Pääsiäisviikolla kävin Rassin kanssa tokoilemassa ohjatusti kahteen eri otteeseen. Keskiviikkona mentiin Heinin ja Hupin kanssa Riitta Jantunen-Korrin yksityistunnille. Katsottiin seuraamista ja noudon alkeita. Rassi toimi muuten ihan suht ok, mutta se ottaa edelleen häiriötä kaikesta mahdollisesta. Sen keskittymiskyky on ajoittain hyvin lähellä nollaa, koska kaikki mahdollinen ja mahdoton pitää aina kyylätä. Rassi on kyllä uteliain koira mitä olen ikinä koskaan nähnyt. Ei ole niin vähäpätöistä asiaa, ettei se herättäisi Rassosen kiinnostusta. Eipä tuo nyt muuten niin haittaa, mutta tokossa se on vähän hankalaa, jos koiran pää pyörii kuin pöllöllä koko ajan. Mun täytyy nyt ottaa tosi tiukkaa kontaktitreeniä kaikissa mahdollisissa paikoissa. Niin. Ja kävihän se paukapää myös muutaman kerran lirauttamassa kentän laidan heinänkorsiin liikkeiden välillä. En kehdannut rääkäistä sille riittävällä raivolla Riitan läsnä ollessa ja sellainen perus ”Hyi hyi, ei saa” oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Eli myös tuo liikkeiden väli pitää saada kuntoon. Rassonen nimittäin olettaa, että palkan jälkeen voi vaan häipyä paikalta, kun homma on kerran suoritettu...mutta, kun ei se ihan niin mene.
Rassi astui orapihlajanpiikkiin keskiviikkona juuri ennen kuin olimme lähdössä tokoilemaan. Se päästi niin kovan rääkäisyn, että ehdin ihan tosissani pelästyä, että nyt meni silmä puhki…Onneksi piikki oli vain tassussa ja sain sen kokonaisena ulos. Heti, kun piikki oli ulkona, Rassonen oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, joten latasin sen autoon ja lähdimme treeneihin. Treenin jälkeen Rampo ja Hupi vielä leikkivät vähän aikaa metsässä ja jalassa ei huomannut mitään ongelmaa. Sitten aivan yhtäkkiä, vasta torstai-iltana Rassin jalka oli niin kipeä, että se vaan läähätti ja roikotti jalkaa ilmassa. Menin sitten tutkimaan sitä ja heti, kun hipaisin jalkaan Rassonen ulahti kuin olisi veitsellä pistetty ja mä tietysti säikähdin sitä ääntä ja päästin jalan irti. Sen jälkeen siihen jalkaan sitten ei olisi saanut koskea enää ollenkaan. Tein omatekoisen sideharsokuonokopan ja istuin koiran päällä lattialla, että pystyin edes vähän saamaan käsitystä siitä, että mikä siinä jalassa oikein on tilanne. Rassi tuntui olevan ihan 100 prosenttisen varma, että se kuolee siihen tuskaan minkä mun tutkimus sille aiheuttaa. En mä kuitenkaan nähnyt mitään siellä tassussa, joten annoin Rampolle yhden kipulääkkeen, joita se sai silloin, kun se edellisen kerran astui orapihlajanpiikkiin toissa jouluna. Ja kas vain, jalka parani TAAS sillä yhdellä kipulääkkeellä. Viimeksi se meni ihan samoin. En ymmärrä.
Perjantai-iltana mentiin sitten HSKH:n tokon vapaatreeneihin ottamaan paikkamakuuta. Tehtiin pari makoilua ja ne meni hyvin. En tosin mennyt ihan täyttä matkaa, kun Rassonen näytti pelottavan valppaalle. Ekan makuun aikana viereisellä kentällä meni koira agilityputkeen kauhella "rätinällä", mutta mun piski pysyi silti aloillaan erinomaisesti, jesh. Yritin ottaa myös seuraamista liikkurin kanssa, mutta lopetin sen ekan kymmenen metrin jälkeen, kun Rassi ei pystynyt yhtään keskittymään. Se oli vaan taas ihan tohkeissaan uudesta kentästä ja vieressä treenaavista agiliitäjistä. Ei ollut toivoakaan saada sitä mun kanssa samalle planeetalle, joten jätin homman siihen. Rassi pitää kyllä paikkansa hyvin, mutta kontaktia ei. Katseltiin hetki muiden suorituksia ja mentiin sitten itsekin agilitykentälle. Tein noin kymmenen esteen radan ja sen Sir Rassou sitten vetikin muutamaan kertaan todella hyvällä sykkeellä. Sit vaan superkehut, koiruus autoon ja takaisin kotiin pääsiäisen viettoon.
Lauantaina Antti teki meille välilaskun palatessaan Brysselistä kotimaan kamaralle. Nautiskeltiin ulkona koko loppuviikonloppu aivan mahtavista keleistä. Chillailitiin aurinkotuoleissa joka päivä ja koiruudet saivat olla mukana menossa vuorotellen. Jade tosin otti sen verran nokkiinsa muurahaisenpistosta, että se kipitti takaisin kellarin sohvalle ja mulkoili mua sieltä siihen malliin, että hänen arvonsa ei sieltä enää ulos tule niin kauan kuin niitä kamalia ötököitä on siellä pihalla. No, sehän tarkoitti vain lisää ulkoiluvuoroja Rassille, mikä sopi herralle erinomaisesti.
"Tässä se muurahainen minua pisti."
"Ai mitäkö mieltä minä olen muurahaisista? No, sitä mieltä, että ne ovat typeriä typeriä typeriä. Aaarrgghh."
Meidän pääsiäisviikonloppu oli lähes täydellinen, kun ehdittiin tehdä niin paljon kaikenlaista. Koiruudet sai treeniä, ihmiset omia huvituksia ja bonuksena saatiin nauttia aivan upeista keleistä. Lisää tällaisia viiikonloppuja, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti