Erkkarissa Porvoossa

Lauantaina suunnattiin nokka kohti Porvoota missä oli snautseri-pinserirotujen erikoisnäyttely. Otin Jannen kuormajuhdaksi mukaan mikä tarkoitti sitä, että myös Rassonen lähti messiin turistireissulle. Vielä alkuviikosta sääennuste lupasi kaatosadetta koko päivälle, mutta onneksi ennuste ehti vaihtua vielä viikon mittaan ja päästiin kisailemaan ihan mukavassa kelissä.

Arvoin vielä paikan päällä, että esitänkö Jaden itse vai olisiko parempi, että Vilma menisi sen kanssa. Päätös syntyi oikeastaan sen jälkeen, kun koirat jäivät Jannen hoteisiin ja mä lähdin näyttämään niiden rokotustodistuksia kansliaan. Jade oli ensin inissyt perään ja hypännyt sitten Jannen syliin ja tunkenut itsensä Jannen kainaloon, selvästi ajatellen ”tää tyyppi asuu siinä samassa talossa, että jos liimaan itseni tähän kiinni ja meen mahdollisimman pieneksi ja huomaamattomaksi, niin kukaan ei voi viedä mua mukanaan mihinkään reissuun”. Tämän kuultuani ajattelin, että on ehkä parempi yrittää esittää Lale itse, ettei se kehässä vaan kyylää, että missä mä oon ja mene ihan lysyksi miettiessään, että ”nyt minut on hylätty tänne ja mihinköhän tästä vielä joudun lähtemään, oijoi ja voi voi”. Tuomari myös juoksutti sen verran vähän, että uskaltauduin senkin vuoksi lauteille.

Tuomarin syynissä

Jaduli oli valionarttujen kakkonen mihin voipi olla ihan tyytyväinen. Paras narttu-luokassa sitä ei sijoitettu, mitä en vieläkään ymmärrä. Ehkä juuri tämän takia käyn mielummin hakkaamassa päätäni seinään muissa kisoissa kuin näyttelyissä – niissä sentään voi jotenkin ymmärtää ”tuomiot” toisin kuin näissä näytelmissä. No joo, elämä on ja silleen…mutta kyllä vieläkin vähän ärsyttää ;)

Tässä valionarttujen neljä parasta. Mollia (D.O. Molly Malone, VAL3) ei enää oikein poseeraus kiinnosta ja kuvan värit ovat vähintään mielenkiintoiset, mutta tällä mennään.

Kasvattajaluokassa esiintyivät Hugo, Jade, Molli ja Masa, joista siis kaksi viimeistä ovat Jaden jälkeläisiä ja Rassosen sisko ja veli.

Tässä meidän kasvis. Masa on jo livahtanut kuvan ulkopuolelle.

Ei vaan, osasivat meidän koirat olla ihan hienostikin. Kas näin.

Niinhän siinä sitten kävi, että oikeus vihdoin voitti ;) ja D.O.-koirat veivät voiton kotiin! Jannen suureksi riemuksi se tietysti tarkoitti sitä, että saimme vielä jäädä odottelemaan isoa kehää missä kisaisimme muiden rotujen parhaita kasvattajia vastaan. Isossa kehässä meinasi jo paniikki iskeä, kun yhden iiisooon kehän ympäri juostuamme tuomari näytti, että lisäälisäää, äääk. Siitäkin selvittiin, kun meidät poimittiin seuraavan kiekan aikana palkintopallille, eli sijoituksena oli BIS4!!! Upeeta, mahtavaa!

Sitten vaan karvakuonot autoon ja kokka kohti kotia. Vähän tuosta jäi ristiriitaiset tunteet - hieno fiilis kasviksen pärjäämisestä ja vähän kökkö maku Lalen sijoittumattomuudesta. Pöh.