Treenikuulumisia

Käväsin tuossa männä viikolla Vaasassa työreissussa yön yli ja meidän kaksi viksua olivat taas vähän pistäneet tuulemaan. Jannen seura ei nimittäin taas ollut kelvannut ollenkaan, vaan mua odotettiin kotiin ihan urakalla – myös läpi yön. Parrat eivät olleet tulleet edes makkariin nukkumaan vaan ne olivat päivystäneet alakerrassa ja kaiken kukkuraksi haukkuneet jokaiselle ulkoa kuuluneelle rasahdukselle. Lopulta joskus aamuneljän aikaan Jannen oli ollut pakko päästää Rassi ulos, kun oli vaikuttanut siltä, että sillä on joku ihan oikea hätä. No, herra oli sitten painellut vain syömään ruohoa (ehkä sillä olikin vähän paha olo) ja sen jälkeen se riemu vasta repesikin, kun Janne ei saanut arvon Herra Koiraa enää takaisin sisälle. Janne oli tietysti hirveän iloinen, kun hän sai metsästää piskiä t-paidassa ja kalsareissa pitkin pihaa keskellä yötä. Kiristys, lahjonta ja uhkaus eivät aiheuttaneet mitään muutosta Rassin käytöksessä, se oli vain kuulemma tehnyt leikkiasentoja ja lähestyttäessä juossut karkuun. Voi päivää. Lopulta Janne oli keksinyt kysyä Rassilta, että missä minä olen ja silloin se oli innostunut ja lähtenyt juoksemaan ihan Jannen ohi ja Janne oli saanut tarrattua karvoista kiinni :D Kyllä osaavat olla kiittämättömiä otuksia! Janne on kuitenkin koko pitkän talven vienyt niitä paljon lenkille, antanut ruokaa, paininut pitkin pituuttaan lattialla, tullut apumieheksi treeneihin ja niin edelleen…ja tässä taas palkka...

Rassin tokotreenit ovat lähteneet menemään tosi kivasti. Saatiin Pirkko Bellaoulta toissaviikolla palautetta: ”Teillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä. Sä kuuntelet näitä opetuksia ja ymmärrät näitä juttuja. Nyt teidän pitää vain treenata”. En tiennyt, että itkeäkö vai ollako tosi iloinen. Päädyin olemaan tosi iloinen, koska oletettavasti tuon kommentin saa vain, jos on jotain toivoa! :) Viime viikon lauantaina käytiin Jenni Ojalan koulutuksessa ja helteestä huolimatta Rassi teki tosi hyvin hommia. Jennin ensikommentti oli, kun hän näki, että tulen treenaamaan snautserin kanssa: ”Aa, snautseri. Ne onkin hauskoja otuksia”. Argh. Aina toi ”hauskoja”, joo varmaan hauskoja yleisölle, mutta kuinka hauskoja ne ovat ohjaajalle, niin se onkin sitten eri asia… ;) Otin seuraamista mistä sain käskyksi lähteä imuttamaan ja ihan nojauttamaan Rassia omaan jalkaan, koska se on liian väljä. Back to basics. Sitten tein kehääntulotarkastusta ja luoksepäästävyyttä, kun paikalla oli reilut sopivasti about kymmenen avustajaa. Niissä ei ollut mitään ongelmia. Jesh! Jenni vain nauroi, että ”No, onpa teillä tosiaan vakava ongelma!” Että kaikki hyvin silläkin rintamalla. Tämän viikon maanantain tokotreeneissa Rassi oli suorastaan liekeissä! Ehkä se oli niin innoissaan, kun sää muuttui helteestä sateiseksi ja lämpöäkin oli huimat 11 astetta. Siellä sateen keskellä se puupää rontti sitten pisti parastaan ja tämän viikon kommentti Pirkolta oli ”Te voitte edetä nyt tosi nopeastikin. Koira on rentoutunut ja motivoitunut.” Ja niinhän se olikin. Laitoin Rassin vielä tahallaan paikkamakuussa ison mustan urosbouvierin viereen ja silti Rampolainen näytti ihan levolliselle. Mahtavata!!! Noh, ensi kerralla tilanne voi tietty olla taas toinen ja kaikki muu kuin työnteko voi olla kiinnostavaa…

Viime viikon sunnuntaina käytiin Ojangossa Heinin ja Hupin kanssa vähän aksailemassa. Heini juoksi pieniä radanpätkiä kolmen koiran kanssa ja minä toimin henkisenä tukena. Rassi ja Jade menivät Heinin matkassa ihan mukisematta. Rassonen sai taas yhden vesiryöpyn päällensä yrittäessään lähteä moikkaamaan Hupia ilman lupaa. Yksi kerta riitti taas ja sen jälkeen Rassi käyttäytyi tosi hienosti Hupin läheisyydessä. Ilma oli helteinen, joten ei tehty kuin lyhyet treenit ja sen jälkeen vietiin vielä koirat juoksemaan lähimetsään. Kotiin viemisinä oli yksi tyytyväinen pieni nausteri, joka näytti nauttivan aksailusta ja yksi tyytyväinen vähän isompi nausteri, joka näytti nauttivan aksailusta, Hupin kanssa metsässä riehumisesta sekä erityisesti siitä mutaojasta, jossa Hupin kanssa oli mukava viilentyä lenkin päätteeksi. Kaupanpäälle saimme autoon ihanan mädäntyneen hajun, joka ei lähtenyt edes suihkussa pois. Ah.

Sunnuntai-iltana lähdettiin vielä hakumetsään Histaan. Rassille tehtiin valmiit neljä ukkoa, joista kolme oli umpipiilossa. Palle Pallukka meni tositosi hyvin ja umpipiilot eivät aiheuttaneet mitään ongelmaa, vaikkei se ollut sellaisia ikinä ennen nähnytkään. Kehuja ropisi rohkeudesta ja alustavarmuudesta, Ramponen oli kuulemma meinannut ihan pokkana tulla alas piiloon ihan pystysuoraa kallionseinää pitkin. Jade oli mulla mukana ja se ei sitten ihan hirveästi ilahtunut, kun Rassi lähti hommiin ja Pikkurouvan piti jäädä yksin autoon odottamaan. Jadesta on tullut ihan treenihullu ja se ei kestä ollenkaan, jos Rassi pääsee tekemään jotain ja se ei. Niinpä se Pikkipiru oli sitten Rassin suorituksen aikana murtautunut pois takakontista ja kirjaimellisesti raadellut takapenkin ja apukuskin puoleisen penkin ihan kauheille naarmuille. Mä en oikein tiedä mitä materiaalia meidän auton penkit ovat, mutta tosi kivat jäljet niihin oli jäänyt…ja Janne tykkää. Treenien päätteeksi otin Rassilla pari luoksepäästävyyttä, ingen problem, ja sitten päästin Jaden ulos autosta. Jaduli juoksi meidän ihmisten juoruillessa semmoiset about kymmenen minuuttia ihan tauotta edestakaisin, kun oli niiiiiiin kivaa päästä pois autosta. Anniina kommentoikin Jadun touhuja hetken katseltuaan, että ”Onpas se eläväinen” :) Eläväisyys ei loppunut metsälenkilläkään – Jadesta näkyi välillä vain hännänpää, välillä ei senkään vertaa, kun se paahtoi menemään varvikossa. Vasta loppumatkasta se tuli mun viereen sen näköisenä, että ”Huh huh, kun on kuuma. Mennäänkö kotiin?” Jenni Ojalaa lainatakseni "Hassu otus" :)

Kuvituksena muutama kuva  yhdeltä tämän viikon iltalenkiltä.