Viime viikon maanantaina Hupi ja Heini tulivat hakemaan meitä ja lähdettiin kimppakyydillä Järvenpäähän Emmi Rainetojan agilitytunnille. Seuroihin pääsy on enemmän kuin kiven alla, niin päädyttiin Heinin kanssa keräämään lantit kasaan ja panostamaan yksityistunteihin. Urpo ja Tosiurpo saivat ennen lähtöä peuhata hetken meidän pihassa, joten Herra Tosiurpo olikin sitten viritetty mukavasti oikeaan mielentilaan, kun lähdettiin ajamaan…NOT. Onneksi Rassonen ehti vähän palautua siinä puolen tunnin ajomatkan aikana, ettei tarvinnut viedä sitä ihan silmät päässä seisovana ja kieli maassa roikkuen uudelle opelle nähtäväksi. Kentän laidalla Rassi joutui häkkiin mistä se EI tykännyt. Mun usko meidän kangashäkin toimivuuteen rapisi sitä mukaan, kun Rassonen yritti taistella tietänsä ulos metallihäkin sisuksista.
Meidän ekasta tunnista iso osa kului jutusteluun ja suunnitteluun. Ehdittiin kuitenkin tekemään keppejä ja Rassi teki ne ”helpolta” puolelta todella hienosti. Siis kertakaikkisen upeasti. ”Vaikea” puoli sitten tökki ihan kunnolla, kun en itse osaa tehdä keppejä väärinpäin ja pilasin Rassosenkin tekemisen. Täytyy kuivaharjoitella tota hommaa. Ihan loppuun otettiin leikkimistreeniä. Rassia ei leikkiminen suuremmin kiinnostanut, kun oli taas uusi kenttä ja Hupikin oli siellä ja ja ja…Urhoollisesti yritin saada Partanaamaa kuitenkin innostumaan ja juoksin Emmin käskyttämänä kyyryssä lelu kädessä kenttää edestakaisin. Muutaman spurtin jälkeen luulin, että kuolema korjaa. Ei muuten ole ihan helppoa juosta niin, että lelu raahaa maata ja samaan aikaan hihkua koiralle ja mennä niin lujaa kuin kintuista lähtee. Mulla oli kauhea verenmaku suussa vielä pitkään tuon session jälkeen. Ehkä pieni kunnonkohotus olisi paikallaan…Meidän jälkeen treenaamaan olikin tulossa tuttua porukkaa, kun Pekka ja Eveliina saapuivat paikalla Hudsonin ja Bostonin kanssa. Pieni on maailma ja silleen. Käytiin Hupin ja Rassin kanssa vielä lähimetsässä vähän palloilemassa ja Rassi saa tuosta metsäkeikasta täydet 10 pistettä. Rampo ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä nätisti Hupin kanssa. Se yritti nylkätä max kolme kertaa ja lopetti heti käskystä. Ou jee.
Tiistaina mentiin sitten HSKH:n treeneihin. Ekana vuorossa oli Japu-Liisa, joka osallistui näyttelyharkkoihin. Jade kyllä katseli mua sen näköisenä, että mikä tää juttu nyt on…aika tylsäääää. Jade on niin hauska, kun se osaa tehdä sellaisia tosi syyllistäviä ilmeitä. Rassi ei ikinä katso mua silleen, että ”mihin sä oot mut tuonut, mentäis vaan kotiin kahdestaan”-ilmeillä. Jade taas on ihan mestari luomaan muhun sellasia surumielisen syyllistäviä mulkaisuja. Yritin pitää Jaden treenit iloisina ja sehän on helppoa, kun vilauttelee vähän herkkuja Pikkurouvan nenän edessä. Jade sai erityiskehut juoksemisesta, meni kuulemma tosi hyvin. Seisottamisessakinhan se on tositosi helppo, mitä nyt välillä yrittää kurkkia mua ja tehdä niitä ”mennään kotiin, joooko”-katseita.
Japun jälkeen Rassi pääsi omiin toko-treeneihinsä. Otin sen mukaan heti alusta asti, vaikka tiesin, että näin ekalla kerralla, ensin on tarkoitus vain jutella ja käydä läpi kesän tavoitteita. Rampo sai roikkua mukana opettelemassa odottamista…ja siinähän sillä riittääkin oppimista. Pitkän jutustelun ja Rassin totaalipitkästymisen jälkeen tehtiin pari paikkamakuuta missä ei ollut ongelmia. Tein myös vähän seuraamista ja Rassi meni tosi hyvin. Sitten vielä vähän perusasentotreeniä ja sen jälkeen ihan jäätyneenä kotiin. Auton mittarissa asteita oli huikeat kolme ja mulla ei tietenkään ollut edes hanskoja, kun ”nythän on toukokuu”. Voi kiesus, että mä olin jäässä.
Keskiviikkona Anna ja Pikku pyysivät lenkille juuri sopivasti, kun tulin tallilta kotiin. Olin ratsastanut sen verran kevyesti, että jaksoin lähteä saman tien Partojen kanssa moikkaamaan Pikkua. Viiletettiin Haltialassa tunnin verran ja Pikulla ja Rassilla näytti olevan todella hauskaa :)
Perjantaina käytiin Janne kanssa vähän kuvailemassa koiruuksia ja "joku" kävi jättämässä allekirjoituksensa keltaisen nesteen muodossa Jannen kallisarvoiseen kameralaukkuun sillä aikaa, kun Jannen kanssa oltiin selin laukkuun ja katsottiin kamerasta aiemmin räpsittyjä otoksia. Alla olevassa kuvassa taustalla näkyvällä hahmolla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa....Kesti taas vähän aikaa puhua Janne ympäri ja saada arvoisa KePo vakuuttuneeksi, että sehän oli itse asiassa tosi hassu juttu ja voidaan vaikka nauraa sille yhdessä. Hoh hoh hoo, eikös oo hassua?! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti