Mä sain jostain kaapattua itselleni kamalan flunssan ja maanantai-iltana olin sen verran uuvuksissa, että meidän PK-tottisharkat jäivät väliin. Tein kuitenkin Rassoselle lihapullajäljen lähinurtsille ja se meni jo vähän rauhallisemmin kuin sunnuntaina.
Tiistaina Rassonen kävi ihan ylikierroksilla ja niinpä se pääsi elämänsä ensimmäiselle pyörälenkille. Aluksi oli vähän haasteita, kun Rampo yritti saalistaa pyörän eturengasta syöksähtelemällä sitä kohden, mutta kyllähän se piski siitä sitten tokeni, kun tarpeeksi monta kertaa rääkäisi, että tuo ei ole sallittua. Lenkin aikana kävi myös ilmi, että olisi hirveän kätevää, jos pyörässä, jolla lenkitetaan yli-innokasta, vahvaa ja kovapäistä koiraa, olisi jarrut. Sain nykyisen pyöräni, kun olin ala-asteella viidennellä luokalla ja muuten se toimii edelleen ihan ok, mutta jarrut ovat kadonneet jonnekin vuosien varrella. Tästä sitten aiheutui pienoisia hankaluuksia, mutta oman valppauteni ansiosta pääsimme ehjinä takaisin. Käytiin ensin kirjastossa ja kirjastoon menevän tien varrella pomppii joka ikinen kerta orava. Onneksi muistin tämän ja hyppäsin jarruttoman pyöräni selästä hyvissä ajoin. Ja siellähän se kurre sitten taas pomppikin, mutta siitä selvittiin vahingoitta, kun mulla oli jalat tukevasti maassa. Rassi on jo kokenut kirjastokävijä ja tällä kertaa se oli siellä ihan rauhassa ja sillä oli koko ajan neljä jalkaa maassa. Yhtäaikaa. Mahtavaa! Yleensä Rassilla on nimittäin tapana nousta tiskiä vasten kahdelle jalalle vaikka kuinka ennakoisin ja olisin valmiina kieltämään. Hämmästyksekseni kesällä yksi kirjastontädeistä sanoi, että ”Tuolla on taas se koira, josta huomaa, että se on ollut täällä ennenkin, kun se on niin hienosti.” Mun mielestä se ei ole kovin hienoa, että piski esittelee itsensä kirjaston tädeille kera rapaisten tassujen, mutta makuasioista ei voi kiistellä. :)
Keskiviikkoa hallitsi edelleen räkä ja röhä. Lenkillä yritin vain raahautua koiran mukana. Rassonen on ollut ihan raivostuttavan pirteä koko viikon ja se selvästi vain odottaa, että millainen ohjelmanumero sen kävelevästä ohjelmatoimistosta seuraavaksi tipahtaa. Niinpä vastasin sen odotuksiin lähtemällä vielä illalla Hupin ja Heinin kanssa tokoilemaan. Rassi teki hommia ihan hienosti ja jopa maahanmenot toimivat. Auton koiraverkkoon asennettujen lisäosienkin kestävyys tuli todistettua siinä vaiheessa, kun Hupi pääsi lauteille ja Rassi joutui odottamaan autossa. Mölinä kuului pitkän matkan päähän, kun Sir Rassou yrittti taistella itsensä vapauteen auton ankeudesta. Tokoilun jälkeen tein vielä melkein pilkkopimeässä yhden lihapullajäljen ja se meni ihan mukavasti.
Torstainakaan mua ei oikein lenkkeily innostanut, kun nenä oli edelleen ihan tukossa. Sain houkuteltua Annan ja Pikun meidän mukaan Haltialaan missä vierähtikin tunti ihan noin vaan. Piskit paineli pitkin peltoja ja Rassikin oli loppuillan ihan rauhallinen. Wow.
Lauantaina kävin aamulla aivan liian aikaisin ageilemassa ja Rassi toimi kuin ajatus. Ihan käsittämätöntä. Sitten lähdettiin tallille Jannen ja Rassin kanssa. Siellä Rassonen olikin jo taas oma rasittava itsensä ja hönki kaiken mahdollisen ja mahdottoman perään. Tallilta lähdettiin vielä käymään Bodomjärvellä.
Alla Rassonen tutkimassa murhapaikkaa.
Salapoliisin työssä tuli sen verran jano, että partanaama kävi hakemassa vähän virvoiketta.
Ja mitäänhän se ei opi, vaan jälleen kerran mulahti liukkaalta kalliolta veteen...
Tällä kertaa kahlailu ei miellyttänyt, vaan nakusteri juoksi kiireen vilkkaa pois järvestä.
Sunnuntaiaamuna herättiin taas ihan epäinhimilliseen aikaan ja lähdettiin agilitykentällä. Sattuneesta syystä siellä ei ollut taaskaan ketään muita, joten saatiin keskittyä olennaiseen. Rassi oli taas tosi hieno ja teki esteitä ihan itsekseenkin, kun pidin tuumaustaukoa. Aktiivisen viikonlopun jäljiltä Rampo onkin ollut oikein rauhallista seuraa tänään. Mikäs sen mukavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti