Tästä johtuen meidän keskiviikkoaamuna alkanut Baltian turnee saikin vähän uusia sävyjä. Ei riittänyt, että koira oli telonut itseään, nyt myös handleri oli rikki. Lähdettiin kuitenkin keskiviikkona aamulautalla kohti Tallinnaa. Tallinnasta sitten lähdettiin painelemaan kohti Riikaa, jonne saavuimme alkuiltapäivästä. Janne sai ajaa koko matkan, kun mä en viitsinyt lähteä sompailemaan käteni kanssa.
Hotelliin asettauduttuamme, nappasimme koirat mukaan ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Rassonen pääsi poseeraamaan miehitysmuseon aukiolla.
Kierreltiin vanhaa kaupunkia ja hotellin viereistä puistoa muutama tunti ja sitten vietiin koirat takaisin hotellille ja lähdettiin ihan kahdestaan syömään. Ihanaa :) Löydettiin ihan törkysen halpa ruokapaikka missä kiskaistiin navat täyteen. Tilattiin myös niin pahaa viiniä, että ihan taatusti opimme läksymme siitä, että ne kuvaukset voisi lukea vähän huolellisemmin....
Seuraavana aamuna kävimme hotellin aulassa tervehtimässä kamalaa lapsipatsasmörköä, jolle Jade murisi edellisenä iltana :)
Tavaroiden pakkaamisen ajan Rassonen oli kaapissa :) Katto ja seinät = perfect.
Sitte suuntana oli Druskininkai Liettuassa. Heti Riikan hotellin pihassa totesimme, että meidän navigaattorista puuttuu jostain mystisestä syystä Liettuan kartat! Siitä se sitten lähti. Saatiin toinen navigaattori toimimaan pienen kikkailun jälkeen, mutta siitä sitten tietysti loppui akku ennen Vilnaa. Meillä ei tietenkään ollut autolaturia mukana... Että olipas kiva mennä Vilnaan ilman minkäänlaista karttaa. Arvatenkin me eksyttiin. Isosti. Välillä soiteltiin apua Hudsonin ja Bostonin isäntäväeltä Eveliinalta ja Pekalta. Sitten taas ajettiin...ohi liittymästä. Yhdessä kohdassa olimme jo ihan oikealla tiellä ja jäljellä oli enää yksi liittymä mistä piti vaihtaa tietä...ja se liittymä oli merkattu sitten sellaisella A4-kokoisella kyltillä missä luki tien numero kärpäsen kakan kokoisella kirjotuksella. Kyltti oli puun oksien takana, noin 20 metriä ennen liittymää tiellä, jonka nopeusrajoitus oli 90km/h. Ja taas mentiin ohi...Tunnelma autossa kiristyi minuutti minuutilta ;) Mä olen tottunut aina ajamaan itse ja kyydissä oleminen on ihan tuskaa. Saati sitten silloin, kun eksytään koko ajan pahemmin ja pahemmin. Lopulta noin 2,5 tunnin pyörimisen jälkeen yhdellä huoltoasemalla oli asiakkaana englantia puhuva mies, joka opasti meidät oikealle tielle, halleluja!
Mun oli tarkoitus pyytää joku muu handlaamaan Jadea, kun oma käsi on tosiaan kipsissä...mutta, kun päästiin vihdoin ja viimein Druskininkaihin, en todellakaan pystynyt soittamaan kellekään handlausapua, kun olin edelleen ihan raivona ja rättiväsynyt. Otin vain koirat ja lähdin niiden kanssa Druskininkain upeisiin puistoihin kävelemään ja palasin melkein kahden tunnin päästä hyvin seesteisessä mielentilassa hotellille. Aamulla vielä koeajoin Jaden ja totesin, että on ehkä vähemmän noloa mennä sen kanssa itse kehään kuin soittaa kaksi tuntia ennen kehää sille handleria. Niinpä uhmasin kokeneempien ja viisaampien neuvoja ja handlasin itse...sorry :)
Olin kuvitellut tuomarin pieneksi, hinteläksi ja harmaantuneeksi mieheksi Slovkiasta, joten kun Josef Mravik asteli kehään, meinasin ihan pelästyä :) Tuomari olikin sellainen ihan kunnon jääkaappipakastin ja aika kaukana mielikuvastani.
Kehäsihteeri oli aika pihalla järjestelyistä, mutta olin itse sen verran skarppina paikalla, että oltiin Jaden kanssa kehässä ensin ihan yksin. Tuomari tykkäsi Japukasta kovasti. Hampaat piti näyttää itse ja saman tien tuli kysymys puuttuvasta etuhampaasta. Selitin kuinka Jappe iski päänsä toisen koirani kanssa yhteen ja hammas katkesi, mutta mulla on kyllä tarvittavat todistukset ja voin näyttää ne. Tuomari sanoi, että ei tarvitse, mutta että mun pitää miettiä tarkkaan mihin ilmotan Jaden, kun kaikissa maissa sellaset todistukset ei kelpaa diipadaapa. Tuomari palasi hammasasiaan vielä kahdesti kehän aikana, että se sitten oli hänelle iso juttu.
Jotain ravinnäköistäkin sain koiruudesta irti, vaikkei helle sen lempijuttuja olekaan. Itse sain paistua neuletakin alla, ettei kipsi heti hyppää tuomarin silmille...Mun mielestä kipsin maisemointi onnistui ihan hyvin, vaikka itse sanonkin :)
Saatiin me sitten vähän vastustakin kehään. Kuvassa valioluokan nartut.
Ja voittajaksi julistettiin Lale Lallerström!! Saaliina Liettuan muotovalion titteli ja Cacib. Kuvassa yksikäsikehut.
Mä tykkäsin tuomarista kovasti, vaikkakin ainoa kohta johon hän koski koiria oli urosten jalkojen väli...hmmm. Tuomari selitti yleisölle koko ajan mitä hän ajattelee koirista.Varmaan näyttelyissä kävisi enemmän yleisöä, jos kaikki tuomarit olisivat yhtä informatiivisia.
Jaden arvostelu: 6 years old, very well built, very good propositions, typical head, correct ears, very good present in the ring.
ROP-kehässä voiton vei Ferdinan Prinze Zandrian "Boston". Valinnan jälkeen tuomari kävi sanomassa mulle, että "You know why". Epätäydellinen hammasrivistö vei meiltä voiton, mutta väliäkö sillä! Saatiin cacib ja Liettuan valion titteli, jee jee! Lisäksi päästiin pois sieltä hornan kattilasta. Lenkitettiin koiria vähän ja vietiin ne sitten ilmastoituun hotellihuoneeseen nukkumaan. Itse lähdettin lounaalle ja kippistelemään hyvälle menestykselle. Sitten käväistiin aqua parkissa missä Janne innostui hurjastelemaan mageissa vesiliukumäissä. Mä jouduin kipsin takia vain ottamaan aurinkoa, syömään jätskiä ja juomaan kylmää olutta. Ei ihan hirveen kauheeta tuokaan :) Launtaina kuultiin, että perjantain ryhmäkehät olivat alkaneet monta tuntia myöhässä ja Boston & co. olivat päässeet hotellille vasta klo 20 aikaan...puuhhh.
Illalla vielä chillailtiin puistossa.
Lauantaina päivä uus...Tällä kertaa tuomarina oli Michael Leonardo Irlannista. Tämä tuomari tutki koirat tarkemmin. Juoksutus meinasi olla mulle vähän raskasta ja jouduin välillä vaihtamaan remmiä oikeaan käteen. No, ei se mitään, hyvin meni :) Jaden arvostelu: Very nice outline. I like the shape & size. Coat of excellent quality & texture, nice head & expression, correct topline, moves well. I'd like a neck a bit stronger & more drive in ??? section
Lopputulos oli kuitenkin sama ja taas pukkasi cacibia ja sertiä. Pisteenä iin päälle saatiin vielä Baltic Winner 2011 - titteli. ROP-tittelin voitti typistetty uros, mutta jälleen olimme vain tyytyväisiä, että pääsimme aloittamaan kotimatkan saman tien. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen (Jaden nenän raapeutuminen verille, katkennut hammas, mun murtunut käsi, reissun päällä totaalieksyminen ja loppusilauksena namipussin katoaminen näyttelypaikalla) menestys maistui todella makealle.
Paluumatka alkoi hyvin iloisissa merkeissä ja maisematkin olivat jotenkin kauniimpia kuin tullessa :) Ajettiin Kaunaksen kautta kohti Riikaa ja sieltä vielä Pärnuun. Töyssyt teissäkin olivat ihan hauskoja eikä risonut yhtään. Pärnuun päästyämme päästimme koiruudet juoksemaan puistoon ja Jade pyöri heti välittömästi siinä itsessään. Ei tuntunut missään. Hyvä palkinto, parempi mieli. :)
Jade Pärnussa palkintojensa kanssa.
Loppuun voisi vielä todeta, että meidän menestys ei tullut ainakaan hyvien välineiden ansiosta.
Muiden leirit
Meidän leiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti