Rassin uusi vuosi sujui hyvin rauhallisissa merkeissä, kuten yllä näkyy. Jäätiin kotiin lapsosen kanssa ihan vain varmistaaksemme, ettei rakettien paukuttelu aiheuta mitään pelästymisiä. Jo aiemmin viikolla tosin saimme osviittaa, että raketit eivät Rassia hetkauta, kun rytinä alkoi jo monta päivää ennen varsinaista h-hetkeä. Aattoiltana tuntui kuin olisimme asuneet sotatantereella klo 18 alkaen. En ole koskaan nähnyt enkä kuullut moista räiskettä. Kyllä siinä rahaa paloi ja ilmakehä saastui, kun ne kaikki rakettimäärät posautettiin taivaalle. Yritin kauhealla vimmalla pitää meidän miesväkeä väkisin hereillä, kun en halunnut astua uudelle vuosikymmenelle yksin, mutta juuri ennen vuodenvaihdetta Rassonen simahti lopullisesti ja Jannekin piti lähes pakottaa ikkunaan katsomaan räiskeen loppuhuipennus.
Perjantaina ja lauantaina olikin pakkasen vuoro paukkua, mutta vetelimme Rassin kanssa silti ihan normaalit lenkit molempina päivinä. Rassia kylmä ei näyttänyt vaivaavan pätkääkään! Ihme piski tuo Rassonen on, kun se ei reilun -20 asteen kylmyydestä huolimatta edes nostellut tassujaan. Ja meillä ei edes ole mitään designer-toppapukua herralle, vaan hän kulkee ihan luojan luomassa asussa.
Piippu menee monesti ihan hypnoottiseen tilaan, kun se haistelee sisälle kannettuja polttopuita. Silloin se ei näe eikä kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu. Lauantaina Rassonen pääsikin hyödyntämään tätä tilannetta ja sai nuuhkittua Pipeä oikein antaumuksella.
Piippu: ”Aaahhh, ihanat puut. Kylläpä haisee hyvälle.”
Rassi: ”Aaaahhhh, ihana pieni korva. Kylläpä haisee hyvälle.”
Piippu: ”Siis mitä hittoa. Mitä tuo urpo tossa kyttää?! Lyönkö vai lähetkö?”
Rassi: ”Nooo, mää vaan, siis mää vaan vähän nuuhkasen. Emmä täs muuta.”
Piippu: ”Nyt lähet, en jaksa sua!”Rassi: ”Höh, älä nyt skitsoo. Oon tässä ihan nätisti.”
Piippu: ”ALA VETÄÄÄÄÄÄ!!”Rassi: ”Okei okei…”
Piippu: "#¤"@£&%¤&¤#"Rassi: "En oikeesti tehny mitään, snif."
Sunnuntaina lähdimme sitten taas Pikun kanssa Haltialaan pakkasesta piittaamatta. Reilun tunnin lenkin ja lumihangessa peuhaamisen jälkeen latasin taas autoon luminaamasnakusterin ja vietimme loppuillan Jannen kanssa sohvalla elokuvia katsoen, kun ikituhoajamme kuorsasi lattialla ihan taju kankaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti