Viikolla treenattiin taas agia ja tokoa ja oltiin Heinin kanssa aikeissa mennä Ojankoon myös torstaina vapaapäivän kunniaksi vähän agiliitelemään. Siellä oli kuitenkin kisat käynnissä, joten päätettiin sitten lähteä Sipooseen lenkkeilemään ja uittamaan koiria. Sillä reissulla tuli sitten ihan virallisesti todistettua, että Rassi ei osaa uida. Ei ossoo ei. Laitetaan tähän nyt aiheeseen liityvä kuvatus viime kesältä, missä näkyy hyvin Rassin omituinen "uinti"tyyli.
Heiteltiin keppejä koirille rantaveteen ja nehän hakivatkin niitä ihan kaasu pohjassa. Jade tosin tyytyi katselemaan rannalta nuoriso-osaston melskaamista. Jadullehan on ihan kauhistus kastella edes varpaitaan! Jossain vaiheessa vedessä oli jo useampiakin keppejä, joita nuoriso ei ollut käynyt hakemassa, kunnes Rassi Rassonen yhtäkkiä keksi, että hänpä riuskana poikana käy hakemassa ne kauemmas ajautuneet kepit. Niinpä Sir Rassou lähti kauhomaan hyvin omintakeisella tyylillään kohti keppejä. Mutta. Jos koira on pystysuorassa asennossa ja etutassut kauhovat veden pinnalla, jokainen voi hyvin helposti päätellä, että sillä konstilla kepit lipuvat yhä kauemmas ja kauemmas. Aluksi meitä vähän nauratti tuo Rassin touhu. Siinä vaiheessa, kun se päätti kääntyä ympäri huomatessaan tilanteen toivottomuuden ja jäi pärskimään ihan paikoilleen homma alkoi saada vähän vakavampia sävyjä. Rassonen ui ja ui, mutta kun liike suuntautuu suoraan ylöspäin, niin homma ikään kuin seisoo paikoillaan, ihan kirjaimellisesti. Sitten, kun koiruuden nenäkin alkoi olla jo kohtisuoraan ylöspäin ja näkyi, että sehän tappelee ihan tosissaan uppoamista vastaan, meikäläinen repäisi kengät jalasta ja syöksyi vaatteet päällä apuun. Lammessa oli niin syvää, että mullakaan ei yltäneet jalat pohjaan vaan uin huonolla uimataidollani Rassin luokse ja sain siitä sen verran otetta, että riuhtaisin sitä niskakarvoista myöskin veteen kiirehtineen Heinin suuntaan. Heini sai sitten Rassista uuden otteen ja työnsi sen edelleen kohti rantaa. Niinpä se vihdoin pääsi pois vedestä. Voin sanoa, että kylläpäs tärisytti tuon jälkeen. En tiedä olisinko saanut Rassia yksin sieltä vedestä edes pois! En muista milloin olisin viimeksi uinut Suomen vesissä, joten tulipa sekin homma taas hoidettua ja talviturkki heitettyä. Mun mielestä vesi on aina ihan liian kylmää, mutta nyt sen lämpötilaa ei edes huomannut. Ja kuten arvata saattaa, Rassille ei jäänyt mitään kammoa asiasta, vaan se lutrasi ihan normaalisti rannassa sen aikaa, että kuivattiin vähän litimärkiä vaatteitamme......ja tämän päivän agittelun jälkeen se pulahti uppeluksiin likaiseen ojaan Hupin kanssa. Mitä tästä siis opimme. No, Rassi ei oppinut mitään. Minä opin, että ei se vesi niiiin kauhean kylmää olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti