Kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) olemme jatkaneet maahanmenon treenaamista. Kun Piippu kuulee yhdenkin Rassin käskysanoista, se on viivana paikalla. Enää ei siis tarvita mitään herkkulautasen esilleottoa, vaan se tietää Rassin "komennot"...ja Piippu todellakin tietää ne paremmin kuin tuo koulutuksen kohtena oleva otus.
Tässä on lähtökohta. Minä sanon: "Rassi sivulle." Saman tien kuuluu jostain "moks", eli Piippu hyppää lattialle nukkumispaikaltaan ja juoksee viivana Rassin ja minun luo. Kuvassa neiti on jo saapunut koulutusalueelle kyttäämään.
Harjoitukset jatkuvat käskyllä "Rassi paikka", sen jälkeen Piipulle heitetään nakki. Nakkia pitää heittää sen verran iso pala, että Piipun sitä syödessä ehtii laittaa Rassosen onnistuneesti maahan ennen kuin Pipe tulee nenään kiinni tutkimaan, että mitä herkkuja Rassi saa. Onneksi kissat syövät hitaammin ja sivistyneemmin kuin koirat...Rassi on alkanut vihdoin osoittaa jotain merkkejä siitä, että sillä saattaisi olla jonkinlainen aavistus siitä mitä maahan-käsky tarkoittaa, joten ehkä tämä suhteellisen epätoivoiselta näyttävä opetushetki kuitenkin tuottaa tuloksia.
Piippu puolestaan paljasti oman pimeän puolensa tiistaina. Laitoin puhtaita pyykkejä kaappiin, mutta yksi pyyhe ja toppi olivat vielä aavistuksen kosteita, joten laitoin ne ruokahuoneeseen tuolille hetkeksi vielä kuivumaan. Piippu sai jostain syystä ihan maanisen kohtauksen ja hieroi itseään mun toppiin, niin että se toppi oli loppujen lopuksi ihan märkä Piipun kuolasta...
"Ai, että kun on ihana. Pusken tähän vähän näääiiin."
"Pidän tästä kyllä ihan kynsillä kiinni, etteivät vaan vie pois."
"No hei, onks nyt ihan pakko kuvata?!"
Rassin lauantain tokosta ei ole paljon lapsille kertomista, joten ei siitä sen enempää. Sen jälkeen kävimme vielä hetken leikkimässä snakuporukan kanssa ja Rassilla oli kauhean hauskaa. No, Rassillahan tuntuu aina olevan kauhean hauskaa. En tiedä miten se voikin olla aina niin hyvällä tuulella.
Tänään lähdettiin taas Pikun kanssa leikkimään ja lenkkeilemään. Sillä reissulla meni reilut 2,5 tuntia, joten lienee mahdollisuuksien rajoissa, että voisin vaikka katsoa jonkin elokuvan tänään ilman jatkuvia keskeytyksiä. Kävin eilen ostamassa Rassille "elokuvaeväät" Murren Murkinasta, mutta niitä luita ei sitten tarvittukaan, kun pikkuherra oli eilen illalla ihan poikki ja kuorsasi tyytyväisenä. Olen kyllä aina tosi huolissani, jos Rassi nukkuu, kun pelkään, että se on vakavasti sairas :) On se vaan edelleen sen verran harvinaista, että meidän koiruus chillaa.
Tässä vielä kuvia tämän päivän leikeistä. Hurjapäiden tapaaminen alkoi sillä, että ne juoksivat rinnettä peräkanaa ylös ja alas kolme kertaa. Tässä kiidetään alas.
Ja täällä kavutaan ylös. Meidän köntys on yllättäen joukon johtajana.
Kun kaikkein suurimmat höyryt on tällä sadistisella, tosin ihan vapaasta tahdosta suoritetulla, ylösalasjuoksulla saatu purettua, voidaan keskittyä itse asiaan eli nyhjäämiseen. Oletettavasti juuri tällainen leikki Rassilla on mielessä, kun se tulee mua iltaisin haastamaan pikku painimatsiin. Kuten arvata saattaa, mua ei kyseinen hevosenleikki suuremmin innosta.
Onpas meillä kivaa!
Pikulla loistava käpälätorjunta nausteri-rontin hyökkäystä vastaan.
Homma jatkuu hampaiden kalisuttelulla, että omistajien verenpaine pysyy riittävän korkeana. Hampaiden kalina saa aikaan pelonsekaisia tuntemuksia siitä, että montakohan hammasta meni poikki ja kumman suusta alkaa kohta suihkuta verivana puhtaalle hangelle.
Sitten voikin taas vetää pienet spurtit. Mr. Kömpelys edelleen juoksun johtohahmona!
Kaiken tämän jälkeen, kun vielä kävelee takaisin kotiin, niin kotirauha on taattu muutamaksi seuraavaksi tunniksi. Ahh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti