Juhannus

Laura, Tero, Aada, Emmi ja Jojo tulivat torstaina Helsinkiin juhannuksen viettoon. Yllä onkin uunituore serkuskuva, joka saatiin ottaa kauniissa auringonpaisteessa. Yhteisjuhannus sujui ihan leppoisasti, kunhan erikokoiset koirat pysyivät eri tiloissa. Rassilla, kun on ei-niin mukava tapa tutustua maailmaan pikkuvauvojen tavoin suullaan ja emme mielellään halunneet nähdä pikkukoiria ison koiran kidassa. Piippu taas teki oman ratkaisunsa vieraiden saapuessa ja käytännössä muutti kellariin saman tien, kun se näki pikkukoirien naamat.

Meidän kaksijalkaisten osalta juhannus sujui hyvin perinteisissä merkeissä ruuan, juoman ja saunomisen merkeissä. Ravintoa tuli nautittua sen verran runsaasti, että vannoin olevani syömättä ainakin seuraavan viikon. No, sunnuntai-iltana kuitenkin pidin jo itselleni yhden hengen rääppiäisiä, kun Jannekin lähti työmatkalle. Rassin osalta grilliherkut jäivät tiukan ruokavalion vuoksi väliin, mutta ilmeisesti herkkuja olisi kuitenkin tehnyt kovasti mieli. Sunnuntain iltamässäilyjen jälkeen katsoin, että mikä ihme Rassin naamasta oikein roikkuu...ja sehän oli kuin olikin kautta aikain ensimmäinen kuolajojo mikä tuon koiran naamassa on nähty!

Rassi on syönyt vain kanaa ja riisiä ja niitä onkin saanut olla kokkaamassa ihan jatkuvasti. Janne tuli tuossa viikolla kotiin ja haisteli heti ovelta aivan ihmeissään, että teenkö mä todella ruokaa ja tuli ihan innoissaan keittiöön katsomaan, että mitä mä siellä kokkailen. Pettymys oli tietysti aika raju, kun kerroin, että ruuat on koiralle...En sitten viittinyt edes ehdottaa, että voisin antaa näistä koiran ruuista lohdutukseksi pienet maistiaiset. Meidän isällekin kävi joskus aikoinaan vähän ohraisesti, kun iskä meni syömään jääkaapista koiran ruuat ja sai siitä ihan kamalat huudot. En tiedä onko tuo miesväki hyvin vähään tyytyvää vai onko koirilla vähän turhan hyvät ruuat.

Rassin verikokeiden tulokset pitäisi tulla huomenna. Josko sitten selviäisi, että mikä tuota meidän partanaamaa oikein vaivaa.