Rassi sai viime viikon sunnuntai-iltana lupaamani putkiluun käsittelyynsä ja siitä luusta onkin riittänyt hupia koko viikoksi. Ihan alkuun tunnelma luun ympärillä oli sen verran kireä, että Rassi piti laittaa omaan huoneeseensa syömään sitä, kun pelkäsin, että Piippu on muuten kohta päätä lyhyempi. Piippuhan siis ei todellakaan malttanut pitää luuhun etäisyyttä vaan sitä oli ihan pakko päästä tutkimaan ja se ei oikein sopinut Rassille. Sunnuntaiyönä Rassonen oli ihan levoton ja ilmeisesti vain mietti alakerrassa ollutta luutaan....Eihän sitä tiedä vaikka Nukkumatti olisi käynyt viemässä luun yön pimeinä tunteina! Aamulla se suorastaan ampaisi alas etsimään rakkaan luunsa ja kantoi sen kiireesti piiloon meiltä muilta. Viikon loppua kohden Rassonen on ollut valmis jo jakamaan luunsa meidän kaikkien kanssa muun muassa tunkemalla sitä meidän ihmispolojen syliin. Yök. Perjantaina Rassi sai vielä kaiken kukkuraksi yhden rustoluun, minkä se pisteli napaansa siltä istumalta. Jäljellä ei jäänyt muruakaan...Ai miten niin ahne koira...
Pakkanen on taas paukkunut mukavasti ja viikonloppuna siihen on myös yhdistetty aivan karmea viima. Tämän lisäksi sain nuhan, joten Rassi on käynyt normaalia lyhyemmillä lenkeillä ja silti se on ottanut viikonlopun to-del-la rauhallisesti. En tiedä mikä sitä nyt sitten vaivaa, kun herra vaan löhöilee ja ei sählää mitään sisällä. Ei ymmärrä. Perjantain lenkillä tosin sain pienen palautuksen maan pinnalle, kun koiranen otti ja ampaisi nuuskuttelemaan kauempana lenkkeillyttä koiraa. Pikkasen hävetti, kun itse huudan aina kitarisat pitkällä, jos meidän luo karkaa jonkun koira ja nyt itselle kävi sitten vanhanaikaisesti...Nopeasti Rassi kyllä tuli takaisin, kun juoksin minkä jaloista pääsin vastakkaiseen suuntaan, mutta silti...
Lauantain tokossa Rassilla oli taas teiniangsti päällä. Ihan aluksi se yritti jättää signeerauksensa hallin seinään keltaisen nesteen muodossa ja pois lähtiessä agilityputki meinasi myös saada osumaan. Oli muuten eka kerta, kun herralla oli moisia suunnitelmia... Niin, ja maahanmeno oli taas aivan myrkkyä...tai no, menihän se rakki nakin avulla maahan, mutta ponkaisi sieltä aina samantien ylös. Opemme sanoikin, että ihan kuin sillä olisi jousi minkä voimalla se ponnahtaa aina heti ylös sieltä. Niinpä. Huoh. Käppänäni kanssa teininä treenatessa tuhahtelin aina mielessäni, kun jotkut tyypit sanoivat joka kerta kuinka hienosti heidän koiransa tekevät hommat kotona ja sitten treeneissä ei millään. En voinut uskoa, että he puhuivat totta. Miten se koira nyt ei muka tekisi niitä treeneissä, jos kerran tekee kotona?!?! Nyt uskon teitä...anteeksi vanhat pahat ajatukseni :)
Viikolla otettiin pitkästä aikaa hyppyä pari kertaa meidän "upealla" pahvikyhäelmällä. Hyppy meni aivan loistavasti! Jos oltaisiin tehty hyppyä launtain tokossa, niin Rassi olisi ihan varmasti käynyt vain kusasemassa esteeseen ja siinä olisi ollut meidän suoritus koko komeudessaan.
Rassi todistaa, että oikean korkuinenkin este menisi. Kotona.
Hieno esteemme on kaiken kukkuraksi vino :)
Pipen ja Rambolin yhteiselo jatkuu kuin ennenkin - vaihtelevalla menestyksellä. Jos toinen tutkii tai syö jotain, kohta siellä on kaksi naamaa tutkimassa samaa juttua. Tuossa alla Piippu on löytänyt jotain mielenkiintoista ja Rassi tietenkin menee myös kyselemään, että "Mitäs sulla oikein on siellä?? Näytä mullekin."
Piippu on sitä mieltä, että ensin paikalla olleella on etuajo-oikeus ja myöhemmin tulleet voivat nostaa kytkintä. Rassi harkitsee poistumista...
...mutta ei tietenkään usko varoitusta vaan jää ottamaan iskun vastaan. Luultavasti siitä vain nauttien.
Lauantaina aurinkoi paistoi todella kauniisti, joten Piippu käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja etsi itselleen lämpimän nukkumapaikan. Se löytyikin lämpimän takan vierestä, aurinkoisesta puukorista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti