Rassi 8 kk

Taas meni kuukausi ja Rassonen täytti perjantaina jo kahdeksan kuukautta! Pönötysharjoituksia ei taaskaan tullut tehtyä, joten kun poseerauksen aika tuli mulla oli käsissä rimpuileva snakusterilapsi, joka ei edes harkinnut seisovansa paikallaan. En tiedä mikä siinä on, mutta Rassi taantuu ihan idiootiksi, kun yritän saada sen seisomaan komiasti. Täytyisi varmaan hieman alkaa harjoitella tuota(kin) hommaa, ettei mene ihan tappeluksi joka kerta.

Kun oltiin aikamme taisteltu kuvattavan kanssa melkein 20 asteen pakkasessa, näpit jäässä, oli aika päästä peto irti ja lumileikit pääsivät käyntiin. Säähän oli mitä mahtavin ja lunta todellakin riittää! On hanget korkeat nietokset, kuten alla näkyy. Näin omakotiasujana täytyy todeta, että ei se nyt varsinaisesti haittaisi, vaikka sitä lunta ei enää ihan kauheasti tulisi lisää...Aluksi oli tosi kivaa, kun joka päivä tuprutti lunta, mutta näin kolmen viikon jälkeen alkaa jo vähän pinna välillä kiristyä. No, eipä tule kuraa sisälle koiruuden mukana! Ja Rassikaan ei löydä ulkoa koko aikaa jotain syötävää. Olen kaivanut vain yhden purkan sen suusta koko tänä lumisena aikana. Yhden!!

Rassia ei lumi(kaan) haittaa vaan hangessa voi päästellä lähes samalla vauhdilla kuin auratuillakin alueilla.

Launtaina olimme Rassin kanssa toimitsijoina snakukerhon tokon jatkoryhmän loppukokeessa. Työrupeaman jälkeen siirryimme Hupi seuranamme läheiseen koirapuistoon. Leikkihetki purevassa pakkasessa taisikin olla taas Rassosen viikon kohokohta. Kotona pikkuherra ainakin näytti hyvin väsyneelle, mutta onnelliselle.

Meillä käyvät kaverit ja muut vieraat jaksavat edelleen hämmästellä, että miten me oikein jaksetaan tuota meidän ikiliikkujaa. Ollaan Jannen kanssa oltu ihan hämmästyneitä, kun meidän mielestä Rassin kanssa on alkanut mennä jo ihan hyvin ja se ei ole enää ollenkaan niin rasittava mitä se on pienempänä ollut. Välillä jo pystyy melkein naureskellen muistelemaan niitä kaikkein pahimpia aikoja. Kesällä, kun äiti oli Rassin kanssa kotona pari päivää, kun itse olimme töissä, Rassille piti esimerkiksi jättää kaulapanta valmiiksi päähän, koska jos äiti olisi halunnut käydä pojun kanssa kävelemässä, äiti ei olisi saanut pantaa päästä läpi, kun ipana puri niin hulluna. Sekin teki tiukkaa, että sai remmin tuikattua pantaan kiinni. Muistan kyllä, kun itekin joskus mietin, että työntääköhän tuo elukka ikinä päätänsä nätisti pantaan vai onko se aina sama painitaistelu laittaa se sen päähän. Kyllä se vaan työntää nykyään, että kai tässä nyt JOTAIN kehitystä on tapahtunut :)