Perjantaina päästiin vihdoin testailemaan telttailua koiruuden kanssa. Uusien lääkkeiden ansiosta Rassi oli voinut koko viikon hyvin ja ruoka oli pysynyt sisällä.
Pakattiin siis auto ja suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Nuuksioon.
Perjantaina patikoitiin vain vajaat viisi kilometriä. Otettiin ihan rauhallisesti Rassosenkin takia ja leiriydyttiin ennen iltakahdeksaa. Rassonen joutui harmikseen olemaan narussa melkein koko ajan, kun en todellakaan halunnut ottaa sitä riskiä, että se löytää taas jonkun ihanan herkullisen kakan ja maha on uudelleen ihan sekaisin.
Teltalle löytyi mukava paikka Holma-Saarijärven rannalta pienestä saaresta. Saareen tuli lopulta kaksi muutakin telttakuntaa yöksi.
Ruoka-aikaan meidän nakusteri paljasti olevansa susi lammasten vaatteissa. Rassin syödessä toisen teltan väki siirtyi läheisellä nuotiopaikalle tekemään ruokaa ja Rassille se ei sopinut ollenkaan. Onhan se nyt vakava uhka, että parinkymmenen metrin päässä kulkee vierasta porukkaa juuri, kun Sir ruokailee. Rassonen päästi kauhean mekkalan ja otti siinä vaiheessa jo tyhjän kuppinsa suuhun. Rassi näytti siltä, että se on valmis taistelemaan (tyhjästä) kupistaan vaikka henkeen ja vereen noita kauheita vihollisia vastaan.:) No, kukaan ei vienyt mitään ruokia ja tyhjä kuppikin meni takaisin rinkkaan odottamaan aamupöperöitä.
Telttaan asettuessa käytiin aluksi pieniä neuvotteluja siitä, että missäs se koiran paikka nyt oikein on. Jannen ja mun mielestä se oli teltan jalkopäässä ja Rassin mielestä Jannen paikalla, mun vieressä. Rassonen istui aluksi ihan nyrpeänä jalkopäässä. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun se on näyttänyt myrtisiltä! Sitten Janne nousi ylös korjaamaan makuupussinsa vetoketjua ja Rassonen huomasi tilaisuutensa tulleen. Se ryntäsi salaman nopeudella Jannen jättämään tyhjään tilaan, mun viereen, teki siihen pienen kerän ja päästi tyytyväiset Rassi-örinät. Ei voinut muuta kuin nauraa! Kävi ihan sääliksi käskeä koiruli pois siitä. Lopulta se jalkopääkin sitten kuitenkin kelpasi.
Nukkuminen sujui kaikkien yllätykseksi enemmän kuin hyvin. Viime kerralla telttailessa minä ja Janne pelättiin niin paljon, että yö meni valvoessa :)) Tällä kertaa nukuttiin kuin tukit. Myös Rassi Retkikoira nukkui superhienosti ja -kiltisti. Havahduin yöllä kerran ja kurkkasin koiraa, joka nukkui ketarat pystyssä. Hauska näky.
Lauantaiaamu alkoi suureksi suruksemme Rassosen pahoinvoinnilla. Käveltiin metsästä takaisin autolle ja lähdettiin kotiin vähän surullisin mielin. Reissu olisi ollut ihan täydellinen ilman tuota uudelleen alkanutta mahavaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti