Viime viikon maanantaina alkoi taas HSKH:n tokotreenit pienen kesätauon jälkeen. Jatketaan Rassosen kanssa ryhmässä ALO-koevalmiit. Meidän ryhmälle on varattu aikaa 1,5 tuntia, joten ehdin hyvin ottaa siinä aina loppuun juttuja Jadenkin kanssa. Tehtiin ihan ensimmäisenä paikkamakuut ja oli tietysti ihan typerää multa laittaa Rassi ihan kylmiltään moneksi minuutiksi maahan ilman mitään palkkaa. Fiksumpaa olisi ollut ottaa vain lyhyt makuu ja kunnon palkka. Ei nimittäin olla otettu sitä kertaakaan kesäkuun jälkeen…Rassonen sitten ehti siinä muutaman minuutin aikana ”jahdata” jotain pörriäistä (tosin pysyi maassa), nuuhkia maata, mennä lonkalle (mitä ei ole ikinä tehnyt) ja lopuksi vielä lupsutella sukukalleudet. No, oma moka, se oli liikaa vaadittu pitkän tauon jälkeen. Otin muiden treenien lomassa useammankin makoilun ja ne menivät sitten tosi hyvin.
Meillä oli kaksi koulutusohjaajaa paikalla ja kukin koirakko kävi kummallakin yksitellen toivomansa liikkeen kanssa. Me teimme Rassosen kanssa pelkkää luoksepäästävyyttä ja kehääntulotarkastusta. Kehääntulotarkastuksessa Rassi yleensä ensin haluaisi pompata ”tuomaria” päin ja se liehuu siinä narun päässä aina suht holtittomana. Sitten, kun tuomari kumartuu tutkimaan, niin se ei enää olekaan niin kivaa. Varsinkaan, jos kädessä on esim. paperinpala tai joku muu epäilyttävä instrumentti, joka ilmeisesti muistuttaa vuoden takaisista epämiellyttävistä kokemuksista eläinlääkäriltä. Tehtiin näitä kahta liikettä ihan hissukseen ja Rassosen ehdoilla. Kyllä siitä vielä hyvä tulee…tai ainakin toivossa on hyvä elää.
Keskiviikkona Emmi perui meidän agitreenit, joten mentiin sitten Heinin ja Hupin kanssa käymään Ojangossa. Keli oli taas tosi lämmin, joten otin Rassosen kentälle vasta siinä vaiheessa, kun se näytti ja kuulosti tosi raivostuneelle aidan tolpassa kiinni kökkimiseen. Ja sittenhän se menikin tosi innokkaasti. Sen jälkeen taas takaisin tolppaan kiinni ja sen treenit olivat siinä. Jade ja Hupi pääsivät tekemään vähän enemmänkin ja tehtiin sellaista suht helppoa radanpätkää vähän eri variaatioilla. Ojangosta lähdettiin sitten ajelemaan kohti Tamperetta, jossa Kirsi-kasvattaja oli bernien tuomarikokeessa. Kokeen mentyä läpi, annoin Jaden Kirsille ja Japukka kuskeineen suuntasi kohti Vaasaa. Oli aika outoa mennä nukkumaan, kun yläkerran koiranpediltä puuttui semmoinen pieni söpö kääryle. Iso ronttikin oli vähän hukassa olevan näköinen ilman kaveriaan.
Torstaina Vaasasta kantautui iloisia uutisia, kun Jaden silmät oli peilattu terveiksi. Illalla menimme Rassin kanssa hakutreeneihin. En tiedä mikä piru sille tuli, mutta se asenne oli ihan täysin EVVK :O Just, kun olin kehunut sitä noista sen nenähommista miten hyvin se tekee töitä. Heini ja Hupi olivat samoissa treeneissä ja Heini oli Rassin eka maalimies. Eka ”pisto” olikin tosi hyvä! Tokalle lähtö oli vauhdikas, mutta viimeiset pari metriä Rassi meni ihan lönköttelylaukkaa. Kolmannelle se ei enää olisi jaksanut lähteä ollenkaan vaan yritti vain koko ajan karata pissailemaan…Lähetin sen varmaan ainakin viitisen kertaa ja hakihan se sitten sen kolmannenkin ukon lopulta. Neljäs otettiin sitten vaan ihan juoksuna, johon koira perään ja se meni hyvin ja innokkaasti. Että sellaiset treenit tällä kertaa.
Lauantaina ihmisväellä oli vuorossa ukin 85-vuotis synttärit Kuopiossa. Rassonen jäi kotiin ja sai ensin aamulla seurakseen Lauran ja Teron, jotka tulivat Helsinkiin häihin. Sitten iltapäivällä Hupi, Heini ja Tomi räjäyttivät potin tulemalla hakemaan Rassin lenkille. Jos Heini todella puhuu totta, niin heillä oli ollut mukavaa ja Tomikin oli lupautunut tulemaan joskus uudelleenkin :O Amazing.
Oli kyllä niiiiin orpo olo ilman Lalea. Rassi on ollut ihan hukassa ja etsinyt sitä joka puolelta. Lenkilläkin, kun tultiin niihin kohtiin missä meidän Hurjaparrat yleensä juoksevat hullun juoksuaan, Rassonen tiiraili joka suuntaan ja selvästi odotti, että mistä se Pikku Parta syöksyy takamukseen kiinni. Rassi-parka oli aina ihan pettyneen näköinen, kun se joutui jatkamaan matkaa ihan yksin. Rassi esittikin huolensa siitä, että mitäs nyt, kun latujuoksukausi on kohta taas alkamassa ja äippää ei näy missään?! Miten käy treenien?! Piippukin oli sitä mieltä, että saisi se Pikku Parta jo tulla takaisin, niin Hänen Korkeutensa saisi olla rauhassa Rassin nuuskutteluilta.
Aamu- ja iltapainien aikaan Rassonen on yrittänyt saada mua leikkimään kanssaan pyllistelemällä mulle ihan urakalla. Myös lenkin jälkeisen villiyden aikaan se tulee mun eteen haastamaan mua leikkiin ja olenkin sen pari kertaa yllättänyt tekemällä leikkiasennon takaisin. Täytyy toivoa, että naapurit eivät ole nähneet =) Mua ei vaan kauheasti innosta noi puruleikit, mutta olen ajanut sitä sitten korvaukseksi takaa. Toivon edelleen, että naapurit eivät ole nähneet ;) Kirsi ja (jopa) Jukka (se on aina vakavaa, jos miehetkin sanovat, että onpa kiva koira) vaikuttivat niin ihastuneelle Jadeen, että me oltiin jo ihan paniikissa, että saadaanko me sitä takaisin enää ollenkaan :) Jannekin istui sohvalla silmät kosteina, kun sanoin, että jääköhän Jaksu sille tielleen. ;) Jade on niin ihana, että se kyllä sulattaa kaikkien sydämet.
Sunnuntaina sain vihdoin Rassosenkin siistittyä. Se alkoikin olla jo aikamoinen turjake, mutta päätin nyt ottaa härkää sarvista vaikka yksikätinen edelleen olenkin. Jotain pientä haittaa toisen käden puutteesta taisi olla, kun onnistuin nipaisemaan saksilla Rassia ensin silmäkulmasta ja sitten vielä mahan alta. Ja kyllähän se koiruus rääkäisikin lujaa joka nirhaisusta. Meidän typerät pihaleikit yhdistettyinä noihin siantappokiljaisuihin saivat varmasti naapuruston taas pohtimaan meidän porukan mielenterveyttä ja ehkä jo harkitsemaan soittoa eläinsuojeluvalvojalle...
Last but definitely not least! Sunnuntaina saimme ilouutisia Norjasta. Tromssan KV-näyttelyn ROP-snaku oli Argenta’s Falstaff Fakir eli Kirsin Staffan ja VSP oli Jade! Tämähän tarkoittaa tietenkin sitä, että Jade ihanainen sai sen viimeisen cacibin ja siitä tulee inttivalio! Lisäksi se sai Norjan muotovalion tittelin. JEEEEEE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti