VMTL :)

Tämän viikon PK-tottisteluissa ohjelmassa oli seuraamista. Paikalla oli niin paljon koiria, että varsinaista opetusta siellä ei saanut, mutta ainakin häiriötreeniä tuli roppakaupalla. Jotain Rassi teki oikeinkin, kun kouluttaja huikkasi kerran, että ”Hyvä harmaa snautseri” :) Ihmettelin koko treenien ajan, kun Rassonen oli niin hyvinkäyttäytyvä. Se ei edes tempoillut muiden koirien perään kuin ihan muutamia kertoja. Pohdiskelin, että voiko meidän koiruli olla väsyksissä ja tulin siihen tulokseen, että onhan se kaukaa haettua, mutta kai se olisi ainakin teoriassa mahdollista. Totuus paljastui kuitenkin yöllä, kun Rassin piti käydä kahdesti ulkona ruikkimassa. :( Että se siitä hyvästä käytöksestä, se olikin vain mahavaivoja.

Tiistaiaamuna Rassonen vaikutti ihan normaalille, joten jätettiin se yksin ja lähdettiin töihin. Janne tuli iltapäivällä ekana kotiin ja aiheutti mulle lähes sydänhalvauksen soittamalla ja kertomalla, että Rassi ei pääse nousemaan ylös. Se oli myös joutunut tekemään parit ruikelit sisälle. Soittelin eläinlääkäreitä läpi ja kellekään ei saanut aikaa. Eläinsairaalassakin oli joku tauko ja se oli kiinni tunnin verran. Soitin sitten sinne, kun se aukesi ja Rassi lähti päivystykseen. Oli aivan hirveän kauhee nähdä Rampo sellaisessa jamassa, että takajalat eivät kantaneet ollenkaan! Rassi vain nukkui eikä sitä kiinnostanut mikään. Ei mikään. Piippukin huomasi, että ärsyttävä koira on ihan poissa pelistä ja kävi jopa haistelemassa sen tassuja. Diagnoosiksi tuli kuitenkin vain niin kova mahakipu, että koira ei yksinkertaisesti pysty nousemaan tai liikkumaan.

Seuraavana yönä kävin sitten aina kääntämässä Rassin ympäri, kun se alkoi vinkumaan siihen tyyliin, että auttakee. Yhdellä näistä kääntökerroista oli jo havaittavissa pientä normalisoitumista, kun Rassonen alkoikin vaan pitää Rassihyrinää ja olisi halunnut aloittaa pienet purupainit...vaikka ei pystynyt edes itse nousemaan. Aamulla se ei edelleenkään päässyt itse ylös ja jäin sitten kotiin tekemään töitä. Joskus iltapäivällä Rassi sitten yhtäkkiä nousi ylös, hyppäsi sohvalle (!) ja olin sen näköinen, että mitätehtäsmitätehtäsmitätehtäs?? ISO helpotuksen huokaus.

Kipeän koiran lällyttelyt saivat taas kerran aikaan sen, että torstaina Rassosella oli hieman noussut nestettä kupoliin. Kummitätini Liisa ja Kari tulivat meitä ilahduttamaan töiden jälkeen ja Rassi pisti ihan parastaan. Se kävi jopa nyppimässä hampaillaan vieraiden vaatteita tyyliin, että nyt kyllä leikitte mun kaa. Muutenkin se oli sitä mieltä, että tää on nyt Rassi-show ja kaikkien olisi pitänyt keskittyä vain herra koiran paapomiseen. Voi kiesus, että meinasi palaa hihat sen kanssa. Käytiinkin taas kerran hyvin tiukkoja keskusteluja (varmaan vieraiden kauhuksi) siitä, että miten oikein käyttäydytään. Tuloksena "okei, emmä enää"-ilme ehkä sekunniksi ja sitten taas vieraiden kimppuun. Jäähykoppi tulikin taas tutuksi.

Rassi on erityisen onnellinen Liisan ja Karin tuomasta uudesta ruokakupista... ;)

Vielä vieraiden lähdettyäkin Rassi suurin piirtein kiipeili seinille, joten käytiin tekemässä sille jälki nurtsille. Nyt tahti on selkeästi hidastunut ja koiruus menee naama maassa eikä vain yritä juosta täysillä. Tehtiin vielä sisällä vähän kaukokäskyjä ja ruudun kosketusalustan opettelua. Siinä nyt ei tosin kauheasti ollut opettelemista, kun juoni oli koirulille ihan selkeä. 

Perjantaina lääkärin määräämää saikku oli pakko lopettaa ja päästää peto irti. Pari päivää oli käsketty ottaa ihan rauhallisesti, mutta ei siitä mitään tule, kun koira on ihan eri mieltä ja meinaa suorastaan tulla ulos nahoistaan kaiken energiansa kanssa. Käytiin vähän spurttailmessa Mustavuorella Hupin kanssa. Rassi oli todella terve ja ihan täysin oma - todella rasittavan ärsyttävän raivostuttava - itsensä.

Sunnuntaina käytiin Hupin kanssa ageilmassa ja päästettiin vielä koirat pellolle juoksemaan mistä muutama huono kuva ohessa. Mun pitäis kuulemma opetella käyttämään kameraa...mutku emmää millään jaksais...