Koiramainen viikonloppu

Rassin viikonloppu sujui hyvin koiramaisissa merkeissä. Perjantaina kävimme pitkällä lenkillä koiranilmassa ja palasimme kotiin ihan kuin uitettuina koirina. Sää oli mitä mainioin snautseripojan juoksuttamiseen, kun sattuneesta syystä saimme lenkkeillä ihan kaikessa rauhassa. Missään ei näkynyt ristin sielua.

Launtaina lähdettiin edelleen hyvin sateisessa ja myrskyisessä säässä Porvooseen katsomaan snautseri-pinserirotujen pääerikoisnäyttelyä. Rassin sukulaisista paikalla oli Molli-sisko (D.O. Molly Malone), joka voitti junnunartut. Jatkomenestys ei ole vielä tässä vaiheessa selvillä, koska lähdimme Rassosen kanssa kohti kotia Mollin ensimmäisen kehävisiitin jälkeen.

Sunnuntaina suuntasimmekin sitten kohti Pikun mummolaa missä juhlittiin Pikun 1-vuotis synttäreitä!Valitettavasti Selma-airis ei päässytkään paikalle, mutta Rassia ja Pikkua se ei näyttänyt suuremmin häiritsevän.

Pikku näyttää ihmettelevän, että mitä se pässi oikein puskee...eihän sillä ole sarviakaan.

Riekkuminen aiheutti kovaa lämmönnousua ja välillä pitikin vähän vetää henkeä.

Kun Pikku kellahti kyljelleen lepäilemään, Rassi näytti huolehtivaisen puolensa tutkimalla Pikun vointia tarkkaan.

Huolehtiminen oli turhaa ja muutaman sekunnin levon jälkeen Pikku ponnahti taas ylös ja leikki pääsi jatkumaan.

Synttärit eivät olisi synttärit, ellei niihin kuuluisi synttärihatut!

"Ei hitsi, onko sullakin tällänen?!"

"Niiiin tyhmää, revitään nää pois!"

"Nyt irtos, jes!" "Gläähhh, mullakin ihan just"

Tämän jälkeen Pikku lähtikin juoksemaan hattunsa suussa hirveää rallia ympäri pihaa ja yritti samalla haastaa Rassia takaa-ajoon. Rassonen ei ollenkaan saanut leikin juonesta kiinni vaan jäi hölmönä vaanimaan ympäriinsä säntäilevää Pikkua.

Viikolla Rassi kävi tutustumassa agilityn saloihin aloittamalla neljän kerran alkeiskurssin. Itse kurssi vaikuttaa kyllä olevan ihan höpöhöpökurssi, mutta päästäänpä nyt vähän kokeilemaan lajia. Porvoossa tosin Hudsonin ja Bostonin omistajat antoivat kullanarvoisia vinkkejä siitä kuinka lajia voisi mahdollisesti päästä harrastamaan enemmänkin.

Rassi pääsi kokeilemaan keinuakin. Keinusta jäi kirjailmellisesti niin hyvä maku suuhun, että sinne olisi pitänyt päästä heti uudelleen. Rassonen vissiin ajatteli, että kiva, kun näitä makkarajälkiä on täällä hallissakin.

Hyppyäkin tehtiin pari kertaa. Hankaluutena vaan oli hallin pienuus ja luottamuspula koiraan. Kaikki pitivät piskinsä kiinni mikä aiheuttaa vähän haasteita esteiden suorittamiseen.

Tästä päästään toivottavasti jatkamaan. Rassonen ainakin vaikutti ihan innostuneelle. Toisaalta, Rassi kyllä innostuu ihan mistä vaan niin kauan kuin nakkia on tarjolla...