Elämä on ollut aikamoista matalaliitoa ja puuhailu Rassin kanssa on ollut tällä viikolla minimissään. Pientä lohtua Rassonen tosin sai tiistaina, kun se pääsi peuhaamaan pariksi tunniksi Pikun kanssa. Meno oli taas kovaa ja hanki pöllysi, kun karvakaksikko päästeli menemään. Välillä ei kyllä tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa tuon lumen takia. Meillä oli aikeissa mennä taas joen jäälle koiruuksien kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun me kaikki neljä upposimme lumeen mahaa myöden. Rassia ja Pikkua sekään ei tosin näyttänyt varsinaisesti haittaavan, mutta Annalla ja mulla alkoi pulssi nousta sen verran korkealle rämpimisen seurauksena, että oli pakko yrittää etsiä jotain hieman vähälumisempaa maastoa. Löytyihän sieltä sitten sellainen puolikielletty kävelyreitti, jossa koiratkin pääsivät vähän paremmin liikkumaan, itsestä puhumattakaan.
Rassi on osallistunut tietysti myös lumitöiden tekoon tässä viikolla. Meidän piha alkaa olla niin täynnä lunta, että se ei ole enää edes hauskaa. No, silloin tosin nauroin, kun Janne, pitkä hongankolistaja, kahlasi takapihalla ja lunta oli yläreiteen asti! Ylimpänä kuva takapihan valkeasta vaipasta. Meidän aitakin on lumen takia ehkä puolimetriä korkea tällä hetkellä, mutta onneksi Sir Rassou ei ole lähtenyt tarkistamaan josko lumi olisi valkeampaa siellä toisella puolella. Tuo alati kasvava lumimäärä on jo suurimmaksi osaksi peittänyt Rassin rakkaat ruusupensaatkin. Mun täytyy varmaan alkaa kopistella noita naapurin puskia pois lumesta, että Ramboli saa välipalansa napattua. Aina, kun lähdemme lenkille Rassi ottaa edelleen uskollisesti joka ikinen kerta ruusupuskien ohi kulkiessamme sieltä ainakin yhden marjan herkkupalaksi. Meidän pieni marjamies.
Alla grilli ja penkit...kuten näkyy, eh.
Rassista on alkanut tulla ihan siedettävä asuinkumppani ja se on jopa saanut olla joitain hetkiä yksin koko asunnossa. Tänä aamuna, kun olin itse yläkerrassa ja tajusin yhtäkkiä, että koiraa ei ole näkynyt pitkään aikaan, ryntäsin alas aikeenani juosta kellariin missä oletin Rassin olevan lipomassa kylppärin viemäristä herkkuja. Kurkkasin kuitenkin matkan varrella keittiöön ja siellähän se partanaama olikin Piipun kanssa sulassa sovussa! Sunnuntaina Rassi sai kokeilla koko asunnossa oloa meidän saunomisen ajan. Oltiin aiemmin päivällä käyty ostamassa vaatekaappi, joka vielä makasi aulan lattialla pahvilaatikossa palasina, joten Rassi oli ajatellut auttaa meitä repimällä pahvilaatikon auki. Ihan hyvä työtä, mutta tiedossa taisi olla, että pikkuherran apua ei varsinaisesti oltu pyydetty, kun meidän ollessa lähistöllä avaamisprojektia ei edes yritetty jatkaa. Laatikon ohi pystyi kävelemään ihan välinpitämättömästi…mutta, kun saunan ovi sulkeutui, houkutus kävi liian suureksi.
Rassi on erikoistunut noihin huonekalujen pakkausmateriaalien terrorisointiin. Ennen joulua meille tuli ruokapöytä ja katsoin heti, että näyttääpä se paketti jotenkin pienelle. No, aloin kuitenkin purkaa tuoleja laatikoistaan ja päätin antaa sen pöydän olla. Rassi riemastui pöydän pahvilaatikosta suuresti ja juoksi hullunralliaan kyykyssä sillä 2m x 1m laatikolla sillä seurauksella, että laatikko näyti siltä kuin Saksikäsi-Edward olisi käynyt vierailulla tai joku olisi puukon kanssa purkanut aggressioitaan laatikkoparkaan. Niinhän siinä sitten kävi, että kyseisessä laatikossa olikin jonkun ovi eikä meidän pöytä! Oli hieman noloa antaa se viillellyn näköinen ovilaatikko takaisin. Luulen, että ne meidän "Nnni, ku toi koira juoksi siinä päällä"- selitykset kuulostivat kohtuullisen omituisille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti