Viimeisellä lomaviikolla kelit muuttuivat vähän koiraystävällisemmiksi ja meidän Parratkin jaksoivat tehdä muutakin kuin makoilla. Käytiin alkuviikosta Ojangossa spurttailemassa agilitykentällä.
Jadella on kaunis hyppytyyli ja tässä se liitelee ihan oikean maksikorkuisen aidan yli ilman mitään ongelmaa.
Rassi onkin sitten vähän...ööhhh...erilainen. Mitäköhän tässäkin tapahtuu...
Edelleen Rampolainen myös loikkii ihan liian suuria pomppuja turhaan. Takaaleikkauksessa ohjaaja on ajautunut hieman lähelle aitaa ja koiruutta...
Rassikin kokeili joitain maksikorkuisia aitoja, mutta se tuli suurinpiirtein joka toisesta ali ja joka toisesta yli. Muutenkin sen asenne oli vähän evvk, joten se sai sitten huilia kentän laidalla, kun vetelin ratoja Jaden kanssa. Rassi menee agia tosi hyvin, kunhan se vaan sattuu oikealle tuulelle. Näitä agilitysuopeita-mielentiloja vaan esiintyy sen verran ennalta-arvaamattomasti, että olen nyt tuuminut jättäväni Rassin aksailut viileämmille keleille ja päättänyt panostaa yhteistyöhön Lalen kanssa. Rassi hoitakoon PK-puolen lajit ja Lallero saa ageilla. Jade onkin ollut nyt ihan superhyvä ja supertopakka, kun se pääsi lievästä valeraskaudestaan eroon.
Otettiin rengastakin pitkästä aikaa ja ainakin ilmeestä päätellen Jaduli keskittyi ihan tosissaan :)
Saatiin seuraa myös Hupista, joka veti isolla sykkeellä, tuttuun tapaansa :)
Nyt, kun Jade on taas siinä mielentilassa, että kaahailu maistuu, niin Parrat ovat lähes parin kuukauden tauon jälkeen aloittaneet uudet juoksutreenit. Pieni Koira on monesti juoksujen alulle paneva voima ja sitten mennään niin, että hippulat vinkuu ja tanner tömisee.
Rassonen painaa edellä.
Ehkä maailman kivointa. t: Rassi
Jos äippä ei olekaan ihan takamuksessa kiinni, täytyy alkaa huolissaan kurkkia, että missä se äipyli oikein menee.
Tätä rallia sitte jatketaa läkähtymiseen asti. Ja pienen jäähdyttelyn jälkeen sitä jatketaan joen toisella rannalla.
Tämän hengästyttävän harrastuksen lisäksi Rassonen kävi tältä erää viimeisissä jälkitreeneissä. Tehtiin nurmelle kulmia ja Ramposella ei ollut niissä mitään ongelmia. Nyt olisi tarkoitus jatkaa kulmien tekoa itseksemme ja pidentää jälkeä entisestään. Toivottavasti päästään taas ryhmätreeneihin keväällä. Torstaina oltiin myös hakumetsällä toista kertaa. Ekan kerran jälkeen tulikin vähän taukoa kaikkien lomareissujen takia. Hyvin meidän Rampo silti meni. Eka maalimies otettiin niin, että Rassi näki piiloon menemisen ja kolme muuta tehtiin haamuilla. Rassilla etsi joka ukon tosi reippaalla laukalla ja sillä ei ollut mitään ongelmia vaikka kakkosukko oli tosi vaikea ja kouluttajakin jo vähän hermona, että nyt meni liian vaikeaan piiloon, ihan liian kauas. Snautserin sinnikkyys palkittiin ja vaikkei piilo ihan ilmeinen ollutkaan ja koiruuden piti mennä myös ison kukkulan yli, Ramponen löysi ukon (tai paremminkin tädin) ihan alta aikayksikön. Hiano hakumiäs! Rassin ainoa ongelma hakumetsällä on se, että se ei millään malttaisi tulla maalimiesten kanssa metsästä ohjaajan luo keskilinjalle, vaan sen pitäisi päästä heti pissailemaan koko metsä täyteen "Rassi was here"-signeerauksiaan. Kaikki herkut ovat ihan yhdentekeviä, kun metsän ihanat tuoksut leijuvat nenuun ja suorastaan vaativat jättämään käyntikortteja joka puskan juurelle.
Näissä nenälajeissa Rassi ei ole vielä koskaan luovuttanut tai jättänyt hommia kesken vaikka se olisi joutunut ongelmiin. Se hoitaa homman ihan satavarmasti aina loppuun asti. Lienee siis ihan perusteltua keskittyä nenäilemään sen kanssa ja aksailemaan med Jaduliisa. Tämä varmaan sopii koirillekin.
Hakumetsältä kotiin tullessa soitin Jannelle aiemmin sovitusti, että laitahan ruokaa tulelle, ollaan tulossa kotiin. Mua nauratti ihan kauheasti, kun Janne vastasi, että "Joo, menee pieni hetki just nyt ei pysty. Meillä on Jaden kanssa peli kesken." Olinkin ihmetellyt, että mikä se kolina siellä taustalla oli...Jade hakkasi dog smartia ja Janne sai sen kuulostamaan jotenkin tosi tärkeälle :)
Kävi muuten ilmi, että mökillä käyty uimakoulu ei tuonut muutosta Rassin uimataitoon. Janne kävi taas tässä viikolla onkimassa Rassin joesta, kun siellä se vaan pärski paikoillaan pystysuorassa uppoamaisillaan. Miksi se koira on niin pässi, että se menee sinne veteen aina uudelleen ja uudelleen?! Eikö sillä ole mitään itsesuojeluvaistoa?? Turha tuota kai on edes kysellä, vastaus lienee ilmiselvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti