Tällä viikolla on alkanut pikkuhiljaa vähän tympiä nämä meidän erikoisjärjestelyt ja viikolla tuntui, että olisi oikeastaan aika hemmetin mukavaa, jos tuo Jaden juoksu pikkuhiljaa loppuisi. Kerroin töissä näistä meidän asumisjärjestelyistä ja yksi työkavereistani sitten sanoikin, että "Teidän molempien täytyy todella tykätä koirista." Juuh, kieltämättä nämä kaikki sompailut kuulostavat koirattoman korvaan kohtuullisen hankalalta. Juoksun loppumisesta ei tosin ollut viikolla merkkiäkään, päin vastoin. Jade piti mua selvästi erittäin potentiaalisena poikaystäväehdokkaana ja suurin piirtein räpsytteli ripsiään joka kerta, kun olin viittä metriä lähempänä arvon pikkurouvaa. Jade tuntui katselevan mua sen näköisenä, että etkö nyt tajua miten kaunis mä olen, tee nyt jotain, äläkä siinä vaan toljota.
Keskiviikkona käytiin Tolosen Nealla kampaajalla ja Jadesta tuli aivan superihq. En ole vielä tavannut ketään immeistä kuka ei ottaisi Jadea omakseen tuosta vaan ja Neakin sanoi heti, että hänkin voisi ottaa tuollaisen koiran. Mun piti viedä äkkiä Japsu autoon, ettei sitä vaan kukaan ryöstä ;) Japuli on niin helppo, ihana ja kauniskin vielä.
Perjantaina alkoi sitten jo olla vähän sellainen meininki, että Japuttaja olisi palautumassa vähän normaalimpaan mielentilaan eikä se enää katsellut mua sillä silmällä. Lenkilläkin se muuntui takaisin omaksi itsekseen, eli olisi mielellään sanonut pari valittua sanaa kaikille nelijalkaisille vastaantulijoille, jos vaan olisi annettu lupa. Lupaa ei tullut, niin se tyytyi pitämään sellaista tukahdutettua märinää.
Lauantaina, kun Janne oli kaupoilla, mulla tuli yhtäkkiä mieleen "Bitch-suihke", josta olin kuullut ja soitin Jannelle, että jos hän suinkin kehtaa, niin voisiko arvon KePo käydä Mustissa ja Mirrissä kysäisemässä, että löytyykö suihketta. KePo suorittikin urheasti tehtävän ja tuli suihkeen kanssa kotiin.
Tänään sitten Japu pääsi ensin suihkuun, sitten Bitch-suihkeesta ilma sakeaksi.....ja.....suuri hetki koitti....Jampo ja Rampo tapasivat toisensa ihan nenätysten. Melkein siinä meillä Jannen kanssa silmänurkat kostuivat, kun partanaamat olivat niin kauhean iloissaan nähdessään toisensa ihan livenä. Jadekaan ei kälättänyt Rassille yhtään vaan sinkoili edestakaisin ihan äänettömänä. Alkuun Rassi oli remmissä, mutta kun homma näytti toimivan niin hyvin, niin päästettiin parrat ilakoimaan ihan vapaana. Jonkun aikaa temmellettyään Jade kuitenkin alkoi näyttää vähän huolestuttavan kiinnostuneelta pojastaan ja poikahan on aina valmiina kuin partiolainen, joten tässä vaiheessa sitten otettiin koirat takaisin remmiin.
Suuri ja mahtava Lale
Äidin hali
Päivän mittaan käytiin kahteen otteeseen kunnon lenkillä ja koirat olivat vuorotellen irti. Kaikki meni hienosti, eikä Rassikaan ollut mitenkään superkiinnostunut Japsusta muuta kuin vaan kaverina :) Aamupäivän lenkillä, Rassonen kävi joessa vähän viilentelemässä ja tuli sieltä asiaankuuluvasti ihan villinä pois. Jaden olisi niiiiiin tehnyt mieli vähän löylyttää lastansa ja Rassin olisi niiiiin tehnyt mieli saada pienet satikudit äidiltään.
Tästä tuijotuksesta olisi lähtenyt kunnon juoksut, mutta kun ei kuitenkaan uskallettu päästää kaksikkoa vielä irti...kaiken varalta. Märkä mörrimöykky oikealla on Rassi, joka muuten pääsi parturiin lenkin jälkeen ja sain siistittyä ja nypittyä sen loppuun.
"Karkaa nyt, pliiis. Juostais, joooooo!"
Päivän toisen lenkin jälkeen otettiin Jadekin yläkertaan ja tällä hetkellä kumpikin koiruus nukkuu hyvin tyytyväisen näköisenä. Rassi tosin on varmuuden vuoksi oman porttinsa takana, mutta ollaan kuitenkin kaikki samassa kerroksessa, jee. Huomenna Jade tosin saa kyllä vielä mennä päiväksi kellariin lukkojen taakse, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ole ohi. Aivan mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti