Kiire, kiire, kiiiiireeeeee

Miten koko ajan voi olla näin kiire?! Ihan kamalaa. Elämä on ollut yhtä kylppäriremppaa ja koirien kanssa puuhailua. Tuntuu, että ei ehdi tehdä yhtään mitään muuta. Yksi ilta tosin löysin itseni Ojangosta treenikentältä talkoista ja mietin siinä rikkaruohoja nyhtäessäni, että koskakohan sitä ehtisi nyppiä rikkaruohot ihan omalta pihalta...No, mitäpä sitä ei tekisi saadaakseen talveksi treenipaikan.

Ollaan taas käyty Emmillä ageilemassa. Ohjelmassa on ollut takaaleikkausta ja valssia. Rassonen on mennyt tosi hyvin ja Japukka on myös kirmaillut kovalla sykkeellä. Yllättävästi Rassosenkin saa kääntymään, kun vain opettelee ohjaamaan. Jade taas saa harjoitella mielumminkin irtoamista - se, kun on vähän liiankin hankasti mussa kiinni.

Tuossapa kai ne tärkeimmät treenikuulumiset. Ja ehkä senkin nyt voisi mainita, että kävin Jaden kanssa cacib-jahdissa Ruåtsin maalla. Ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi kiirettä muutenkin, niin lähdinpä sitten viime perjantaina kohti Pohjanmaata, sieltä lauantaiaamuksi Vaasaan ja Vaasasta...ta da dad da daa...Gällivareen.

Hypättiin siis Kirsi-kasvattajan asuntoauton kyytiin ja mukaan lähti myös Staffan (Argenta's Falstaff Fakir). Matkaa oli paljon, mutta se sujui hyvässä seurassa oikein rattoisasti. Pysähdyttiin Oulussa vähän ruokailemaan ja saimme siinä samalla hyvän muistuksen Suomen kesäsään arvaamattomuudesta. Jätettiin nimittäin auton kattoluukku auki ja kuinkas sattuikaan, niin meidän lounastaessa alkoi ihan armoton vesisade ja autossa oli vähän kosteaa, kun tultiin takaisin. Saatiin vielä käydä ostamassa sadetakitkin ennen kuin kannatti edes yrittää päästä takaisin autolle. Vettä tuli ihan kunnolla.

Ja eipä se vesisade ihan tuohon yhteen kuuroon jäänyt...vaan sitähän tuli. Ja tuli. Ja tuli. Oltiin illalla jo hyvissä ajoin Jälliksen leirintäalueella ja ilta sujuikin rattoisasti koiria (ja vähän itseämmekin) huoltaessa. Minä olin ihan rättipoikkiväsynyt raskaasta viikosta, joten nukuin suht hyvin koko yön vaikka ihan meidän auton viereisellä lasten leikkialueella mellasti joku todella mukava ruåtsalaisseurue, joka jaksoi jutskailla koko yön. Pälätys loppui vasta, kun vesisade alkoi kello 06. Kirsi kävi jossain välissä karjaisemassa seurueelle, että "Gå nån annanstans, jag vill sova!", mutta eipä tuosta mitään mainittavaa apua ollut. Mä vain kuuntelin, että aijaa, nyt joku nainen kävi vihdoin sanomassa niille jotain. Olin niin unenpöpperössä, että en edes tajunnut, että se "joku nainen" oli Kirsi :) Herättiinkin sitten sateiseen aamuun enenmmän tai vähemmän väsyneinä.

Ei muuta kuin tavarat kasaan ja kohti näyttelyaluetta. Meinasin oikeasti lentää peffalleni, kun avattiin luettelo. Kymmenen koiraa Suomesta ja mukana myös Eveliinan ja Pekan Boston :) Mä, kun olin ihan sata varma, että kukaan muu (kuin minä) ei ole niin hullu, että lähtisi pääkaupunkiseudulta asti Ruotsin Lappiin. Siellähän me sitten kuitenkin nökötettiin vierekkäin kehän laidalla :D

Tässä vaiheessa naamalla on vielä typerä, toiveikas virne. Mun asu kertonee jotain lämpötilasta. Päälläni on nimittäin suurin piirtein kaikki vaatteet mitä mulla oli mukana.

Kovia koiria oli paikalla, kun tuomarikin totesi, että "very high quality today". Jade liikkui hyvin verrattuna Tallinnan helteeseen. Mä itse olin jotenkin ihan kuutamolla, kun oli niin kylmäkin, että juostessa oli jalatkin ihan puutuneet ja seisottaminenkin meni jotenkin ihan haahuillessa. Vettä tuli enemmän tai vähemmän koko ajan. Niin, pitää kai tässä vielä kertoa lopputulos. Jade oli PN4 ja Staffan PU3 vara-sertillä. Ei siis saatu niitä cacibeja, jos se jäi jotenkin epäselväksi. Että sellanen keikka.

Saatiinhan me arvostelukin. Se meni näin.
"Vahva, kompakti. Hyvä eturinta. Hyvä karva. Tyypillinen pää. Hyvä säkä, vahva selkä. Täydelliset kulmaukset. Riittävä eturinta. Oikeanlainen etuosa. Liikkuu vapaasti."

Mä olen vähän liikaa ollut noissa toko- ja agilitytreeneissä missä jätetään aina kunnon hajurako, ettei häiritä toisia koirakoita. En ole vielä ihan sisäistänyt sitä, että näyttelyissä pitää (?!) olla samassa läjässä muiden kanssa...se ikään kuin käy ilmi tästä kuvasta. Meirän Lale kipittää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään :)

Kotimatka tultiin rivakasti ja lähdin ajamaan Vaasasta kohti kotia jo iltakymmeneltä. Jossain noin 100 kilometriä Tampereelta sain kiinni kymmenien autojen letkan. Vähän aikaa siinä sai pohtia, että mikäs juttu tämä nyt on, kunnes tajusin, että Provinssistahan nämä taitavat olla tulossa. Tilanteen teki ongelmalliseksi se, että se letka ajoi 100km/h aluella vain 80...Hermohan siinä meni ja ohitin ja ohitin ja ohitin ja ohitin, kunnes oli enää pari autoa jäljellä ja näin, että niiden edessä tie oli vapaa. Vihdoin!! Silloin mun perään ampaisi joku toinenkin auto ja ajattelin, että onkohan se pirulainen siviilipoliisiauto, joka mittailee mun nopeutta. Jatkoin kuitenkin viimeistenkin autojen ohi ja se toinen auto tuli perässä. Vähän siinä jänskätti, että mikähän tämä kuvio oikein on. Hetki sitten huristeltiin peräkanaa, kunnes mutkan takaa paljastui pari poliisiautoa ja poliisisetä, joka viittoi mut tien sivuun. Ensin yritin tiristää pari kyyneltä ja mietin selityksiä huonosta näyttelymenestyksestä yhdistettynä jumalattoman pitkään matkaan ja sitten ehdin miettiä, että kuinkahan paljon tämä nyt sitten maksaa, kääk. Pysäytin auton ja paniikissa avasin vahingossa takaikkunan :) Pokkana takaikkuna kiinni ja etulasi auki. Komea, nuori polliisi vain tokaisi, että "Joo, tää puhalluttaminen on vähän helpompaa, jos hoidetaan se tästä etulasista". Musta tuli ulos vain jotain epämääräistä hihitystä ja päänsisäisesti tanssin ripaskaa onnesta. Nollat tauluun ja matka jatkui :D Kotona oltiin kahden aikaan yöllä ja aamulla lompsin töihin. Kaipa tämän reissun voisi tiivistää Seppo Rätyä mukaellen "Ruotsi on p***a maa" ;))