Jade kehissä

Viime keskiviikkona oltiin taas Emmillä treenailemassa agilityä. Otin tällä kertaa vain Jaden mukaan, kun keli oli sen verran lämmin, että kokemuksesta tiedän, että Rassonen ei viitsi paljon eväänsä liikauttaa sellaisessa kelissä. No, tekeehän se mitä käsketään, mutta mielummin menen koiran kanssa, joka tekee mitä käsketään – ilomielin. Toisekseen yhdistelmä yksi käsi, Hupin läsnäolo ja yli-innokas Sonni ei kauheasti houkutellut. Tähän, kun lisää vielä Jaden ärhentelyt Hupille, niin soppa olisi ollut valmis. Tokihan se onkin Hupin syy, että Rassi yrittää sen selkään non-stop. Ihan aiheestahan Jade siitä Hupi-raukalle ”valittaa”. Jep jep.

Treenien aiheena oli irtoaminen ja saada koira hakemaan esteitä itse. Tehtiin erilaisia variaatioita siten, että hyppyjen jälkeen oli aina viimeisenä putki, jonka päässä palkka. Ihan vikassa harjoituksessa hypyt olivat u:n muotoisessa kaaressa ja se kaari piti vetää kokonaan vaan eteen-käskyttämällä. Alkukaaressa sai ohjata kädellä, mutta loppu piti tehdä niin, että koiraa vain käskytettin eteen ja sen piti itse osata hakea esteet vaikkeivat ne ihan suorassa linjassa olleetkaan. Jade oli niin hieno ja innoissaan, että antaisin sille pisteitä 11, jos asteikko olisi 1-10 ;) Hupille menisi ehdottomasti samat pisteet :) Jäi tosi hyvä mieli treeneistä ja luulen, että meillä kaikilla oli aikas mukavaa.

Torstaina ei taaskaan päästy hakumetsään, kun Jade kävi Nealla kaunistautumassa. Perjantaina sitten lähdettiin Jaden kanssa Linda Linella kohti Tallinnaa. Mä olin joskus alkukesästä buukanut lautat ja hotellit vain meille kahdelle…tietysti tietämättä, että nyt pitäisikin pärjätä vain yhdellä kädellä. Nyt oli myöhäistä saada miesväkeä mukaan, kun lautat olivat täyteen buukattuja. Niinpä suoritin todellisen ihmeteon ja tungin koko viikonlopun kamat yhteen reppuun. Kenkiäkin oli vain yhdet. Siis yhdet – ne, jotka oli jalassa! Pahinta oli tietty roudata sitä linnoitusta mihin mahtuu sekä Rassi että Jade. En vain saanut mistään siihen hätään pienempää häkkiä lainaan, joten ei auttanut itku markkinoilla.

Janne ja Rassi heittivät meidät satamaan ja mä astelin check-iniin. Siellä sitten mulle ystävällisesti kerrottiin, että jo laivaan mennessään koiralla täytyy olla joko kuonokoppa tai sen täytyy olla häkissä. Siis jo siinä matkalla sinne laivan sisälle. Meinasin lentää pepulleni…onneksi en kuitenkaan, ettei mennyt toinenkin käsi rikkipoikki. Selitin sitten vaan, että ei ole kuonokoppaa ja en todellakaan voi kantaa tuota häkkiä laivan sisälle, helouuuu. No, tämä check-in lady sitten sanoi, että mun täytyy pyytää jotain miehiä kantamaan se :D Siinä vaiheessa vaan sanoin, että joo okei, sopii ja ajattelin mielessäni, että in your dreams. Kangashäkkiähän oiskin tosi helppo kanniskella sinne sun tänne… Varausta tehdessä mulle oli nimenomaan sanottu, että koira pitää olla häkissä tai sillä pitää olla kuonokoppa siellä laivassa, ei matkalla sinne. No, kun laivaan alkoi päästä sisälle, niin sama rumba alkoi siinä lipun tarkastusportilla. Päästiin kuitenkin portista läpi, kun lupasin laittaa koiran HETI häkkiin, kun päästään sisälle. Näinhän mä olin sen alun perin ajatellutkin. Olin kyllä varautunut ehdottamaan, että teippaan Jaden suun kiinni, et jos se menisi kuonokopasta :D Onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä. Se Linda Linen paatti vaan oli suunnilleen saman kokoinen kuin meidän ukin vene ;) ja, kun päästiin sisälle joka ikinen paikka oli ihan täynnä tavaraa. Kysyin kolmelta eri henkilökunnan jäseneltä, että mihin mä laitan tän häkin ja, kun kaikki vain viittoivat eri suuntiin, niin mulla meinasi vähän loppua into sompailla enää lisää siellä ryysiksessä. Koko ajan piti kuitenkin vielä vahtia, ettei kukaan linttaa Jadea tai sen tassuja tai häntää tai tai tai. Niinpä mä sit vaan menin jonkun pelikoneen viereen istumaan, käskin Jaden siihen viereen maata, otin esiin Hesarin ja aloin lukea.

Niin mikä koira, ei mulla ole mitään koiraa :)

Mehän ollaan Lalen kanssa jo melkein paikallisia tuolla Tallinnassa, niin päätin ottaa kokeneena Tallinnan kävijänä ;)) LindaLinen bussin keskustaan. Olin fiksuna printannut Google mapsista kartat ja päättänyt unohtaa ajatuksen navigaattorista, koska ajattelin sillä tavalla välttää Vilnan kohtalon…väärin meni. Jäin bussista pois ihan oikealla pysäkillä ja aloin tallustaa kohti hotellia, jonka piti olla ihan parinsadan metrin päässä. Niin, siis piti olla. Käveltiin Jaden kanssa edestakaisin ihan huuli pyöreänä ja sitten alkoi taas ”vähän ärsyttää”. Seuraavana oli vuorossa raivopäinen soitto kotiin Jannelle ja double chekkaus kotikoneelta, mutta ihan samaan kohtaan se kartta edelleen näytti hotellin sijainnin, aarrgghh. Soitto hotelliin, että missä helkutissa te oikein olette ja ohjeistukseksi tuli kävellä puolisen kilometriä takaisin siihen suuntaan mistä oltiin tultukin. Kyllä hiki virtasi ja olkapää huusi hoosiannaa, kun sahattiin niitä katuja edestakaisin sen pirun häkin kanssa. Tässä vaiheessa varmaan voisi kysyä, että mikset ottanut taksia. Niinpä. Hyvä kysymys. Kai se oli vain tätä todella järkevää pohojalaasta "ei tartte auttaa"-asennetta...Löytyi se hotelli sitten lopulta ja päästiin unten maille…huoneeseen, joka tuoksui aivan ihanasti homeelle :/ Jade sai taas reissun kunniaksi nukkua sängyssä ja kylläpä se olikin pollean näköinen.

Aamulla päivä uus. Päätin kävellä näyttelypaikalle, kun mietin, että saadaan siinä kivasti samalla aamulenkki heitettyä. Tämä osuus menikin tosi hyvin ja oltiin hyvissä ajoin portilla. Sitten vaan tarpeelliset paperit esiin….mutta mutta…katsos vaan Jaden passi jäi hotellille! Ai montako kirosanaa pääsi? Aika monta. Ei muuta kuin taksiin ja takaisin sinne hotlalle. Nyt Kirsi, koiran omistaja, silmät kiinni ;) Jouduin jättämään Jaden sinne taksiin, kun juoksin ylös hotellille hakemaan sen pirun passin. Ihan vähän jännitti, että onko taksi ja koira vielä kadulla, kun tulen takaisin. Katsoin kyllä taksin numeron, kun poistuin, mutta kyllähän mä aikamoisessa lirissä olisin silti ollut, jos se tyyppi olisi häipynyt…Onneksi näin ei käynyt ja kurvattiin takaisin Kalevi stadiumille. Sitten vain sisälle ja tässä vaiheessa tajusin, että hain sen passin ihan turhaan. Eihän siellä kukaan niitä rokotuksia edes tarkasta, jos ei itse varta vasten änge sitä todistusta katsottavaksi…voi elämän karut kävyt.

Meirän leiri. Saatiin isosta teltasta hyvä varjo meille. Sain varjopaikan vaihtokauppana siitä, että lupasin vahtia ison teltan tavaroita :)

Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen päästiin kehäänkin asti. Jade oli mun mielestä tosi skarppi ja iloisella tuulella. Tänään se ei kuitenkaan riittänyt ja Espanjan Maite Gonzalbo Lorenzo ei Jadesta innostunut sen iloisesta esiintymisestä huolimatta. Arvostelu: good head, the ears a bit too much lateral, nice topline, good body, good angulation, very good quality of coat, very good movement. Ei siinä mitään, lähdettin misseilyn jälkeen kaupungille ja käytiin vähän terdellä ja muuten vaan tallustelemassa. Vähän oli tylsää ilman ihmisseuraa, vaikka Jade niin ihq onkin.

Tyylsäää, mennään jo hotellille.

Sunnuntaina tallattiin taas Kaleville. Keli oli lämmin ja aurinkoinen. Tuomarina oli Dodo Sandahl Ruåtsista. Jade oli musta taas mukavan pirteä vaikka aurinko paistoikin kuumasti. Tuomari tutki koirat aika tarkkaan ja vaikutti närkästyneelle, kun koirien juostessa kehäsihteeri kiekui kitarisat pitkällä, että saa juosta vain puolen kehän verran, käyttäytykää (vielä suomeksi :)). Ilmeisesti tarkoitus oli säästää aikaa…? Arvostelu kuului näin: strong, feminine head, exellent topline, deep body - needs more volume, lovely coat & color &  trim, moves ok. Hmmmmm...nyt en kyllä ihan ole joka kohdasta samaa mieltä, mutta kauneus on katsojan silmässä…tai jotain. Jaden sijoitus VAL3, PN4. Paras narttu luokan sijoittuneet jäi pönöttämään paikoilleen ja mä tajusin vasta hetken kuluttua, että ai jaaaa meitä kuvataan. Tuli varmaan hienoja kuvia Jadesta, kun muut posetti kympillä ja Jappe oli ihan relax. Kävin sitten ite ihan pikkasen hitaalla koko viikonlopun :)

Paluumatka sujui mukavasti ja laivakin oli vähän isompi ja modernimpi kuin se perjantain paatti. Tallinnan päässä kukaan ei vinkunut mistään kuonokopista tai häkeistä, joten käskin Jaden vaan penkkien taakse makoilemaan ja siellä se veteli tyytyväisen näköisenä sikeitä koko 1,5 tunnin ajan. Mä istuin taas koko matkan lattialla, että Rouva Lellipentu saa nukkua suojaisessa paikassa ilman pelkoa, että joku astuu sen päälle.

Jade tosi hankalana terminaalissa. ;) Matkusta nyt tommosen kanssa, kun se on niin kova temppuilemaan ;))

Olin itsekin vissiin reissusta vähän väsynyt (tai edelleen muuten vain pihalla)... Nimittäin kun päästiin Helsingin päässä satamaan ja astuttiin etuovesta ulos parkkikselle, meidän ”kimppuun” rynni yhtäkkiä joku koira, jonka jonkun sekunnin murto-osan jälkeen tunnistin snautseriksi ja ihmettelin, että on se prkl, kun joku päästää koiransa meihin kiinni ja olin jo mylvimässä, että vie nyt helkuttiin se rakki. Sitten vasta tajusin, että oho, se onkin mun oma koira =) Janne ja Rassi olivat tulleet hakemaan naisväen kotiin.

Noin vain tuli sekin reissu heitettyä. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi...