Parturoitu pikkupoika

Kuvassa trimmauksessa käynyt, beigenvärinen hylje.


Tällä viikolla on ollut yöunet vähän vähissä, kun samalle viikolle on osunut Vaasan reissu, jonne lähtö oli pyjamalennolla kello 06.50, pikkujoulut ja Rassin mahanpurut. Ramboli oli syönyt yhden kenkäni sandaalimalliseksi Vaasassa ollessani (ihan siististi se oli operoitu, mutta on kuitenkin sen verran kotikutoisen näköinen, että ei taida olla enää sille kengälle käyttöä) ja maha aloitti taas kerran aamuyöstä elämöinnin. Rampattiin sitten ulkona kaatosateessa useamman kerran ja Rassi oli levoton koko yön. Alla Rassi todistaa osaavansa myös nukkua. Kainalossa on Herra Virtahepo.


Perjantaina suuntasimme parturoitavaksi ja voe tokkiinsa millainen luikero karvan alta löytyi - aikamoisen draaman jälkeen. Mun mielestä Rassista tuli ihan tytön näköinen. Sorry vaan Mr. Matchomies. Raamit ovat kuulemma ihan kohdillaan, mutta täyte puuttuu. Isoisä Jankuunkin (Chivas Grand Calvera) rääpälettä on verrattu...Jankun meriitteihin on "vähän" matkaa, mutta aktiivisuudessa tyttöjen perään Rassi on kuulemma lähes samalla tasolla :) Rassi on tuommoinen hassunhauska koipeliini, joka tuntuu olevan aina hyvällä tuulella.

Rassin mielestä kaikki meille tulevat vieraat ovat ihan mielettömän kivoja. Se saakin lähes aina hulluuskohtauksen vieraiden saapuessa ja juoksee ympäri kämppää takapuoli maata viistäen. Kai me Jannen kanssa ollaan niin tolkuttoman tylsää seuraa, että kaikki uudet ihmiset saavat pään sekaisin. Minkäänlaista vartiointia ei siis tällä rintamalla ole edelleenkään havaittavissa. Rassi varmaan mielummin vahtisi, että vieraat eivät pääse pois kuin, että meille ei pääsisi sisälle. Ulkoa kuuluvat äänet kuitenkin aina välillä kirvoittavat Rassosen haukahtelemaan ja omaa pihaa se vartioi hyvinkin tarmokkaasti.

Viikonlopun aktiviteettien seurauksena lattioillamme on lojunut litteä hylje.


Pikku, Rassin ensimmäinen tyttöystävä, saapui tänään emäntänsä Annan kanssa ilahduttamaan sateista sunnuntaita. Urpoolijat näkivät toisensa piiiiitkästä aikaa, mutta tuntui, että silti leikkejä jatkettiin suoraan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin.


Kuvassa Pikun bravuuri, eli tukeva ote etujalasta ja Rassi on loukussa.

Rassilla on ihmeellinen tapa jäädä vaanimaan Pikkua. Se menee välillä ihan sellaiseen kissamaiseen asentoon ja odottelee Pikun vastavetoa. En tiedä onko se saanut Piipulta vaikutteita vai mistä lie keksinyt moisen tavan.

Huomasin tänään, että olen yhdessä ekoista bloggauksista arvellut Rassin olevan keskimääräistä helpompi pentu tai muiden pennunomistajien liiottelevan hankaluuksiaan kertoessaan pennuistaan. Olen sanaton.