Lueskelin tässä aikani kuluksi (tosin vähänhän tässä onkin ollut tuota tekemistä…eh he he) D.O.:n edellisen, L-pentueen, pulinoita foorumilta ja kummasti alkoi usko palautua siitä, että kyllä tuosta meidänkin otuksesta saadaan vielä mallikelpoinen yksilö. Foorumilla joku sanoi palauttaneensa snakunsa 16 kertaa putkeen autoon, kun se hyppäsi sieltä aina omin luvin alas. Tuo 16 kertaa meni varmasti rikki tässä yksi kaunis ilta, kun Rassi yritti hyppiä Antin päälle, kun Antti söi iltapalaa sohvalla istuen. Rassi on ihan uskomattoman sinnikäs! Joka kerta, kun se hyppäsi, koira alas ja torut. Ja tätä siis jatkettiin, kunnes se lopulta uskoi, että Antin päälle ei ole lupaa mennä loikkimaan. Rassi ei ylipäänsä saa edes mennä sohvalle, saati sitten hyppiä ja hyökkäillä jonkun päälle. Olen melko varma, että mua se olisi uskonut nopeammin, mutta halusin antaa Antin hoitaa tilanteen ja seurata hommaa vähän kauempaa, kun Rassi muutenkin vähän yrittää hyppiä Antin silmille. Rassi on muuten ihan tajuttoman kiinnostunut kaikesta missä on, on ollut tai voisi mahdollisesti säilyttää jotain juotavaa. Mistä lie moiset juopon tavat oppinut, mutta se lähes sekoaa, jos näkee jossain lasin, tölkin tai pullon. Öh!? Kyseinen astia/pullo/tölkki pitäisi saada HETI käsittelyyn ja nuoltavaksi! Sinnikkyydestä puheen ollen, kynsien leikkuu sujuu jo huomattavasti paremmin. Nykyään pidän sitä vain sellaisessa kevyehkössä (?) otteessa, josta ei pääse puremaan. Alkuasetelmana kuukausi sitten meillä oli siis sylipaini, niin että lattia jytisi ja hikipisarat sinkoilivat seinille. Leikkaan kynsiä joka viikko ja yleensä kahden tassun jälkeen puremisyritykset hiipuvat ja ajoittaisen Rassiääntelyn (nääärrhyyrryyyrrnaaaarrr) ja pienimuotoisen ’tänne se tassu’-nykimisen lisäksi ei ilmene muuta protestointia.
Remmikävely on sujunut rokotuksen jälkeen paremmin. En tiedä mitä ne oikein siinä pisti, mutta perjantain jälkeen homma lähti pelittämään paremmin. Toisinaan ’lenkki’ on tosi sujunut hyvin, mutta välillä ollaan jääty istuskelemaan siedätyshoitoon puistonpenkille katselemaan ohikulkijoita niin kauaksi, että Rassou on rentoutunut ja sitten vasta ollaan jatkettu matkaa. Tuo remmikävely tuntuukin olevan melkein ainoa missä näkee kuinka se oikein ryhdistäytyy kehuista. Muutoin tuntuu, että Rassi on välillä vähän sitä mieltä, että ’Älä kehu, kyllä mä osaan tän’.
Maanantaina kävimme leikkikoulussa, joka tosin Rassin osalta sujui lähinnä mun sylissä istuen. Että se niistä leikeistä. Paikalla oli reilut 10 koiruutta, joista osa oli käynyt leikkimässä jo aiemmin…ja sen kyllä huomasi, meno oli hurjaa. Ensikertalaiset, Rassi mukaan lukien, lähinnä vain pällistelivät ja kiljuivat kauhusta, kun konkarit lähestyivät leikkiin kutsuen, joten mukaan otettu kamera oli täysin turha. Ohjaaja sanoikin, että ensimmäinen kerta menee yleensä katsellessa ja leikit alkavat vasta muutaman kerran jälkeen. Jossain vaiheessa Rassi kuitenkin huomasi vieressä nököttävän 11,5-viikkoisen mustan pienen käppänätytön ja rakastui palavasti. Se tyttö oli Rassin mielestä NIIN IHANA. Hetken nuuhkuttelun jälkeen sen kanssa olisi ollut kivaa tehdä vähän intiimimpääkin tuttavuutta...you know. Asiaa onneksi helpotti (tai Rassin mielestä vaikeutti) se, että käppis oli niiiin pieni, että se oli Rassia ehkä polven korkeuteen. Lemmenleikit siis jäivät vain pieneksi liehakoinniksi fyysisten rajoitteiden takia. Pikkutyttö vain maata retkotti selällään, kun iso rontti yritti ympärillä hyppien hurmata…
Leikkikouluun lähtiessä tein muuten sellaisen virheen, että menin penkomaan uutta pantaa Rassille sen oman huoneen liukuovikaapeista niin, että herra näki että miten ovi avataan sekä myös mitä kaikkea kivaa roinaa siellä oven takana oli. Tajusin heti, että nyt tuli tehtyä virhe, mutta aikaa ei saa käännettyä takaisin, joten no can do. Unohdin koko asian ja Rassi jäi sitten tänään omaan huoneeseensa siiheksi, kunnes Antti-renki heräsi kellarikerroksesta ja tuli vapauttamaan pikkupiskin. Rassi olikin sitten laittanut tuulemaan…tai paremminkin tuhoamaan. Se oli näppäränä poikana avannut ne kaapin ovet (kun oikein kädestä pitäen näytettiin miten se tehdään) ja kaivanut tavaraa pihalle (kun vielä näytettiin mitä kaikkea kivaa siellä on!). Jostain se oli löytänyt vessapaperirullan ja silpunnut sen ympäri huonetta. Näky oli kuulemma aika komea. No, täytyy ajatella positiivisesti – kaapissa oli esimerkiksi mun lempireppu, mutta tuhottu tavara oli vaan vessapaperia. Jee jee.
Rassi muuten narisee ja hyrisee edelleen hassusti, tosin ei ihan niin paljon kuin tullessaan, nyyh. Mun ehdoton lemppari on sellainen korkea hyrrrrrrrr, joka tulee monesti kyljellään maaten, lelua tuijottaessa. Rassi komentelee muutenkin lelujaan aika railakkailla äännähdyksillä mikä on kyllä tosi hassua kuunneltavaa. Öiset örinät ovat vähentyneet tai sitten niihin on vain tottunut…? Muutama yö sitten heräsin kyllä oikein sellaiseen kunnon karjahdukseen ja säikähdin ihan tajuttomasti. Piippu ja Rassi ovat myös keksineet sellaisen kivan ’leikin’, että ne heräävät vuorotellen aamulla noin 3-5 aikaan ja oikein toisiaan innostaen tepastelevat edestakaisin. Yleensä tilanne päättyy siihen, että Piippu makaa sohvalla ja jakelee iskuja ympärillä pörräävälle Rassille. Tai vaihtoehtoisesti heräämiset sujuvat siten, että Rassi herää 6.30 ja Piippu ei tee elettäkään noustakseen. Vien Rassin ulos asioimaan ja sitten tulemme takasin sisälle nukkumaan. Rassi on juuri nukahtanut uudelleen ja kello 07 Piippu herää ja aloittaa kovaääniset kolistelut = Antakaa ruokaa HETI! Rassihan on salamana pystyssä ja voimme sanoa hyvästit nukkumiselle, sillä siinä vaiheessa on turha toivo, että kumpikaan elukka menisi takaisin unten maille.
Meillä on muuten todella tehokas ja ekologinen sammaleenpoistaja tarjolla palvelukseen. Olen antanut itseni ymmärtää, että joillain on ongelmia sammaleen kanssa, se kun meinaa vallata nurmikolta tilaa. Ei hätää, Rassi hoitaa homman. Sammaleet vain pöllyää ja tarvittaessa Rassonen on myös ihan vapaaehtoinen syömään ne, jos mitään muuta kompostointimahdollisuutta ei lähistöllä ole. Rassiin muuten uppoaa myös punaherukat, jotka on mun mielestä tosi väkeviä. Rassi vaan menee puskan juureen, kita auki, terttu suuhun ja marjat napaan. Ahmatti on tässä ihan viime aikoina myös vihdoin tajunnut, että meillä ihmisilläkin on ruokaa ja, että sitä saattaisi kannattaa yrittää kärkkyä. Edellinen koiruus kerjäsi sen verran mallikkaasti, että Rassin kanssa pidetään tiukka linja. Rassi vaan on niin röyhkeä (tai hölmö), että se yrittää varastaa ruokaa ihan avoimesti. Käppänärouva oli sentään niin hienotunteinen, että se varasti vain salaa, jäämättä kiinni…paitsi kerran, kun se seisoi keittiön pöydällä ja nuoli jauhelihakastiketta suoraan kattilasta. Niin ja sen toisen kerran, kun kaikki kääntyivät yhtäaikaa katsomaan valokuvia läppärin ruudulta ja iskän leivos hävisi sohvapöydältä salaman nopeasti parempiin suihin. Sitten vain viaton ilme naamalle ja kaikkia nauratti. Rouva olikin tuossa vaiheessa jo yli kymmenen, joten ei tarvinnut enää niin nipottaa, kun muutoin se toimi kuin ajatus…vähän toisin kuin tämä nykyinen riiviö. Hitaasti hyvä tulee, niin ne fiksummat sanoo. Sitä siis odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti