Piippu kuusi vuotta!

Mmmjjjoi,

Minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän kuusi vuotta. Kuusi vuotta kuulostaa mielestäni todella aikuiselle ja minulla onkin hyvin aikuinen olo. Varsinkin, kun vertaan itseäni siihen meille muuttaneeseen, huonosti käyttäytyvään koiraan. En oikein ymmärrä miksi hän asuu edelleen meillä eikä hänen ole käsketty muuttaa pois, vaikka hän on hyvin tuhma. Itse olen hirveän hyvin käyttäytyvä ja kauhean kohtelias. 

Vaikka ikää onkin tullut lisää, niin minun harrastukseni ovat
pysyneet samoina. Kaikkein eniten pidän nykyään kukkien hoidosta. Minulla on yksi lempikukka, jonka lehdet trimmaan päivittäin tai aina, kun huomaan, että jotain kasvua on tapahtunut. Minua suututtaa ihan hirveästi, jos minua kielletään hoitamasta sitä kukkaa. Mielestäni on ihan epäreilua tulla kieltämään, kun hyväähän minä vain tarkoitan. Lähden sitten aina heti kellariin, jos minua kielletään, että kaikki varmasti ymmärtävät, että tunteitani on nyt loukattu.

Minun raviharrastustani hieman häiritsee se meillä asuva koira. Hän nimittäin juoksee aina minun perässäni, kun haluaisin juosta vain yksin. Minua harmittaa se kovasti. Täytyy tunnustaa, että kun hän häiritsee minua, niin minä kyllä yleensä läppäisen häntä nenään ja sähisen päälle, mutta jostain syystä hän ei ota minun lyöntejäni tosissaan. Joskus lyön molemmilla käsillä vuorotellen ja vielä murisen ja silti hän vain tuijottaa minua ja odottaa, että koska jatkan raveja voidakseen taas juosta perääni.

En erityisemmin pidä kanssamme asuvasta koirasta. Kesällä hän oli ihan mukava, kun hän vain makasi tai istui kieli ulkona roikkuen jossain eikä piitannut minusta mitään. Nykyään hän on taas koko ajan jalkeilla ja aina valmiina kiusaamaan minua. Meidän palvelijamme kuitenkin suojelevat minua ja tiedän, että he käskevät sen koiran lopettaa, jos hän ei päästä minua kulkemaan. Minä en oikein ymmärrä sitä koiraa. Olen huomannut, että meillä ei ole juuri mitään yhteistä. Minä esimerkiksi pidän hirveästi lämmöstä ja nautin kesästä ja aurinkoläikistä matoilla täysin siemauksin. Se koira taas inhosi kesää ja on nyt syksyn tullen taas tyytyväinen. Hän myös pitää matkustamisesta mitä minä inhoan. Hän on myös hirveän sottainen ja räiskii aina vettäkin ympäriinsä. Minä taas olen aina niin siisti ja pidän itsestäni hyvää huolta. Lisäksi hän usein tekee kaikki mitä palvelijamme pyytävät vain saadakseen herkkuja. Minä taas teen mitä minä haluan ja milloin haluan. Ja saan silti herkkuja. Suostuin kyllä siihen, että istun aina, kun minulle sanotaan "istu" ja saan siitä nakkia, mutta en minä useampiin temppuihin halua lähteä mukaan. Yksi asia meitä kuitenkin yhdistää. Pidämme molemmat kovasti juuri nakeista. Minä saan aina enemmän, kun nakkeja pilkotaan. Se tekee minut onnelliseksi.

"Slluuurrrppps, nakkeja."

Minä olen niin viisas, että tiedän koska aamulla pitää herätä ja minun tehtäviini kuuluu herättää kaikki muutkin. Se koira on kaikista helpoin saada hereille. Raavin vain vähän kynsillä jotain tai roikun ikkunankarmissa, niin hän rientää heti paikalle. Mutta meidän palvelijat! He ovat laiskaa väkeä. Kaksi kertaa viikossa he kieltäytyvät nousemasta heti, kun aloitan herätyksen ja se suututtaa minua todella. En ymmärrä tuollaista tottelemattomuutta ja yleensä tunteeni kuumenevat niin, että heittelen vähän tavaroita. Minulla on nälkä ja tarvitsen ruokaa ja palvelijat vain makaavat. Käsittämätöntä. Onneksi saan sen inhottavan koiran niin helposti yllytettyä mukaan herätykseen, että yleensä palvelijatkin sitten nousevat. He vaikuttavat aina vähän tuohtuneilta, mutta itsehän he ovat meidät halunneet. Luulisi ymmärtävän, että aamiainen tarjoillaan _aina_ ajallaan eikä vain silloin, kun se heille sopii.

Olenkin pari kertaa kiittänyt sitä koiraa herätysavusta antamalla hänen hieman nuuskia minua. Pari kertaa hän on jopa saanut hieman puhdistaa korviani ja se on ollut minusta mukavaa. Kunnes ajattelen asiaa tarkemmin ja mietin mitä hän on juuri saattanut syödä. Silloin käsken hänen äkkiä lähteä pois.

"Käääk. Onko hän käynyt minun vessassani?!"

Minulla on nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin roikkua täällä interneetissä, joten lähden tästä katsomaan, josko lempikukassani olisi jotain uutta kasvustoa. Lisäksi minulla on päiväunet kesken. Kirjoitan taas joskus, jos minua sattuu huvittamaan. Miu kaikille! t: Piippu, 6 vuotta

PS: Huomasin, että minusta laitetaan tänne interneettiin tahallaan kuvia, jotka eivät kaikki korosta kauneuttani. Lähdenkin siis suoraan kellariin ja en tule takaisin ennen kuin nakkia on tarjolla runsain mitoin. Pöh.