Taas vierähti viikko ja Rassonen on nyt palttiarallaa 45cm korkea. Erityismaininnan ansainnee se, että sain mitattua herran yksin ilman, että siitä tuli suurempaa selkkausta! Selviä aikuistumisen merkkejä ilmassa?! Rassi painoi keskiviikon rokotuskäynnillä 11,7 kiloa. Pöydällä saan Rassin aina seisomaan selkä vähän köyryssä, mutta ohessa siis kuva 16 viikkoa vanhasta pojuliinista.
Rassin mielestä pöydällä on niin kivaa, kun siellä saa herkkuja, että se yrittää aina tunkea sinne kaikin keinoin takaisin. Kuvassa murheellinen pieni koira.
Käytiin eilen Rassin kanssa mustikkametsällä, josta saimme saalista kokonaisen viiden mustikan verran. Kamerakin jäi tietenkin kotiin, joten voinen todeta, että p***a reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Tällä viikolla meillä on asunut niin mukavasti käyttäytyvä snautseri, että saa oikein muistella, että onkos sattunut jotain mainitsemisen arvoista. Aiemmin on ollut armoton runsauden pula siitä, että mistä kaikesta sitä kertoisi. Ehkä suurin järkytys tällä viikolla osui tälle aamulle, kun huomasin yhtäkkiä, että rakkaalta pehmolelultani Vilpuri-ponilta puuttuu häntä! Sain Vilpan mennessäni kitarisaleikkaukseen pikkutyttönä, joten hännän menetys kirpaisi :( Syyllinenkin on löytynyt...ihmettelin eilen, että mitä ihmettä Rassi nyt taas on syönyt, kun papanoiden mukana tuli jotain ihmeellistä narumaista villahöttöä. Onneksi sekin tuli läpi eikä jäänyt mihinkään jumittamaan, mutta silti Vilppa-raukka saa kulkea loppuelämänsä hännättömänä. Nyyh.
Rassin yksi lempparipaikoista pihallamme on kivi, jossa on reikä keskellä. Ainakin hulluuskohtauksen sattuessa kivellä on pakko käydä lipomassa vedet pois reiästä ja voipa siinä joskus chillailla ihan rauhallisissakin merkeissä, kun elämän eliksiirit on livottu naamariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti