voi pyhä jysäys.
"Hah hah haa, arvatkaapa miten kivaa mulla oli!"
Sunnuntaina oltiin taas hakumetsällä ja suht navakan tuulen ansiosta päästin ensimmäistä kertaa tekemään tuuli-ilmaisuja. Rassonen oli selvästi tohkeissaan jo tullessaan keskilinjalle ja se tiesi mistä oli kyse. Osaan lukea sitä sen verran hyvin, että näin kyllä heti milloin se sai hajun ja sitten vaan koira irti ja maalimiehelle. Koiranlukua on väkisinkin oppinut, kun koko tämän kaksi vuotta on saanut kytätä, että eihän se vaan saa hajua jostain riistasta ja ampaise perään. Täsmälleen oikea-aikaisella kiellolla, kun sen saattaa vielä saada pysähtymään. Rassi teki treeneissä kolme ilmaisua ja sitten oli Jaden vuoro. Kun lähdin kuljettamaan Jadea siksakia kohtia maalimiehen piiloa, meidän Pienikoira oli ihan hämmentynyt ja katseli mua vain koko ajan, että "Kerro mitä mun pitää tehdä. En ymmärrä." Jatkettiin vain kävelyä ja en puhunut mitään. Sitten ihan piilon lähellä Jade sai hajun ja minä pöllö menin antamaan sille vielä "Ukko"-käskyn. Jade ei vielä selvästikään osaa käskyä, joten se pysähtyi niille sijoilleen ja katsoi mua kysyvästi, että anteeksi, enkö saakaan mennä. Sori Lale, pilasin hyvän työn. Kakkosukolla Jade oli taas ihan pihalla ja sai hajun vasta lähellä piiloa. Nyt oli hiljaa ja päästin vain remmistä irti. Kolmannella ukolla Japsu keksi mistä tässä oikein on kyse ja se alkoi itse aktiivisesti etsiä hajua. Haju myös löytyi huomattavasti nopeammin kuin kahdella ekalla ja Pienikoira säntäsi maalimiehelle. Tällä kertaa Jade myös pystyi pitämään mölyt mahassaan, hyvä niin.
Meidän snakuporukan agitreenit jatkuvat koko talven aina torstaisin. Viime viikolla tehtiin jälleen Pekan laatima rata. Varsinkin alku oli semmoista kieputusta, että se sai kyllä ottaa useamman kerran ennen kuin onnistuttiin. Oli kyllä äärettömän raivostuttaavaa huomata, että vaikka Pekka opasti ohjauksessa, niin onnistuin silti tekemään täsmälleen samat ohjausvirheet sekä Jaden että Rassin kanssa. Ja vielä moneen kertaan kummankin kanssa :)
Aksarintamalle kuuluu kuitenkin hyvää ja me saimme aivan maata järisyttävän hyviä uutisia! Päästin Lallerströmin kanssa HSKH:n ryhmään treenamaan! Eilen meillä oli ekat treenit uuden ryhmämme kanssa. Teimme rataa pätkissä ja meidän vuoron päätteeksi kouluttajan kommentit olivat "Hei, sehän menee hyvin!" ja sitten "Kiva nähdä snautseri, joka tekee mitä käsketään eikä keksi omiaan..." Ajattelin vain mielessäni, että odotapa, kun Jaden juoksu alkaa ja tulen tänne Rassin kanssa :) Meidän vuoron jälkeen yksi ryhmäläisistämme tuli sanomaan mulle, että "Mä kyllä todella nostan hattua kaikille, jotka snautsereiden kanssa trenaa." Että tälleen :) Kyllähän sitä välillä tietty itsekin miettii, että oishan niitä kilttejä ja palveluhaluisiakin rotuja ollut valittavana ;) Mutta hei, täytyyhän sitä elämässä olla haastetta, ettei käy elo liian tylsäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti