Loman jälkeisellä viikolla menimme torstaina Purinalle aksailemaan. Treenitauko oli tehnyt ilmeisen hyvää sillä Jade veti ihan sata lasissa menemään. Kai se oli taas pienessä päässään pohtinut, että "jos ne minun omat ihmiset vielä tulevat kotiin, niin sitten kyllä juoksen siellä estekentällä ihan täysiä, että ne olisivat oikein tyytyväisiä eivätkä enää ikinäikinäikinä jättäisi minua yksin!" Lalella oli sen verran hyvä tekemisen meininki, että tein vain lyhyet treenit ja sitten pakkasin tyytyväisenä koirat autoon ja lähdin kotiin. Lomailu ilmiselvästi tekee hyvää - itse kullekin!
Viikonloppuna sitten lähdettiin useammaksi tunniksi Haltialaan Jannen ja koirien kanssa. Meillä oli oikein mukava reissu aurinkoisessa säässä. Parin tunnin samoilun jälkeen Parrat innostuivat pistämään jalalla koreasti ja aloittivat hurjan metsärallin.
Tanner tömisi ja kyllä siinä taas heikompaa hirvitti ralleja katsoessa. Väliin vedettiin vähän vesihuikkaa ja sitten taas jatkettiin.
No, niinhän siinä sitten kävi, että vanha sanonta osoitti paikkansa pitävyytensä - itku pitkästä ilosta. Huomasin yhtäkkiä, että Jadella oli koko oikean etujalan alaosa ihan veressä. Lähempi tarkastelu osoitti, että kannuskynsi oli revennyt kahtia ja roikkui vähintäänkin epämääräisen näköisenä riekaleena jalassa kiinni. Ei muuta kuin nokat kohti kotia ja matkalla soittelin eläinlääkäreille neuvoja. Lopputulos oli se, että maanantaina Jadunen nukutettiin ja koko sarveinen revittiin irti. Nyt Lallero sitten viettää seuraavat kuukaudet kynttä parannellen :(
Potilas vielä tokkurassa.
Ja vähän virkistyneenä. Kuten ilmeestä näkyy, elämä on juuri näyttänyt synkät puolensa.
Jaden pinkki suojaside oli kyllä aika söde. Potilas itse tosin ei tuntunut sitä suuremmin arvostavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti