Rassi 7kk

Rassi näyttää kieltä kypsässä seitsemän kuukauden iässä.

Rassi oli syönyt toissa viikolla ’sandaloidusta’ kenkäparista sen toisenkin sandaaliksi. En ymmärrä mistä se on ne kengät kaivanut, kun mitään ei ole sen ulottuvilla! Oman huoneensa kaapin ovet se osaa avata, mutta kaappien sisältö on nostettu ylimmälle hyllylle mihin se ei voi yltää. Oletettavasi Rassin täytyy hyppiä kaappia vasten ja sillä keinolla saada tavaraa lattialle..? No, joka tapauksessa, Rambolin maha ei ole kauheasti tykännyt noista kahdesta kengästä ja Rassi tyhjensi itsenään parin tunnin ajan joka tuutista illalla. Päättelin kuitenkin, että ehkä tässä ei ole aihetta paniikkiin, kun yhden tyhjennyssession aikana meidän aidan takana jolkotteli koira ja Rassonen ampaisi aidalle sellaisella vauhdilla, että ripuliroiskeet jäivät vain ilmaan leijumaan, kun koira katosi paikalta. Asiat tärkeysjärjestykseen a’la Rassi.

Ramboli on ollut välillä niin kiltti, että mä olen epäillyt sen sairastavan kaikkia mahdollisia tauteja masennuksesta elohopeamyrkytykseen. Meillä rikkoutui yksi energiansäästölamppu pihalle ja pidin jo elohopeamyrkytystäkin vaihtoehtona, kun koira on kiltti kuin mikä :) Mietin myös, että josko koiruli on masentunut tai, että ehkä se kärsii maanis-depressiivisyydestä. Jotenkin on niin vaikea uskoa, että se voisi olla noin mukava olematta vakavasti sairas. Rassi on jopa maannut lattioilla meidän ollessa kotona. Siis maan-nut. Aiemmin sellaista ei ole tapahtunut, mutta useampia koiraihmisiä konsultoituani mulle on onnistuttu vakuuttamaan, että niin sen kuuluukin maata. Meillä vaan ollaan totuttu ikiliikkujaan, tai paremminkin ikituhoajaan, että tuo makaaminen on ihan ennen näkemätöntä ja todella hämmentävää.

Kolikon kääntöpuoli onkin sitten siinä miten Rassonen käyttäytyy ulkoilessa. Se pikkumulk...siis pikkukullanmuru on täysin kuuroutunut. Kaikki ojanpohjilla ja -pientareilla oleva materia kelpaa syötäväksi ja mun käskyt kaikuvat kuuroille korville. Itsenäisyyspäivän aamuna oikein hävetti, kun piski jäi taas kerran kauas taakse märehtimään jotain (en edes halua tietää mitä) ja päästin lopulta niin eläimellisen karjaisun raivopäissäni, että se ääni jäi kauniisti kaikumaan läheisen kerrostaloalueen sokkeloiseen pihaan. Ja mitä tekee Rassi. Ei mitään. Ei edes kääntynyt muhun päin, vaan jatkoi syömistään siellä muutaman sadan metrin päässä. Tätä ennen olin jo juossut sitä pakoon ja tehnyt kaikki muut temput. Kun ruokailu oli ohi, herra kipitti iloisen näköisenä mut vihdoin kiinni ja oli sen näköinen, että saiskos sitä nakkia nyt, kun tulin näin hienosti luokse. Oli hieman vaikeuksia olla raivoamatta ja sain pakotettua suustani ulos jonkinlaisen 'hyvä poika' murahduksen, mutta en nyt varsinaisesti riemusta ratkennut.

Piippu paheksuu myös Rassin käytöstä, kuten ilmeesta voi lukea ;)


Rassi tuntuu olevan kovapäinen, mutta jollain tasolla kuitenkin herkästi loukkaantuva. Mitä kovemmin me otetaan yhteen, sitä tiukemmin se kettuilee myöhemmin takaisin. Jos yritän opastaa sitä oikealle tielle mahdollisimman kauniilla sanankäänteillä, Rassikin tuntuu toimivan paremmin. Heti, jos saan itku-potku-raivarit ja voluumit nousee turhan koviksi niin Rassonen on seuraavat muutamat tunnit täysin kuuro ja tekee kaikki kielletyt asiat takuuvarmasti. Yritä tuollaisen kanssa sitten elää :) Tiedän kyllä, että koiralla on erinomainen kuulo, mutta hillitse siinä itsesi, kun koira sadannen kerran saman illan aikana repii jotain ja nykyään nuo hampaat ovat sitä luokkaa, että mihin vaan saa reiän muutamalla napakalla puraisulla. Ja repiminen on Rassin mielestä pop!


Piski Piskonen oli muuten päässyt noin vartiksi tuulikaappiin temmeltämään ilman valvontaa ja siinä ajassa se oli ehtinyt syödä Jannen parhaista kengistä toisen nauhan kokonaan ja oman kaulapantansa poikki. Ostin kaulapannan Etelä-Afrikan reissulta, kun sain sinne tekstarin kasvattajalta, että Rassin äippä on isosti kantavana. Olin niin onnessani, että oli pakko rynnätä ostamaan ’tuliaisia’ Rassille, kun tiesi, että siellä meidän Rassi nyt sitten on kasvamassa! Panta maksoi onneksi vain kolmisen euroa, joten taloudellisesti tappio ei ollut suurimmasta päästä. Nyt Rambou on kulkenut käppänän kaulapannassa joka menee ihan kivasti päästä läpi, mutta pois sitä ei saa kuin ankaran työskentelyn jälkeen. Pää tuntuu kasvavan kovaa vauhtia, koska poisotto on ollut joka päivä vaikeampaa…ehkä viikonloppuna ehtisimme kaulapantaostoksille ennen kuin metallinen pikkupanta pitää leikata irti rautasaksilla…